... isoja, kankeita, jähmeitä, liikkuivat aivan liian hitaasti ja lisäksi niiden ajattelumalli oli vanhakantainen. Niiltä puuttui suuri strateginen visio kuten esim. USA:n ja Britannian ilmavoimilta tai laivastoilta lentotukialuksineen ja niiltä toimivine pitkän toimintasäteen lentokoneineen.
Oikeastaan ajattelumalliltaan Saksan Heer ja Neuvostoliiton puna-armeija olivat toisintoja I maailmansodan maa-armeijoista. Niitä tuki nyt lentokoneet ja tankit mutta edelleenkin perspektiivi Saksan ja Neuvostoliiton osalta oli enemmän taktinen. Jopa Japanillakin oli selvästi kehittyneempi visio - ottaa haltuun strategiset raaka-aineet ja niiden avulla vahvistaa omaa tuotantoa ja sotateollisuutta.
Maasodankäynti varsinkin jättiarmeijoineen osoitti selvästi jälkeenjääneisyyttä ajattelussa.
Oikeastaan ajattelumalliltaan Saksan Heer ja Neuvostoliiton puna-armeija olivat toisintoja I maailmansodan maa-armeijoista. Niitä tuki nyt lentokoneet ja tankit mutta edelleenkin perspektiivi Saksan ja Neuvostoliiton osalta oli enemmän taktinen. Jopa Japanillakin oli selvästi kehittyneempi visio - ottaa haltuun strategiset raaka-aineet ja niiden avulla vahvistaa omaa tuotantoa ja sotateollisuutta.
Maasodankäynti varsinkin jättiarmeijoineen osoitti selvästi jälkeenjääneisyyttä ajattelussa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Jopa Japanillakin oli selvästi kehittyneempi visio - ottaa haltuun strategiset raaka-aineet ja niiden avulla vahvistaa omaa tuotantoa ja sotateollisuutta. "
No, eikö se ole käytännössä samaa mitä Saksakin teki? Japanin lähtiessä sieppaamaan resursseja Kaakkois-Aasiasta ja Tyyneltämereltä, sillä oli jo takanaan oma "itärintama" Kiinassa, jossa se oli vuosia käynyt sotilaallisesti vuoristoratamaista ja poliittisesti epäonnistunutta sotaa.
"Maasodankäynti varsinkin jättiarmeijoineen osoitti selvästi jälkeenjääneisyyttä ajattelussa."
Samaan syntiin näyttävät syyllistyneen käytännössä kaikkien suurvaltojen armeijat ;)
Lisäksi Saksan Heerin joukkoja itärintamalla tukenut Luftwaffe oli heikko. Hyökkäys alkoi vain 1 850 taistelukoneen tuella, puolta vähemmän kuin Ranskaa vastaan vuotta aiemmin. Syy on selvä - koetut tappiot touko-lokakuussa 1940, matala lentokonetuotanto sekä Britannian aktiivisuus hyökkäillä Saksaa vastaan. Joulukuussa 1941 itärintamalla oli: 981 pommikonetta, 521 yksimoottorisia hävittäjäkonetta, 70 kaksimoottorista hävittäjäkonetta. Yht 1 563 konetta kun lännessä määrät olivat 597, 721, 332 ja yht 1 650.
Ja tämä oli aikaa ennen massapommitusten alkamista. Ilmatuki idässä oli aina hyvin heikko. Kyseessä oli siis bulkkiarmeijoiden vanhanaikainen sota josta vain stallarit saavat kicksejä
oli sodan alkuvaiheessa täysin ylivoimainen operatiivisesti sekä laadullisesti.
Ei ollut asevoimien vika, että Hitler teki vääriä ratkaisuja , eikä teollisuuden kantokyky riittänyt.
Huoh noita älyttömien trollien typerääkin typerämpiä avauksia. Ei noihin kukaan asioihin perehtynyt viitsi edes vastata koska on aivan sama mitä tyhmät luulee.
Jos britti edusti sotilaallista huippuosaamista niin miksi se juoksi silmittömästi pakoon keväällä -40 ja syksyllä -42 pakeni melkein Suezille asti? Näihin eivät trollit kykene vastaamaan muuta kuin pelkkää jokellusta.
"Jos britti edusti sotilaallista huippuosaamista niin miksi se juoksi silmittömästi pakoon keväällä -40 ja syksyllä -42 pakeni melkein Suezille asti? Näihin eivät trollit kykene vastaamaan muuta kuin pelkkää jokellusta."
Kuka ja missä on tällaista väittänyt.
Britit taistelivat vanhentunein asein ja opein sodan alkuvaiheessa. Korjaus tuli vain hitaasti, mutta satoa alettiin niittää -42 kesästä alkaen.
Ja El Alamein oli se käännekohta, vaikka brittivihaajat eivät voi sitä myöntää.
