Onko sinulla jokin erityinen tehtävä elämässäsi? Ehkä jokin unelma? Koetko, että sinulla on kykyjä joita tarvitset tehtäväsi suorittamiseen?
elämäntehtävä
uskonratkaisu11111111
1886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Viisaskin" voi kasvaa eroon puhtaasta evankeliumista, mutta eihän se itse evankeliumia miksikään
muuta. Kun ihmisen oma järki asetetaan epäjumalaksi, kun ns. tiede "tietää" paremmin kuin
Jumalan Sana, niin silloin me elämme todella väkevän eksytyksen aikaa.
Elämän tehtävä:
Siis valvo ja rukoile, että olisit siinä viisaiden neitseiden joukossa kun Ylkä saapuu omiaan kohta
noutamaan.
Miksi pitäisi olla ihan erityinen tehtävä? Unelmia löytyy ja kyvyt niiden saavutamiseenkin, mutta unelma ei ole sama asia kuin elämäntehtävä.
Hyvä kysymys! Johon en kylläkään valitettavasti osaa vastata. En tiedä oikeastaan tarvitseeko olla jokin erityinen tehtävä. Tarvitseeko sinusta? Millaisia unelmia sinulla on, jos saan kysyä?
En usko että jollekin spesifille "THE TEHTÄVÄLLE" olisi tarvetta. Unelmiani ovat vaikkapa mahdollisimman suuren ajan kissanpentuni kanssa viettäminen, vanhempieni ja veljeni auttaminen, väitöskirjan kirjoittaminen, kirjan julkaiseminen, 1964 Plymouth Valiant. Sellaisia juttuja. Ei ihmisen elämän tarvitse kietoutua materian tai jumaluuksien ympärille, toiveessa löytää suuria tarkoituksia. Riittää kun toimii niiden pienten tarkoitusten hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Mitä te ateistit meinaatte huomenna tehdä?
Tehtäväni on nussia tiukkoja pilluja ja kuolla sukupuolitautiin.
Ja meinasin unohtaa, kirjoittaa viestejä internetfoorumien kaatopaikan alafoorumien syövälle, eli Suomi24:n ateismifoorumille.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13907501/pallihiki-parantaa-jeesus-jeesaa(atet-peeampsaa)!
0000000000000000000000000000000000000
Käännyttää niin monta ateistia kuin mahdollista.
Miten ajattelit toimia? Asioita runsaasti pohtineen ateistin käännyttäminen on monta kertaluokkaa vaikeampaa kuin vaikkapa sellaisen joka ei ole juurikaan vakavissaan uskonasioita ajatellut.
Olen ymmärtänyt yleiseksi elämäntehtäväkseni selvittää mistä elämässäni oikeasti on kyse. Tämä tehtävä tullee valmiiksi niillä vaiheilla kun alan potkiskella tyhjää. Elämän tarkoitusta kun ei voi mielestäni ymmärtää katsomalla pelkästään eteenpäin, vaan se edellyttää myös taaksepäin katsomista. Siksi homma ei edes voi tulla valmiiksi ennen kuin lähellä loppua.
Olen kanssasi tuosta asiasta samaa mieltä. Tuloksen näkee vasta kun työ on valmis.
Asiaa voi varmaan palastella myös pienemmiksi osiksi. Takanani on kasvaminen aikuisuuteen, opiskelu ammattiin, perheen perustaminen ja lasten kasvatus, työni motivoitunut hoitaminen, sosiaalisn elämän hoitaminen edes joten kuten ja itsestäni huolehtiminen siinä sivussa.
Eläkkeelle jäätyäni olen nähnyt mielekkääksi vapaaehtoistoiminnan parissa avustusjärjestössä. Oman lapsenlapseni elämän ja tulevaisuuden hyväksi satsaan nyt, kun lapseni pärjäävät hyvinkin omillaan. Lisäksi nykyään jää aikaa myös itselle niin, että voi ihan häpeämättä etsiä hyviä elämyksiä ja käyttää aikaansa myös täysin itsekkäästi.
Kun tulee aika heittää lusikka nurkkaan, eikä silloin pahemmin kaduta tekemiset eikä tekemättä jättämiset, niin on varmaan elänyt tarkoituksellisen elämän. Jos voi vielä uskoa vaikuttaneensa siihen, että maailma on nyt edes vähän parempi kuin mitä se ilman minua olisi ollut, ovat tilit käsittääkseni plussalla.
Paksu musta kirja sanoo patriarkoista: "Kuoli elämästä kyllänsä saaneena". Eiköhän se riitä tavoitteeksi.
Taaksepäin katsomiseen liittyy, ainakin omalla kohdallani, myös tietynlainenmerkityksistä luopuminen.
Monet asiat, joihin olen panostanut, jotka olen kokenut tärkeiksi, näyttävät taaksepäin katsoeassa merkityksettömiltä, ainakin siinä mielessä, miksi asioita ajoin.
Nykyisen työni merkitys on minulle kyseenalainen, epäilen onnistumistani lasten kasvattamisessa, olen selvästi epäonnistunut monissa ihmissuhteissani. Toivon, että tällainen "merkitysten riisuminen" auttaa näkemään paremmin, mikä elämässäni on todella arvokasta, että valheellisten merkitysten realistinen näkeminen toisi myös arvokkaan ytimen paremmin näkyväksi, mutta en ole ihan varma siitäkään :-)
"..epäilen onnistumistani lasten kasvatuksessa.."
