Seppo Simolan pääkirjoitus tuoreessa Kirkko ja kaupuki- lehdessä.
Hän hamittelee, taas kerran, sitä että kirkko on vanhoillisen vähemmistönsä kuristusotteessa, vähemmistödiktatuurissa, päätöksenteon määrävähemmistöääntöineen. (Simola ei käytä, ainakaan tällä kertaa, ihan näin voimallisia sanoja kuin minä.)
Kirkolliskokous päätti vastikään, että uusi laki ei anna papeille oikeutta eikä velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Moni kirkon piirissä toivoisi vihkiminen olisi mahdollista.
Simola kettuilee sille että kirkolliskokouks kehotti jatkamaa keskustelua asiasta, eihän siitä olekaan keskusteltu kuin kuutama vuosikymmen tähän mennessä, homojen asemasta ja kohtelusta kirkon vinkkelistä käsin katsoen.
Simola ennustaa että osa papeista kaikesta huolimatta vihkii homopareja ja sitten käydän oikeutta. Onko "väärin toimitettu vihkiminen" pätevä. Mitä kirkko tekee uppiniskaisille papeilleen. Jos rangaistaan pahemman kerran saavat marttyyrin viitan.
(Minusta jos pappi jolla oikeus vihkiä avioliittoon vihkii parin jolla lain suoma oikeus mennä keskenään naimisiin, niin se vihkominen on lainvoimainen, juridisesti pätevä, juridisene seurauksineen. JOs se sotii kirkon säntöjä vastaan niin kirkko sitten rankaiseen pappia, kenteis erottoo, mutta avioliitto jää voimaan maallisen vallan silmissä.)
Muissa pohjoismaissa, Ruotsi, Tanska, Islanti, kirkko vihkii homopareja, eikä ole tulkikiveä satanut Taivaasta, kirkot eivät ole hajonneet, ei fyysisesti ei kuvaannollisesti, eikä muutakaan kauheutta tapahtunut.
Suomen kirkko taas jälkijunassa, ties kuinka kauan.
Simola ennustaa että erilaiset viritykset samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoilemisesta, heidän siunaamisestaan ja epävirallisesta vihkimisestään rehottavat, eikä kirkkokoneisto mahda sille mitään, Kestää aikansa mutta viralliseen vhkimiseen vähitellen kypsytään.
(Menneekö taas muutama vuosikymmen? Sama etanavauhti kuin naispappeuden hyväksymisessä?)
Paras Simolan heittää ihan lopussa: "Armon vuonna voisi harjoittaa armollisuutta toisin ajattelevia kohtaan. Voisi suhtautua esim. kirkon päätöksentekoa hallitseviin konservatiiveihin niin, että he ovat kyllä ihan vilpittömiä kristittyjä ja täysivaltaisia seurakunnan jäseniä. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä, kunhan eivät harjoittaisi tätä taipumustaan julkisesti."
Viimeinen lause räjäytti potin - ja naurun.
Enin osa tekstistäni melko suoraa lainaa Simolan tekstistä. Pääkirjoitus 11.11. julkaistussa lehden numerossa 43.
Hän hamittelee, taas kerran, sitä että kirkko on vanhoillisen vähemmistönsä kuristusotteessa, vähemmistödiktatuurissa, päätöksenteon määrävähemmistöääntöineen. (Simola ei käytä, ainakaan tällä kertaa, ihan näin voimallisia sanoja kuin minä.)
Kirkolliskokous päätti vastikään, että uusi laki ei anna papeille oikeutta eikä velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Moni kirkon piirissä toivoisi vihkiminen olisi mahdollista.
Simola kettuilee sille että kirkolliskokouks kehotti jatkamaa keskustelua asiasta, eihän siitä olekaan keskusteltu kuin kuutama vuosikymmen tähän mennessä, homojen asemasta ja kohtelusta kirkon vinkkelistä käsin katsoen.
Simola ennustaa että osa papeista kaikesta huolimatta vihkii homopareja ja sitten käydän oikeutta. Onko "väärin toimitettu vihkiminen" pätevä. Mitä kirkko tekee uppiniskaisille papeilleen. Jos rangaistaan pahemman kerran saavat marttyyrin viitan.
