”Pystykauppa on täydellinen - ehkä paras - korruptiota aiheuttava ja ylläpitävä järjestelmä.” Näin raju arvio pystykaupasta esitetään englanninkielisessä metsätalouden oppikirjassa, jota metsänhoitajiksi opiskelevat ovat lukeneet kurssikirjana Suomessakin. Samaan arvioon olen päätynyt omissa tutkimuksissani (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi).
Korruption ydin ovat piilotetut kaupat ja kauppahinnat. Pystykaupassa metsänomistaja myy metsäyhtiölle puuta ja ostaa yhtiöltä korjuutyötä. Puunkorjuu tehdään puunmyyjän rahalla. Yhtiö päättää oman palkkansa ja perii sen puunmyyjältä pimeästi. Korjuun kustannukset vähennetään etukäteen puunmyyjän bruttotulosta, puun tehdashinnasta. Myyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä tehtyä kuluvähennystä. Hänelle ilmoitetaan vain jäännös, jota nimitetään puun kantohinnaksi
Puunmyyjää ohjataan kuluvähennystä manipuloimalla. Pystykauppoihin ohjataan nollaakin pienemmällä kuluvähennyksellä eli pystypuun hintaa pienemmällä tienvarsihinnalla. Avohakkuisiin ohjataan piilottamalla kuluvähennykseen ilmaisen metsänviljelyn kustannukset tai alihinnoitellun viljelyn tappio.
Täältä tulevat Päijänteen ym. mh-yhdistysten irtisanomiset. Yhdistykset eivät voi piilottaa kustannuksia. Irtisanomiset tulevat jatkumaan.
Puunkorjuusta puuttuu toimija, joka vastaa korjuun kannattavuudesta. Yhtiön metsäosastolla ei ole vastuuta kannattavuudesta, koska korjuun kustannukset peritään puunmyyjältä. Metsäosastolla ei ole vastuuta myöskään yhtiön puunhankinnan kannattavuudesta, sillä metsäosaston hankkima puu luovutetaan tehdasosastolle hankintakustannuksilla.
Pystykauppojen korruptio on vääristänyt talouden peruskäsitteetkin, tehokkuuden ja metsätalouden toimialan. Puunkorjuun tehokkuus ymmärretään määrätehokkuudeksi eli työtunnin kuutiometreiksi kuutiometrin kustannusten sijasta. Puunkorjuu ymmärretään puunjalostuksen toimialan työksi. Metsätalouden toimialaksi on jäänyt vain metsän kasvatus.
Vääristymät pantiin toimeen 1960-luvulla tuomalla metsiin raskaat metsäkoneet. Maataloustraktori syrjäytettiin puunkorjuusta, vaikka se taksataulukoidenkin mukaan oli metsäkonetta edullisempi. Korjuutyön maksaja - puun myyjä - eristettiin puunkorjuusta, koska hän ei valinnut urakoitsijaa kuutiometrien määrän vaan matalien kustannusten perusteella. Puunmyyjä eristettiin pystykaupoilla.
Metsäkonetta mainostettiin edistyksenä. Todellisuudessa se romahdutti maan elinkeinoelämän, niin kuin muutkin tunnetut edistyksen harppaukset. Kymmenet tuhannet maatilayritykset lopettivat toimintansa ja tilojen väki muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin Suuressa muutossa. Maatilayritysten syrjäyttäminen puunkorjuusta on ollut maan talouselämän kaikkien aikojen suurin moka.
Pystykauppa tulee lopettaa kilpailulain vastaisena kauppatapana. Metsäyhtiöt voivat korjata tienvarsikauppojen puuta korjuusopimuksilla niin kuin Ruotsissakin.
Lauri Vaara
Maatalous- ja metsätieteitten tohtori
Valtiotieteen tohtori
Korruption ydin ovat piilotetut kaupat ja kauppahinnat. Pystykaupassa metsänomistaja myy metsäyhtiölle puuta ja ostaa yhtiöltä korjuutyötä. Puunkorjuu tehdään puunmyyjän rahalla. Yhtiö päättää oman palkkansa ja perii sen puunmyyjältä pimeästi. Korjuun kustannukset vähennetään etukäteen puunmyyjän bruttotulosta, puun tehdashinnasta. Myyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä tehtyä kuluvähennystä. Hänelle ilmoitetaan vain jäännös, jota nimitetään puun kantohinnaksi
Puunmyyjää ohjataan kuluvähennystä manipuloimalla. Pystykauppoihin ohjataan nollaakin pienemmällä kuluvähennyksellä eli pystypuun hintaa pienemmällä tienvarsihinnalla. Avohakkuisiin ohjataan piilottamalla kuluvähennykseen ilmaisen metsänviljelyn kustannukset tai alihinnoitellun viljelyn tappio.
Täältä tulevat Päijänteen ym. mh-yhdistysten irtisanomiset. Yhdistykset eivät voi piilottaa kustannuksia. Irtisanomiset tulevat jatkumaan.