Kukaan rehellinen ihminen voi tuskin täysin tuossa onnistua ja riittävän hyvä vanhemmuus riittää. Itsestänikin välillä tuntuu että korjailen omia virheitäni. Kyllä siinä lasten kasvatuksessa ainakin itselleni elämäntehtävää riittää, vaatii jatkuvasti rehellistä itsetutkiskelua. Opettamista omalla esimerkillä, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Lapsen temperamentti on paljon enemmän vaikuttava asia kasvatuksessa kuin mitä aikaisemmin olen ymmärtänyt. Toiset lapset ovat huomattavasti helpompia alusta alkaen kuin toiset, jotka vaatisivat jotain optimioloja alusta lähtien.
"Opettamista omalla esimerkillä, mikä on helpommin sanottu kuin tehty."
Niin, olen samaa mieltä. Tämä on asia, jota olen pohdiskellut jonkun verran. On yksi asia, mitä opetat tietoisesti, millaista esimerkkiä annat tietoisesti. Ja kokonaan toinen asia, millaista esimerkkiä annat tiedostamattasi, kaikilla elämän valinnoillasi.
Kouluissa puhutaan piilo-opetusohjelmasta. Virallinesessa opetusohjelmassa on listattu asiat, jotka pitäisi opettaa/oppia. Mutta sen lisäksi on olemassa piilo-opetusohjelma, jota on vaikea hallita. Esim. itse koulun järjestyssäännöt, luokan rakenne, koko koulupäivän rakenne, koulun sisäiset hierarkiat jne - kaikki se opettaa lapselle, millainen maailman kuuluu olla ja miten tuon kaltaisessa maailmassa kuuluu toimia selvitäkseen ja/tai menestyäkseen. Koulu opettaa ja kasvattaa rakenteillaan yhtä paljon kuin opetusohjelmalaan.
Arvelen että sama pätee perheisiin: se, mitä tehdään lasten kasvatuksen nimissä on yksi osa kasvatusta ja perheen koko muu elämä on toinen osa kasvatusta, eikä siihen ole aina helppo vaikuttaa itse, koska olemme aina tilanteen osia ja osa rakennetta. Tällä saralla on mahtavan helppo "epäonnistua" itse asetetussa kasvatustehtävässä, silloinkin kun arvelee itse onnistuneensa mainiosti esimerkin näyttämisessä.
Kaarne
Niinhän se on. Hyvien ihmisten kanssa liittoutuminen ja yhteistyön tekeminen on ainakin omalla kohdallani ollut toimiva strategia. Koulun ope onneksi hyvä tyyppi, jonka opetustyötä on helppo tukea. Perheessä taas täytyy yrittää saada vanhempien hyvät puolet esille ja koittaa sietää sekä itsessään että toisessa niitä puutteita, joita kaikista ihmisistä löytyy. Pyrin tekemään parhaani, joku toinen pystyy parempaan, mutta itse teen sen mitä voin. Kyllä se kasvattaminen kuitenkin vaativaa ja vastuullista työtä on, jota enemmän pitäisi arvostaa ja tukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13907501/pallihiki-parantaa-jeesus-jeesaa(atet-peeampsaa)!
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
"Kouluissa puhutaan piilo-opetusohjelmasta. Virallinesessa opetusohjelmassa on listattu asiat, jotka pitäisi opettaa/oppia. Mutta sen lisäksi on olemassa piilo-opetusohjelma, jota on vaikea hallita. Esim. itse koulun järjestyssäännöt, luokan rakenne, koko koulupäivän rakenne, koulun sisäiset hierarkiat jne - kaikki se opettaa lapselle, millainen maailman kuuluu olla ja miten tuon kaltaisessa maailmassa kuuluu toimia selvitäkseen ja/tai menestyäkseen. Koulu opettaa ja kasvattaa rakenteillaan yhtä paljon kuin opetusohjelmalaan."
Aivan. Opettajien työn toinen puoli on opetus, toinen (kenties paljon tärkeämpi) on kasvatus. Koulussa opitaan asioiden, tietojen ja taitojen lisäksi arvoja.
Omalla kohdallani tärkeitä arvoja ovat avoimuus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvo, vapaus ja kestävä kehitys. Itsenäinen ajattelu. Kriittisyys. Mitä ikinä tehdäänkin, mietitään ensin ennen kuin tehdään. Ollaan valmiita perustelemaan omat mielipiteet, olivat ne mitä tahansa. Opetellaan arvostamaan tietoa arvojen ja mielipiteiden tukena, ennemmin kuin ennakkoluuloja ja huhupuheita.
Lyhyesti ilmaistuna se mihin opetuksellani ja kasvatuksellani tähtään on järkevyys. Jos onnistun edes osittain, kursseiltani poistuu ainakin hieman avarakatseisempia, järkevämpiä, asiayhteyksiä ja erilaisia kokonaisuuksia paremmin ymmärtäviä kansalaisia.
Ehkäpä siinä on myös sellainen elämäntehtävä jonka onnistumista voin arvioida sitten kun aikanaan jään työstäni eläkkeelle.
Edellinen viesti siis vastauksena kaarnelle. Ja miksei myös aloittajalle.