Itä-Savo-lehdessä tuli tänään vastaan tällainen uutinen: http://i.imgur.com/G1KWmvv.jpg
Savonlinnan seurakunta pohti kirkollisveron nostamista paikatakseen talouttaan, mutta jätti kirkosta eroamisen pelossa noston tekemättä. Sen sijaan seurakunta joutuu karsimaan toimintaansa ja omistuksiaan. Eli huonosti menee, nostettiin veroa tai ei.
Savonlinnan seurakunta pohti kirkollisveron nostamista paikatakseen talouttaan, mutta jätti kirkosta eroamisen pelossa noston tekemättä. Sen sijaan seurakunta joutuu karsimaan toimintaansa ja omistuksiaan. Eli huonosti menee, nostettiin veroa tai ei.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos esitys puolen prosenttiyksikön (1,5% -> 2,0%) kirkollisveron korotuksesta olisi toteutettu, niin siinä olisi aika moni kirkon jäsen ottanut jalat alleen.
Kyllä se vielä tehdään, kun ei muukaan auta. Täytyyhän pappien saada lompakot täyteen verorahaa.
Korotuksia pelätään nyt enemmän, kun tosiuskovatkin eroavat yhä enemmän kirkosta. Eron voi perustella vaikka arkkipiispan homokommenteilla, niin näin ei joudu kanssauskovien sylkykupiksi.
Olisi ollut halpaa maata jaossa Savonlinnan seudulla! Mutta ei noilla muutamien satasten tai tuhansien kaupoilla kyllä ihan hirveästi seurakunnan taloutta pelasteta, vaikka voikin olettaa että juttuun oli poimittu vain joitakin esimerkkejä. Tosin sanoihan kirkon edustajakin, ettei kaupoista suuria tuloja tulla saamaan. Ja koska käyttämättömien maatilkkujen menotkin lienevät aika pienet, on vaikea nähdä kuinka noilla toimilla seurakunnan talous pelastetaan.
yritetään lykätä välttämätöntä, vaikka vain vuosi tai kaksi. silmät tiukasti kiinni, vaikka varoituskellot soi jo.
No mutta saatiinpa kirkon omaisuutta siirrettyä halvalla sopivalle ostajalle.
<< yritetään lykätä välttämätöntä, vaikka vain vuosi tai kaksi. silmät tiukasti kiinni, vaikka varoituskellot soi jo. >>
Toisaalta niin, mitä muutakaan kirkko oikeastaan voisi tehdä. Talous alkaa sukeltaa yhä voimakkaammin, mutta mikä tahansa toimi talouden parantamiseksi pelkästään syventää ahdinkoa. Hissukseen oleminen lienee juuri paras vaihtoehto, ja sitten vielä yritetään silittää veroa maksavia myötäkarvaan niin paljon kuin mahdollista.
Jossain vaiheessahan kirkossa laskettiin, että paikkakunnan veronkorotuksesta uutisoiminen aiheutti yleistä kirkosta eroamista jokseenkin saman verran kuin veron korottaminen tuotti verotuloja lisää, mutta eroaminen oli valtakunnallista. Näin siis paikallinen seurakunta kuitenkin vähän hyötyi korotuksesta, koska nimenomaan ko. seurakunnan alueelta ei erottu niin paljon kuin paikallinen verohyöty oli. Tämä voisi kannustaa yksittäisiä seurakuntia korottamaan veroprosenttiaan (mikä nahdäkseni olisi hyvä asia: suuri kirkollisveroprosentti tulee olemaan varmasti jossain vaiheessa yhteiskunnallisessa keskustelussa), mutta mitä veikkaatte, onko kirkon keskushallinnolta tullut ohjeistus (jota ei varmasti julkisuudessa näy), että pitää jättää veroprosentti nostamatta ?
Jos (ja kun) seurakunnan taloudenhoidosta vastaa vapaamuurari ja vapaamuurarien eräänä tehtävänä on tuhota Jeesuksen nimi ("Iltalehden julkaisussa 8.8.1991 on Jotunin haastattelu hänen eronsa perusteista. Hän totesi muun muassa, että “vapaamuurareiden ajatusrakennelma on elitistinen ja röyhkeä; toiminnan taustalla on rangaistuksen pelko, ei persoonallinen tunne siitä, mikä on oikein ja mikä väärin; vapaamuurareiden opetuksissa sanotaan muun muassa, että Jeesuksen nimi on tuhottava- ja että vapaamuurarien jumala on Lucifer.“. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Jotuni) niin eikö ole aika loogista epäillä, että voiko seurakunnan taloudenpidolla olla Jumalan siunausta ja menestystä?
"voiko seurakunnan taloudenpidolla olla Jumalan siunausta ja menestystä?"
Voihan sitä listata puolelleen tai vastustajalleen mitä tahansa satuolentoja vaikka kuinka mutta eihän nyt olemattomat mielikuvituksen tuotteet mitään auta.
Kinutaan vapaaehtoisia ilmaiseen työhön kirkon puolesta ja palvelut rajataan tiukasti jäseniin. Ellei sitten kirkon ulkopuoliset yksilöt ja esim. kunnat maksa ylihinta kirkon niille tuottamista palveluista. Silloin kyllä kirkko on kovin kiinnostunut "kantamaan oman kortensa kekoon" ja lässyttämään yhteisöllisyydestä.
On se onni että pelkäävät jäsenpakoa niin paljon että eivät uskalla nostaa kirkollisveroa, niin saadaan edes pientä tolkkua menoihin ja tuhlaamiseen, mutta edelleen kirkon rahoista suurin osa menee turhuuteen - byrokratian pyörittämiseen, aivan liian monien kirkkojen ja muiden kiinteistöjen ylläpitoon ja mielikuvitusolennon palvontamenoihin.