Puunkorjuusta puuttuu toimija, joka vastaa korjuun kannattavuudesta. Yhtiön metsäosastolla ei ole vastuuta kannattavuudesta, koska korjuun kustannukset peritään puunmyyjältä. Metsäosastolla ei ole vastuuta myöskään yhtiön puunhankinnan kannattavuudesta, sillä metsäosaston hankkima puu luovutetaan tehdasosastolle hankintakustannuksilla.
Pystykauppojen korruptio on vääristänyt talouden peruskäsitteetkin, tehokkuuden ja metsätalouden toimialan. Puunkorjuun tehokkuus ymmärretään määrätehokkuudeksi eli työtunnin kuutiometreiksi kuutiometrin kustannusten sijasta. Puunkorjuu ymmärretään puunjalostuksen toimialan työksi. Metsätalouden toimialaksi on jäänyt vain metsän kasvatus.
Vääristymät pantiin toimeen 1960-luvulla tuomalla metsiin raskaat metsäkoneet. Maataloustraktori syrjäytettiin puunkorjuusta, vaikka se taksataulukoidenkin mukaan oli metsäkonetta edullisempi. Korjuutyön maksaja - puun myyjä - eristettiin puunkorjuusta, koska hän ei valinnut urakoitsijaa kuutiometrien määrän vaan matalien kustannusten perusteella. Puunmyyjä eristettiin pystykaupoilla.
Metsäkonetta mainostettiin edistyksenä. Todellisuudessa se romahdutti maan elinkeinoelämän, niin kuin muutkin tunnetut edistyksen harppaukset. Kymmenet tuhannet maatilayritykset lopettivat toimintansa ja tilojen väki muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin Suuressa muutossa. Maatilayritysten syrjäyttäminen puunkorjuusta on ollut maan talouselämän kaikkien aikojen suurin moka.
Pystykauppa tulee lopettaa kilpailulain vastaisena kauppatapana. Metsäyhtiöt voivat korjata tienvarsikauppojen puuta korjuusopimuksilla niin kuin Ruotsissakin.
Lauri Vaara
Maatalous- ja metsätieteitten tohtori
Valtiotieteen tohtori
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pelkkää asiaa tuo aloitus ... tosin en minä niitä traktoreita enää laajemmassa mitassa metsätöihin kaipaa, mutta muuten allekirjoitan.
Mo:n lisäksi toinen perusteellisesti kupattava ryhmä on metsäkoneyrittäjät, jotka tekevät epätoivoisia renki-/ orjatyösopimuksia sellufirmojen kanssa.
Seuraavaksi tapahtunee se, että teollisuuden kuiskutusten mukaan päätöksensä tekevä sipilä päättää metsätalouden tuottavuusloikasta. Todennäköisimpinä keinoina tukin minimimitan nostaminen ja kuitupuun maksimihinnan määrittäminen.
KYLLÄ METSÄKONE FIRMAN OSUUS ON ISO AINAKIN VILJELIJÄLLE TULEVASSA LASKUSSA
OMPA NIINKIN KUN PUUT ON PIENELTÄ PLÄNTILTÄ KASAS NI EIPÄ KUSTANNUSTE JÄLKEE JÄÄ MAKSETTAVAA VILJELIJÄLLE
JOKU HAKI VAAN PUUT METTÄSTÄ ITTELLEEN
SAMA ENERGIA KANNOISSA JA RISUISSA KAIKKI MUUT SAA KUSTANNUKSENSA MUTTA MYYJÄ (VILJELIJÄ) SAA SATASEN
ONKO SE HYVÄ KORVAUS
HINNOITTELU MUUTETTAVA KW POHJAISEKSI SENTTIÄ PER KWH
JA KUSTANNUKSET LOPPUKÄYTTÄJÄN (TEOLLISUUS) MAKSETTAVAKSI
SIIS RAAKAAINE SENTTIÄ PER KWH KANTOJEN IRROITUS JA KASAUS
KULJETUS JA MURSKAUS
TEOLLISUUS OSTAKOON KAIVINKONEENSA ITSE JA LAITTAKOON PALKKARENGIN AJAMAAN JA NÄIN LASKEKOON KUSTANNUKSIA
NYTHÄN ISÄNTÄ SAA 100E HA VOI JEE MITÄ RIISTOO
LÄMMÖNTUOTTAJA SAA KIINTOKUUTIOSTA VEROTTOMANA 72E ARVOSTA ENERGIAA
PUUNTUOTTAJA SAA KIINTOKUUTIOSTA ENERGIAPUUTA PYSTYKAUPALLA KARSITUSTA RANKAPUUSTA 6 E M3
HANKINTAKAUPALLA TIENLAIDASSA 22E M3
Menneinä vuosina käydyt mtkoon ja teollisuuden puuhinta neuvottelut olivakin loppujen lopuksi eräänlainen hintakartelli. Maksoiko joku yli sovitun,- harvoin.
Varsinkin on näinkin että poliittiset "vasemman laidan kulkijat " ovat vähiten huolissaan syntyneestä tilanteesta.
Aina kun "kapitalisti " häviää niin eriaate on oikein.
Tässä alkutuottaja on laitettu lehmipojan asemaan.