(Minusta jos pappi jolla oikeus vihkiä avioliittoon vihkii parin jolla lain suoma oikeus mennä keskenään naimisiin, niin se vihkominen on lainvoimainen, juridisesti pätevä, juridisene seurauksineen. JOs se sotii kirkon säntöjä vastaan niin kirkko sitten rankaiseen pappia, kenteis erottoo, mutta avioliitto jää voimaan maallisen vallan silmissä.)
Muissa pohjoismaissa, Ruotsi, Tanska, Islanti, kirkko vihkii homopareja, eikä ole tulkikiveä satanut Taivaasta, kirkot eivät ole hajonneet, ei fyysisesti ei kuvaannollisesti, eikä muutakaan kauheutta tapahtunut.
Suomen kirkko taas jälkijunassa, ties kuinka kauan.
Simola ennustaa että erilaiset viritykset samaa sukupuolta olevien parien kanssa rukoilemisesta, heidän siunaamisestaan ja epävirallisesta vihkimisestään rehottavat, eikä kirkkokoneisto mahda sille mitään, Kestää aikansa mutta viralliseen vhkimiseen vähitellen kypsytään.
(Menneekö taas muutama vuosikymmen? Sama etanavauhti kuin naispappeuden hyväksymisessä?)
Paras Simolan heittää ihan lopussa: "Armon vuonna voisi harjoittaa armollisuutta toisin ajattelevia kohtaan. Voisi suhtautua esim. kirkon päätöksentekoa hallitseviin konservatiiveihin niin, että he ovat kyllä ihan vilpittömiä kristittyjä ja täysivaltaisia seurakunnan jäseniä. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä, kunhan eivät harjoittaisi tätä taipumustaan julkisesti."
Viimeinen lause räjäytti potin - ja naurun.
Enin osa tekstistäni melko suoraa lainaa Simolan tekstistä. Pääkirjoitus 11.11. julkaistussa lehden numerossa 43.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Simola ei edusta ketään muuta kuin itseään, nykyisellä henkisen kehityksen asteellaan tuskin kohta sitäkään.
Aivan loistava ironinen kyky tällä Simolalla. Loistava heitto loppuun. Osuu aitoavioliittolaisten typeryyden ytimeen. He näkevät roskan toisen silmässä, mutta eivät tunne tukkia omassaan.
Homo saa olla kunhan on kaapissa eikä toteuta homoutta käytännössä? Simola vaatii samaa aitoaviolittolaisilta, Ihan kohtuullista vastavuoroisuuden nimissä. Saavat pitää tyhmän mielipiteensä, kunhan ovat hiljaa siitä, eivätkä kiusaa sillä muita.
Uskonto on pääsääntöisesti sivistymätöntä ja alkukantaista toimintaa. Eikä se kakkendaali siitä millään miksikään muutu - sama ummehtunut löyhkä siitä edelleenkin lähtee, vaikka kuinka sievästi koristelisi kukkasilla.
"Heillä on oikeus mielipiteisiinsä, kunhan eivät harjoittaisi tätä taipumustaan julkisesti."
Niin, paitsi että tässä vaiheessa fundamentalistit vinkuvat, miksi kaikki ovat niin tylyjä ja suvaitsemattomia heitä kohtaan. Fundamentalisti-uskovien kanssa käy lause, jonka olen aiemminkin kirjoittanut ja jossa on ehkä samaa henkeä kuin tuossa Simolan lauseessa: rakasta harhaista, vihaa harhaa.
"Fundamentalisti-uskovien kanssa käy lause, jonka olen aiemminkin kirjoittanut ja jossa on ehkä samaa henkeä kuin tuossa Simolan lauseessa: rakasta harhaista, vihaa harhaa."
Palstalla kirjoittamallako harjoitat rakkautta harhaisia kohtaan?
Sinulla on suuri sydän. Täytyykin kahlailla kommenttejasi, "helmien" toivossa.
Onko se pakko olla kirkossa, jos ei jaa samoja näkemyksiä?