"...syksyllä -42 pakeni melkein Suezille asti?"
Mutta eivätähn britit juosseet syksyllä mihinkään vaan torjuivat Rommelin viimeisen yrityksen murtaa Alameinin rintama. Seuraava isompi juoksukeikka oli Rommelin armeijan hätistäminen Tunisiaan ;)
Hitler tarvitsi parempia panssarivaunuja. Ranskan Renault teki parhaita. Mutta sitä ennen oli Ranska nujerrettava. Vasta sitten oli operaatio Barbarosssa mahdollista suorittaa. Tosin soperaatio Barbarossa päätyi tuhoon koska Venäjällä välimatkat on pitkät.
No, se selittää miksi saksalaiset eivät koskaan laittaneet ranskalaisia tuottamaan heille panssarivaunuja - ne olivat liian hyviä ;)
Renault kansallistettiin toisen maailmansodan jälkeen. Louis Renaultia syytettiin vehkeilystä sakemannien kanssa. Tämän lisäksi saksalaisten sotilaiden kanssa suhteessa olleilta RANSKATTARILTA LEIKATTIIN PÄÄ KALJUKSI.
Yksinkertaisuus voi olla valttia. Japani eteni Aasiassa polkupyörien avulla. Viidakossa ne oli panssareita nopeampia.
Japanille armeija oli vaatimaton osa asevoimia. 85% resursseista käytettiin laivastoon ja ilmavoimiin. Saksa käytti armeijaan noin 30% ja länsivallat 20-25%. Neuvostoliitto käytti todennäköisesti eniten armeijaan ja juuri siksi sen tappiot olivat valtavat varsinkin kun sotilaallinen osaamistasokin oli lähinnä tällaista massakäyttöä. Teknologisesti pitemmälle kehittynyt vastustaja 3 kertaa pienemmällä armeijalla olisi nuijunut puna-armeijan jos vain oli riittävän murhaavan tehokas ilma-ase. Sellainen olisi ollut USAAF valtavine strategisine pommikoneineen. Ajaltelkaapa vaikka 2 000 raskasta B-17, B-24 ja varsinkin B-29 konetta pommeilla ryöpyttämässä haisevia likaisia puna-armeijan jalkaväkimiehiä. Voi sitä korppikotkille lentäviä lihapalan määriä.
Kannatti Saksan olla takapajuinen 1. msodan armeija. Sillä tavalla niitä salamavoittoja sitten tulikin niistä edistyneistä naapurimaista.
Minustakin ihan hullua, miksei Saksa käyttänyt risteilyohjuksia, täsmäpommeja, satelliittiseurantaa, lennokkeja ja muita sen maailmanajan kapistuksia. Tyytyi kaikkeen vanhaan.
Ylipäätänsä maa-armeijoiden merkitys toisen maailmansodan lopputuloksen kannalta oli vähäisempi kuin luullaan. Sodan lopputuloksen ratkaisi Britannian ja USA:n ilmaherruus.
Itärintaman armeijat: Heer, puna-armeija, Suomen armeija, Romanian ja Unkarin armeijat olivat kaikki varsin alkeellisia. Itseasiassa Saksan alkumenestys perustui varsin vaatimattoman Lufwaffen 1 850 lentokoneen ilmaherruuteen. Muuten itse Saksan armeija ei ollut hääppöinen. Mutta puna-armeija ei ollut sen kummenpi myöhemminkään. Sen ilmavoimat eivät kyenneet valtavasta määrästä huolimatta erityisen tehokkaaseen toimintaan syvällä selustassa juuri niiden taktisen luonteen takia. Tässä suhteessa ne eivät parhaimmillaankaan olleet juuri Luftwaffea kummenmmat: taktiset, eivät strategiset voimat.
Suomen armeija, kuten Unkarin ja Romaniankin oli esimerkki hyvin pienillä varoilla kootusta sotavoimasta jossa hyvää oli lähinnä maastotuntemus, radiotiedustelu sekä Saksaa paremmin ampunut tykistö. Ilmavoimat näillä pikkumailla olivat mitättömät. Suomen onni oli ettei parhaita lentäjiä oltu tapettu ennen kesää 1944 joten ottaen huomioon NL:n ilmavoimien VVS:n tehottomuuden ne onnistuivat säilyttämään toimintavapauden tuossa loppuvaiheessa.
Suomi-rukkakin säästyi miehityksestä oikeastaan juuri NL:n sotakoneen jähmeyden ja tehottomuuden ansiosta.
Liettuan presidentti Valdas Adamkus näki puna-armeija marssimassa oman kaupunkinsa pääkadulla vuonna 1940. Hän kuvaa silloin 14-vuotiaan pojan silmin näkemäänsä seuraavasti:
"Se oli nukkavieru ja haiseva armeija... en voinut uskoa silmiäni."