Katso, uudeksi minä teen kaikki. llm. 21:5.
Koskapa kaikki se uusi, minkä Herra vaikuttaa meissä evankeliumin kautta, on selvä osoitus todellisesta Hengestä syntymisestä »uudesta luomuksesta», on sangen tärkeätä tarkoin sitä tutkia. Katselkaamme siis tarkemmin niitä uusia piirteitä, jotka jokaisessa uudestisyntyneessä ihmisessä ilmenevät.
Ne eivät ole vain uutta hengellistä näköä ja kuuloa, vaan myös uusi sydän, uudet ajatukset ja puheet, uusi elämä ja uusi suhtautuminen koko maailmaan. Ennen näimme ja kuulimme esim. Jumalan uhkaukset ja lupaukset, niin kuin emme olisi nähneet emmekä kuulleetkaan. Tämä tapahtui silloinkin, kun pidimme sanan Jumalan omana sanana. Me näimme silmillämme ja kuulimme korvillamme, mitä se meille sanoi, mutta emme käsittäneet sitä. Saatoimme nähdä ja kuulla iankaikkisen kuolemantuomiomme, mutta samalla kuitenkin unohtaa sen, niin että voimme syödä, juoda ja nukkua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja kuitenkin pidimme sitä Jumalan sanana!
Nyt taas näemme ja kuulemme niin, että se koskee meihin, että me sekä kauhistumme että saamme lohdutusta, tulemme murheellisiksi ja iloisiksi, vieläpä niin, että se määrää koko elämämme suunnan. Ennen saatoimme ajatella vapaasti ja oman mielemme mukaan hengellisiäkin asioita. Nyt taas on yksin Jumalan sana meidän ajatustemme ainoana ohjeena. Ennen meillä oli sangen hyvät ajatukset itsestämme. Meillä oli lohdutusta ja rohkeutta, vaikka emme ravinneetkaan itseämme evankeliumin sanalla. Nyt taas masennumme aina ajatellessamme itseämme ja saamme lohdutusta yksinomaan evankeliumista.
Mutta eivät vain näkö, kuulo ja ajatukset ole muuttuneet, vaan itse sydänkin, niin että mielistymme ja ilostumme sellaisesta, joka ennen oli meille vastenmielistä ja kauheaa. Nyt me kärsimme ja vaivaudumme siitä, joka ennen oli korkein halumme ja rakkain ajanvietteemme. Mutta »sydämen kyllyydestä suu puhuu». Ennen saatoimme puhua miljoonia sanoja aivan turhanpäiväisistä asioista, vieläpä oikein mielellämme ja helposti, mutta vuosikausiin emme kyenneet puolta tuntiakaan puhumaan Vapahtajasta ja hänen armotöistään. Me olimme hengellisesti mykkiä.
Nyt taas meillä ei ole rakkaampaa puheenaihetta kuin Jumala, hänen sanansa ja hänen armonsa. Onhan vaelluksemmekin muuttunut. Ennen me elimme vapaasti oman mielemme ja halujemme mukaan, mikäli oma etumme ja kunniamme salli. Nyt taas olemme saaneet pyhitetyn mielen ja pyhän kurin vaelluksellemme. Sanalla sanoen, me olemme kuin uudessa maailmassa, jossa vallitsevat uudet surut ja uudet ilot, uudet pyrkimykset ja uudet pelonaiheet.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-9.html
Koskapa kaikki se uusi, minkä Herra vaikuttaa meissä evankeliumin kautta, on selvä osoitus todellisesta Hengestä syntymisestä »uudesta luomuksesta», on sangen tärkeätä tarkoin sitä tutkia. Katselkaamme siis tarkemmin niitä uusia piirteitä, jotka jokaisessa uudestisyntyneessä ihmisessä ilmenevät.
Ne eivät ole vain uutta hengellistä näköä ja kuuloa, vaan myös uusi sydän, uudet ajatukset ja puheet, uusi elämä ja uusi suhtautuminen koko maailmaan. Ennen näimme ja kuulimme esim. Jumalan uhkaukset ja lupaukset, niin kuin emme olisi nähneet emmekä kuulleetkaan. Tämä tapahtui silloinkin, kun pidimme sanan Jumalan omana sanana. Me näimme silmillämme ja kuulimme korvillamme, mitä se meille sanoi, mutta emme käsittäneet sitä. Saatoimme nähdä ja kuulla iankaikkisen kuolemantuomiomme, mutta samalla kuitenkin unohtaa sen, niin että voimme syödä, juoda ja nukkua niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja kuitenkin pidimme sitä Jumalan sanana!
Nyt taas näemme ja kuulemme niin, että se koskee meihin, että me sekä kauhistumme että saamme lohdutusta, tulemme murheellisiksi ja iloisiksi, vieläpä niin, että se määrää koko elämämme suunnan. Ennen saatoimme ajatella vapaasti ja oman mielemme mukaan hengellisiäkin asioita. Nyt taas on yksin Jumalan sana meidän ajatustemme ainoana ohjeena. Ennen meillä oli sangen hyvät ajatukset itsestämme. Meillä oli lohdutusta ja rohkeutta, vaikka emme ravinneetkaan itseämme evankeliumin sanalla. Nyt taas masennumme aina ajatellessamme itseämme ja saamme lohdutusta yksinomaan evankeliumista.
Mutta eivät vain näkö, kuulo ja ajatukset ole muuttuneet, vaan itse sydänkin, niin että mielistymme ja ilostumme sellaisesta, joka ennen oli meille vastenmielistä ja kauheaa. Nyt me kärsimme ja vaivaudumme siitä, joka ennen oli korkein halumme ja rakkain ajanvietteemme. Mutta »sydämen kyllyydestä suu puhuu». Ennen saatoimme puhua miljoonia sanoja aivan turhanpäiväisistä asioista, vieläpä oikein mielellämme ja helposti, mutta vuosikausiin emme kyenneet puolta tuntiakaan puhumaan Vapahtajasta ja hänen armotöistään. Me olimme hengellisesti mykkiä.
Nyt taas meillä ei ole rakkaampaa puheenaihetta kuin Jumala, hänen sanansa ja hänen armonsa. Onhan vaelluksemmekin muuttunut. Ennen me elimme vapaasti oman mielemme ja halujemme mukaan, mikäli oma etumme ja kunniamme salli. Nyt taas olemme saaneet pyhitetyn mielen ja pyhän kurin vaelluksellemme. Sanalla sanoen, me olemme kuin uudessa maailmassa, jossa vallitsevat uudet surut ja uudet ilot, uudet pyrkimykset ja uudet pelonaiheet.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-9.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.