Kunta sysää vastuun muualle

Mitä tulee muilta osin tähän kyseiseen lehtijuttuun, niin kysymyshän ei ensinnäkään ole varsinaisesti vanhustenhoidosta tämän 62-vuotiaan asiakkaan kohdalla. Ymmärtääkseni hän on vammauduttuaan (ja ehkäpä myös sopivan asunnon puutteen vuoksi) kiertänyt jo useammassa eri laitoksessa. Nyt tästä viimeisimmästä paikasta on vastattu, että onneksi asiakas on kuntoutumassa. Samalla on myönnetty, että on epäonnistuttu OMAISEN kohtaamisen suhteen.

On ikävää, jos ihmisten ei anneta tehdä työtään rauhassa, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti – olivatpa nämä kunnallisia tai yksityisiä toimijoita. Omaisteni kotikunnan oppeja vapaasti lainatakseni: Kuntouttava työote tarkoittaa ikäihmisen ja työntekijän toimimista yhdessä arjessa niin, että asiakas käyttää omia voimavarojaan työntekijän avustaessa häntä vain tarvittaessa. Tämä näkyy tavassa kohdata asiakas ja siinä, miten autetaan päivittäisissä toiminnoissa ja toimenpiteissä sekä siinä, miten ohjataan ja motivoidaan asiakasta tekemään asioita mahdollisuuksien mukaan itsenäisesti. Kaikissa päivittäisissä toiminnoissa noudatetaan hoito-, palvelu- ja kuntoutumissuunnitelmaa ja siinä määriteltyjä hoidon ja kuntoutumisen keinoja ja tavoitteita.

Tämä pätee varmaan nuorempiinkin ASIAKKAISIIN, joiden toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä ja omatoimisuutta on tarkoitus tukea ja edistää. En ymmärrä, että kenen etua ajaa tahi onnistumisen kokemuksia lisää likaisten lakanoiden levitteleminen lehtikuvien kautta. Yleensä vanhukset yrittävät vahingon satuttua piilotella niitä, ettei tarvitsisi ryhtyä ostamaan kalliita pesulapalveluita. Maksavat mieluummin vaikka omaiselle kulukorvausta ja vaivanpalkkaa siitä, että tämä pesee niitä kotonaan tai pyörittää pyykkiä vanhuksen omassa koneessa.

Miehelläni on diabetes ja muita sairauksia alzheimerin lisäksi. Lääkäri antoi luvan ilmaiseen jalkahoitoon. Siis saattaja oltava mukana. Kotihoidon ei kuulu saattaa.
Jossain kotihoidon ohjeessa sanotaan, että kynsienleikkaus kuuluu hoitoon.
Mutta disbeetikon jalkojen hoito kuuluu asiantuntija jalkahoitajalle. Eli aika hänelle.
Eri asia tuo kun lakanat oli ulosteen tarhrimat. Se kuuluu hoitoon kuitenkin.
Eli joihinkin hoitolaitoksiin ilmoitetaan ennalta milloin tarkastus tulossa, silloin tietenkin kaikki laitettu hyvin. Eli yllätystarkastuskin paikallaan.
En ihmettele omaisen järkytystä koska maksaahan potilas hoidostaan, ellei itse niin kunta joissain tapauksissa.
HOITAJIA VAAN VÄHENNETÄÄN JOTEN HYVÄ HOITO EI TOTEUDU. EN ITSE HOITAJA. SEKIN NYT HALLITUKSEN SUUNNITELMA SOTESSA.

Tietenkin diabeetikkojen jalkahoito piti olla.

Vierailtuani vuosikausia enemmän tai vähemmän säännöllisesti vanhustenhoitolaitoksessa olen alkanut ymmärtää jotain siitä asiasta, että aina saa mennä yllättäenkin, mutta onko siinä juurikaan järkeä. Laitoksissa on nimittäin oltava hyvinkin tarkat aikataulut, jotta hommat sujuisivat. Kun kyseessä on hoidokki, joka ei itse pysty ilmaisemaan itseään, olisi tärkeää, että saisi vaihtaa edes muutaman sanan henkilökunnan kanssa. Miksi siis tunkea laitokseen kiireisimpään aikaan (esim. aamu- ja iltatoimet) tai vastaavasti silloin, kun henkilökunta pitää palaveria keskenään?

Monet väärinkäsitykset on vältettävissä sitä kautta, että omainen saa asiallista tietoa siitä, mitä on tapahtunut ennen hänen vierailuaan: Jos vaikkapa lounasaikaan ei vanhukselle ruoka maistu omaisen maanitteluista huolimatta, voi kyse olla siitä, että vanhus on vasta pari tuntia aikaisemmin syönyt runsaan aamiaisen. (Hänen on annettu nukkua aamulla pidempään.) Tai jos omainen nukkuu voipuneena vierailun ajan, ei kyse ole välttämättä sen vakavammasta kuin siitä, että on ollut pesupäivä, joka on vienyt vanhukselta vähäisetkin voimat.

Entäpä sitten sellainen vaara, että me omaiset rupeaisimme peräämään vanhuksen oikeuksia tasapuoliseen kohteluun vertaamalla omaa vanhustamme muihin? Joku asiantuntija piti arvokkaan vanhuuden mittarina sitä, että ihminen saa puettuna syödä ateriansa yhdessä muiden kanssa. Erittäin huonokuntoisten, suurimmaksi osaksi kahden hengen avustettavien osastolla tämä ei ole mitenkään mahdollista. Ainoastaan jouluna on kaikki tuotu yhteiseen tilaan, yleensä silloinkin 2-3 vanhusta makaa omissa sängyissään. Kaikki eivät mitenkään mahtuisi yhteisen pöydän ääreen. Itse olen sanonut, että MINUN takiani ei omaiselleni tule aiheuttaa yhtään ylimääräistä kipua liikuttelun ja pukemisen muodossa.

En voi sanoa, että olisi ollut kovinkaan mieltä ylentävää vierailla viime äitienpäivänä laitoksessa. Silloin kaikki naispuoliset vanhukset oli tuotu yhteiseen tilaan. Yritin syöttää äidilleni kahvin sekaan mössättyä pullaa ja täytekakkua. Eihän siitä mitään tullut, ja lisäksi eräs puhekykyinen vanhus huomautteli kaiken aikaa, että sehän nukkuu, etkö huomaa. Hoitajat sanoivat, että anna heidän hoitaa hommat. Ota sinä vain itsellesi kahvia ja kakkua. Muuta ei tosiaankaan parhaalla tahdollakaan taida olla tehtävissä. Jos itseltäni kysyttäisiin, niin en todellakaan haluaisi olla yhteisen pöydän ääressä samanlaisessa kunnossa vain jonkin ”hyvän hoidon” määritelmän vuoksi.

Noin on oikein ei joukkoruokailua pakolla vaan tilanteen mukaan ja kunkin kunnon mukaan. Ehkä joskus voi joustaa sen vanhuksen toiveissa. Ei se aina vie aikaa enemmän kuin pakosta joukossa tapahtuva ruokailu esim.

Kuka enää muistaakaan Hoivakoti kuntoon ohjelmaa, jonka piti näyttää mallia suomen kaikille vanhusten hoitolaitoksille, miten pienillä toimenpiteillä saadaan kaikkien työt ja ennen kaikkea mieli pirteemmäksi.
Oli vuoden alussa ja seurattiin ainakin yhden hoivakodin arkea ja taisi siihen kampanjaan ilmoittautua lukuisia muita hoitokoteja.

http://yle.fi/uutiset/hoivakoti_kuntoon_-sarja_sai_tunnustuspalkinnon_geriatreilta/7769764