Näin vanhempana ihmisenä olen huomannut, että nykyinen julkinen keskustelu pakolaisista ja maahanmuutosta muistuttaa 70-luvun julkista keskustelua Neuvostoliitosta. Silloin 70-luvulla useimmat suomalaiset politikot muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pokkuroivat Neuvostoliittoa ja kieltäytyivät myöntämästä sen järjestelmän mädännäisyyttä ja samoin teki YLE, joka siihen aikaan lähetti useita Neuvostoliittoa myötäileviä ohjelmia telkkarista ja radiosta. Sen sijaan monet tavalliset kansalaiset tiesivät tosiasiat ja suhtautuivat nuivasti Neuvostoliittoon ja ihmettelivät politiikkojen sinisilmäisyyttä. Myöhemmin 90-luvulla, kun Neuvostoliitto romahti, nämä poliitikot ja toimittajat käänsivät takkiaan eivätkä mielellään puhuneet enää menneistä.
Nyt tilanne samanlainen. Useat politiikot ja YLEN toimittajat vähättelevät ja kaunistelevat pakolaistilanteen aiheuttamia ongelmia Suomelle, mutta tavallinen kansa näkee tilanteen paljon selkeämmin. Kukahan kymmenen vuoden päästä kääntää takkiaan, kun Suomessa alkaa olla kuin Ruotsin Malmössä?
Nyt tilanne samanlainen. Useat politiikot ja YLEN toimittajat vähättelevät ja kaunistelevat pakolaistilanteen aiheuttamia ongelmia Suomelle, mutta tavallinen kansa näkee tilanteen paljon selkeämmin. Kukahan kymmenen vuoden päästä kääntää takkiaan, kun Suomessa alkaa olla kuin Ruotsin Malmössä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki suvakit kääntävät takkia siinä vaiheessa, kun ruumiita alkaa tulla tarpeeksi.
Sen takia nyt pitää ottaa nimiä ylös.
70-luvulla kommunistisesta järjestelmästä piittamaton oli riistäjä ja fasisti. Nyt sama tyhjäpäisyys on saanut uuden muodon. Suomen yhteiskunnassa on aina tilausta jonkun epäkohdan myötäilylle. Se on vähän kuin virtahepo olohuoneessa. Kaikki näkevät sen, mutta siihen ei saa reagoida tai myötäilijän mukaan jotain kauheaa voi tapahtua. Ilmiö on sukua suomettumiselle.
Historia valitettavasti usein toistaa itseään, kun virheistä ei opita.