Useinkin ihmiset, jotka eivät pysty olemaan koko aikaa positiivisia, ajautuvat pois uskosta. Se on kovin surullista, sillä juuri he tarvitsisivat lohtua.
Olen huomannut
psykologista-profilointi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toisaalta: Hepä saavatkin lohtua, kun pääsevät pois hikisistä uskonlahkoista.
Me emme! >Emme me,ole he, joten me emme tiedä, kuinka pahaa pahan sallivat Jeesuspa(pa) on heille tehnyt. mem.
Muistuipa mieleen kouluajalta mollijollotus, jota veisattiin uskontotunnilla suu pyöreänä.
"Älä hylkää, Jumala, kadotukseen minua!
En voi eessäs kestää, tuomiotas estää.
Täytyykö mun hukkua?"
Positiivista?
Jatkuva positiivisuus ei kuulosta uskottavalta. Olen käsittänyt, että joissakin lahkoissa suorastaan painostetaan positiivisuuteen, joten ei ihme, jos joillekin tulee tarve poistua ympyröistä, joissa on sijaa ja lupa vain tietyille tunteille. Tämä on toki vain yksi mahdollinen (osa)syy, mutta omista uskoon liittymättömistä kokemuksistani johtuen en voi sietää sitä, että ihmisten tunteita yritetään rajoittaa. Tietenkin pitää pyrkiä ulospäin käyttäytymään kohtuullisesti, mitä ikinä se merkitseekään, mutta päänsä sisällä jokaisella tulisi olla vapaus.
Puolustat siis ihmisen oikeutta vitutukseen?
Mitä mahdat ajaa kommentillasi takaa? Tottakai ihmisillä pitäisi olla täysi oikeus tuntea olonsa kettuuntuneeksi, tai sitten vaikka hyvin onnelliseksi. Eivät negatiiviset tunteet katoa minnekään, jos ne yritetään kieltää. Tunteitaan tutkiskelemalla voi oppia itsestään paljon hyödyllistä. Ja kuten sanottua, kaikkien tunteiden salliminen ei suinkaan tarkoita, että ihminen olisi täysin mielenvaihteluidensa vietävänä.
Kirjassaan Kahdeksan kuolemansyntiä Kontrad Lorenz nimesi yhdeksi nykyajan (1973) kuolemansynniksi tunne-elämän latistumisen. Kun ihminen yhteiskunnan tuella onnistuu kieltämään negatiiviset tunteet ja kokemukset elämästään, eivät positiivisetkaan tunnu enää niin hyviltä kuin ennen. Ihmisen tunne-elämä kapeutuu ja latistuu. Se taas voi johtaa voimakkaiden tunnetilojen hakemiseen sellaisillakin keinoilla, jotka eivät ole ihmiselle hyväksi.
Kuten vanha kouluttaja intissä sanoi, kurjuutta ei tarvitse harjoitella. Mutta ei epämiellyttävinä koettuja asioita pitäisi karttaakaan ainakaan hintaan mihin tahansa. Ihmisellä on oikeus vitutukseen.
Aika vaikea on varmaan olla positiivisena koko ajan kun jokainen lahkosaarnaaja ja lahkotoveri kuuluttaa kuinka syntisiä kaikki ja varsinkin sinä, ovat, vähemmästäkin sitä jo ajautuu pois uskosta. Täytyy olla hirveän raskasta kun joutuu kantamaan (kuviteltujen) esi-isiensä (kuvitellut) synnit omien lisäksi, koita nyt siinä sitten olla positiivinen koko ajan.
Ateistina ihminen voi unohtaa kaikki uskon tuomat syyllisyydentunteet ja muut negatiiviset asiat ja voi keskittyä positiivisiin asioihin, ei tarvitse koko ajan miettiä kuinka syntinen on ja antaako jumala anteeksi vain joutuuko helvettiin.
Ateistin on helppo olla positiivinen kun muut ateistit eivät ole jatkuvasti toitottamassa: sinä syntinen kurja, sinussa ei ole mitään hyvää, kadu syntejäsi tai palat ikuisesti helvetin liekeissä. Ateisteilla on perhe ja ystävät jotka tukevat ja lohduttavat tarvittaessa eivätkä he koskaan uhkaa sinua helvetin tulella.
https://www.youtube.com/watch?v=k3BFU_En6Lo
Uskontojen koko sanoma. Selkokielellä! Kuin Morson kosto?!
Tuntemani uskovat eivät ole vaikuttaneet kovinkaan positiivisilta ihmisiltä, pikemminkin ikäviltä ja synkiltä. Ja koko ajan raivoissaan jostain kuvitellusta synnistä jota jotkut ovat jossain muka aina tekemässä, usein jo ihan pelkällä olemassaolollaan.
Erittäin ahdistuneita ja pelokkaita olivat myös, koko ajan vain miettivät omaa taivaskelpoisuuttaan ja sitä tulevaa tuomiota. Etenkin kun kaikki lopun ajan kauheudetkin olivat vielä koko ajan ihan heti just nyt tulossa, samoin kuin tietenkin se ylöstempauskin.
Ja päälle vielä hirveä hätä siitä että pääsevätkö kaikki omaisetkin nyt varmasti mukaan kun uskossaan välillä horjuvat ja syntiäkin ovat jotkut taas tehneet. Eipä vaikuttanut moinen tasapainoton, raivon, pelon ja ahdistuksen vaihtelu totta vieköön vähääkään positiiviselta.