http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1446793169630.html
Mikä ihmeen vimma suomalaisilla on hakeutua sotiin, jotka hävitään? Sitten Kustaa II Aadolfin eivät suomalaiset ole käyneet sotaa, jonka olisivat pystyneet voittamaan, paitsi itseään vastaan 1917-18.
Vai onko sittenkin kyse vain huonon itsetunnon hellimisestä muistelemalla vain niitä suomalaisia, jotka ovat olleet häviäjän puolella? Eihän nyt tosi mies, kärsittyään vilua ja nälkää, mitään voittoa tarvitse, sellainen on vain kermaperseille. Oli nimittäin koko joukko suomalaisia, jotka taistelivat sankarillisen ja voittamattoman Puna-armeijan riveissä, mutta heistä ei juuri kerrota eikä varsinkaan heitä juhlita sankareina. Ei kerro Väinö Linna Valtteri Wallista eikä Otto Ville Kuusisesta. Armfeldt ja Sprengtporten olivat voittajan puolella 1808-09 ja heistäkään ei Ruunebäri runoile ollenkaan. Kovasti vain luetaan Lauttamuksen kirjoja, joka kunnon suomalaisen tavoin ehti vielä Suomen hävittyä sotansa ja antauduttua kokemaan saman saksalaisten riveissä.
Ehkä suomalaisuuteen kuuluu saada turpiinsa. Jos ei saa, nakkikioskin jonossa tai vähintään kansallisessa taloudellisessa kriisissä, niin ei ole suomalainen eikä mikään. Suomalaisten hellimpiä muistoja ovat jääkiekon mm-tappio Kanadalle 5-0 johtoasemasta ja Mietaan häviö RUOTSALAISELLE Wassbergille. Niitä muistellessa tekee sielulle niin tunteellista kuunnella "Elämän valttikortteja".
Onneksi elämäniloiset maahanmuuttajat voivat muuttaa kansallista luonnettamme positiivisemmaksi ja p0ääsemme eroon ikuisesta häviäjän maineestamme, jonka takia kaikki muut maapallon kansat pitävät meitä naurettavina pelleinä.
Mikä ihmeen vimma suomalaisilla on hakeutua sotiin, jotka hävitään? Sitten Kustaa II Aadolfin eivät suomalaiset ole käyneet sotaa, jonka olisivat pystyneet voittamaan, paitsi itseään vastaan 1917-18.
Vai onko sittenkin kyse vain huonon itsetunnon hellimisestä muistelemalla vain niitä suomalaisia, jotka ovat olleet häviäjän puolella? Eihän nyt tosi mies, kärsittyään vilua ja nälkää, mitään voittoa tarvitse, sellainen on vain kermaperseille. Oli nimittäin koko joukko suomalaisia, jotka taistelivat sankarillisen ja voittamattoman Puna-armeijan riveissä, mutta heistä ei juuri kerrota eikä varsinkaan heitä juhlita sankareina. Ei kerro Väinö Linna Valtteri Wallista eikä Otto Ville Kuusisesta. Armfeldt ja Sprengtporten olivat voittajan puolella 1808-09 ja heistäkään ei Ruunebäri runoile ollenkaan. Kovasti vain luetaan Lauttamuksen kirjoja, joka kunnon suomalaisen tavoin ehti vielä Suomen hävittyä sotansa ja antauduttua kokemaan saman saksalaisten riveissä.
Ehkä suomalaisuuteen kuuluu saada turpiinsa. Jos ei saa, nakkikioskin jonossa tai vähintään kansallisessa taloudellisessa kriisissä, niin ei ole suomalainen eikä mikään. Suomalaisten hellimpiä muistoja ovat jääkiekon mm-tappio Kanadalle 5-0 johtoasemasta ja Mietaan häviö RUOTSALAISELLE Wassbergille. Niitä muistellessa tekee sielulle niin tunteellista kuunnella "Elämän valttikortteja".
Onneksi elämäniloiset maahanmuuttajat voivat muuttaa kansallista luonnettamme positiivisemmaksi ja p0ääsemme eroon ikuisesta häviäjän maineestamme, jonka takia kaikki muut maapallon kansat pitävät meitä naurettavina pelleinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Maahnamuuttajat ovat kyllä huono uutinen panimoteollisuudelle ja Rajamäen pitäjälle. Ihmiset, jotka ovat valmiita matkaamaan tuhansia kilometrejä välttääkseen häviäjän leiman, eivät välttämättä tarvitse miljoonia litroja litkuja sielujensa haavojen lääkitsemiseen.
Totta, maahanmuuttajat auttavat tähänkin.
Taas joku äärivasuri tai ruotsinmielinen pääsi mieliaiheeseensa eli haukkumaan suomalaisia! Lopuksi muodon vuoksi väänsi väkisin mamu-ulottuvuuden, jotta mokoma vuodatus näyttäisi kuuluvan tälle palstalle.