Tutkimuksia voi tehdä ja tohtoriksi väitellä kerran jos toisenkin. Kannattaisi kuitenkin suunnata enemmän näitä tutkimuksia tulevaisuuden visioihin kuin jämähtää valittamaan ja vatvomaan asioita mitä on tapahtunut 1960 luvulla. Mutta jokaisella on omat päähänpinttymänsä ja se heille suotakoon.
Nykyinen puun myynti on erittäin korruptoitunutta. Milloinkahan EU iskee ?
Ihmekös tuo että maamme on euroopan huonoimmassa jamassa. Täällä kotimaassa vallitsee vahvemman laki. Joko myyt puuta ja hyväksyt korruption tai et myy.
Hankintakauppaa suunnittelville. Muistakaa, että pystytte itse valitsemaan korjuutavan, metsäkoneyrittäjän tai metsurin kohteeseenne. Älkää sortuko laskelmissanne vertaamaan yksioikoisesti mikä on puun hinta tienvarressa pystykaupalla tai hankinnalla. Tukkipuu hankintakauppana, tienvarteen toimitettuna pitää pystyä ennakoimaan kokonaistaloudellisena saantona. Tukkien apteeraukseen motoyrittäjän toimesta pystykaupalla tehtynä et pysty vaikuttamaan et etukäteen tai puhumattakaan että saat selvitykset katkonnasta motosta. Se on kuulkaapas kiellettyä antaa TUKKIEN katkontalistat metsän myyjälle.
Hankintakaupassa, varteenotetava korjuutapa on metsurin palkkaaminen, yllätys yllätys - tukkimetsään! Jo muutama vähän tyvilahoa sisältävästä kuusen tukista jotka motoyrittäjät surutta pilkkovat (muuten jopa aivan silmiesi edessä) - raakkaamalla ne "kuusi laho koodilla 233". Näistä puista, jotka pystykauppa ohjeistaa motoyrittäjän maalaamaan tukin päähään "233" saa tienvarrella hintaa 8 euroa. Kun hankkinnalla tehtynä, samanarvoisesta puusta pystyy tekemään, myyjän ohjeistamana, korkealaatuisia sorvitukkeja. Pystykaupassa, et pysty vaikuttamaan tukkien katkontaan, tai mahdollisuuteen laho-osan pois lumppaukseen - lievästi tyvilahoisista tukeista. Nimittäin, oikeaoppisesti tyvilahot poistamalla, saman tukin arvo onkin tien varressa noin kuusin kertainen hankintakaupan eduksi. Tällä tavalla tulee sitä hankintalisää huomattavasti jo muutamasta palstan tukista, joka asia pitää myös ymmärtää ja sisäistää, kun vertaa pystykaupan ja hankintakaupan korjuu ja kuljetuskuluja.
Mitä ihmeen hankintalisää?
Lainaus.
"Nimittäin, oikeaoppisesti tyvilahot (hankintakauppa mahdollistaa) poistamalla, saman tukin arvo onkin tien varressa noin kuusin kertainen hankintakaupan eduksi. Tällä tavalla tulee sitä hankintalisää huomattavasti jo muutamasta palstan tukista."
Eli määritelmäni "hankintalisä" on lisää rahaa (kyseisellä tavalla tehtynä) hankinnalla tienvarteen tehdyistä puista vs. pystykauppaan. Pystykaupan katkonnan/apteerauksen selvitin yllä.
Useinhan kuulee sanottavan ettei kannata kympillä tehdä ja ajaa hankintana puuta tienvarteen. Kymppihän siinä taitaa jäädä ajolle ja teolle, kun hankintapuista kaupaa tekee, ellei laske hankintakauppaa kokonaistaloudellisesti kuten esitin. Niin ja ne lumpitkin vielä jäävät puunmyyjälle käytettäväksi polttopuiksi
Minkä verran sitten metsurihakkuu on hinnakkaampaa ? Sekin pitää laskea.
Riippuu tietysti leimikosta, mikä lopputulos on, mutta jos on kysymyksessä tavallinen päätehakkuuleimikko, niin lahovikaisia voi olla ~5-20 % tukkipuiden
tyvistä. Niistä lumppien teko ja tyvestä sorvin teko ei vielä paranna lopputulosta
kuin korkeintaan 1000 e/ha.
Se vastaisi esim. 450 motin hakkuussa n. 2,2 e/m³ tulon lisäystä.
Joskus itselläni ollut metsuri hakuilla, niin korjuukustannus/m³ on ollut
3-4 e motoketjua kalliimpaa.
Hankintakaupassa voi olla tosin muitakin etuja vs. pystykauppaan yhdelle yhtiölle ;
eri puutavaralajeja voi myydä useammalle taholle. Mutta sehän onnistuu myös
palkkaamalla itse motourakoitsija .
Noilla 1960-luvulta peräisin olevilla kokonaistaloudellisilla laskelmillasi et petä muita kuin itseäsi.
Mutta mitä olette maksaneet motoyrittäjälle hankitakaupassa? Tekevätkö samalla taksalla metsänomistajalle kuin sopimillaan hinnoilla isoille firmoille. Ajomiehiä maatalustratorilla löytyy kyllä.