Pekka ja Maija päättävät tehdä lapsen, mutta kumpikaan ei kysy kyseiseltä lapselta hänen suostumustaan (joka on toki mahdotonta). He kokevat perheenlisäyksen tuovan suurta merkitystä heidän elämäänsä ja kokevat sen parantavan heidän avioliittoaan. Yhdeksän kuukauden kuluttua Kaisa syntyy synnynnäisen, kivuliaan ja parantumattoman suolistosairauden kanssa. Kaisa on iloinen lapsi ollessaan terve, mutta suurimman osan ajastaan hän vääntelehtii sikiöasennossa itkien tuskaansa. Vuodet vierivät ja Kaisa on nuori nainen. Tai ainakin virallisesti. Hän on teipannut rintansa litteiksi, leikannut hiuksensa lyhyiksi, hän pukeutuu miesten vaatteisiin ja yrittää puhua mahdollisimman miehekkäällä äänellä. Hän opiskelee ammattikoulussa nyt viidettä vuottaan, mutta näyttää siltä ettei hän tule koskaan saamaan tutkintoa suoritettua. Hänellä on suuri motivaatio valmistua, mutta synnynnäinen sairaus tekee opiskelusta mahdotonta. Silloin kun hän kykenee raahautumaan kipulääkkeiden avustamana kouluun, kiusataan Kaisaa, tai kuten hän kutsuu itseään, Kaiusta, transeksuaalisuudestaan johtuen niin suuresti, ettei hän kykene keskittymään opiskeluun.
Lopulta Kaius-Kaisa varastaa avaimet isänsä asekaappiin ja ampuu suurikaliiberisella hirvikiväärillä aivonsa ympäri huonetta.
Miksei vanhempia tuomita oikeudessa? He ovat syyllisiä tähän kaikkeen, sillä he toimivat vastuuttomasti hankkiessaan lapsen. Ilman heitä ei olisi myöskään Kaius-Kaisaa, joka kokisi suurta kärsimystä. "Yhyy yhyy, eivät Pekka ja Maija tahtoneet mitään pahaa Kaisalle, ei hänen kärsimyksensä ollut heidän syynsä". Toki tuomitessa tulisi ottaa huomioon se, etteivät he tuottaneet tuskaa tarkoituksella, mutta he toimivat vastuuttomasti ja pienellä järjenkäytöllä he olisivat voineet välttää kaiken tämän.
Jos oikeasti rakastat lastasi, miksi otat sen riskin että hän kärsii? Jos oikeasti rakastat lastasi, miksi luulet omaavasi oikeuden luoda hänet täysin omasta ja puolisosi päätöksestä kysymättä diilin tärkeimmältä osapuolelta suostumusta? Ja kehtaat vielä päivitellä kahvikupillisen ääressä kuinka rakastat pikku mussukkaasi niiiiiiiin paljon...
Hah, rakastat sitä tunnetta jonka saat vanhemmuudesta, et lastasi.
Lopulta Kaius-Kaisa varastaa avaimet isänsä asekaappiin ja ampuu suurikaliiberisella hirvikiväärillä aivonsa ympäri huonetta.
Miksei vanhempia tuomita oikeudessa? He ovat syyllisiä tähän kaikkeen, sillä he toimivat vastuuttomasti hankkiessaan lapsen. Ilman heitä ei olisi myöskään Kaius-Kaisaa, joka kokisi suurta kärsimystä. "Yhyy yhyy, eivät Pekka ja Maija tahtoneet mitään pahaa Kaisalle, ei hänen kärsimyksensä ollut heidän syynsä". Toki tuomitessa tulisi ottaa huomioon se, etteivät he tuottaneet tuskaa tarkoituksella, mutta he toimivat vastuuttomasti ja pienellä järjenkäytöllä he olisivat voineet välttää kaiken tämän.
Jos oikeasti rakastat lastasi, miksi otat sen riskin että hän kärsii? Jos oikeasti rakastat lastasi, miksi luulet omaavasi oikeuden luoda hänet täysin omasta ja puolisosi päätöksestä kysymättä diilin tärkeimmältä osapuolelta suostumusta? Ja kehtaat vielä päivitellä kahvikupillisen ääressä kuinka rakastat pikku mussukkaasi niiiiiiiin paljon...
Hah, rakastat sitä tunnetta jonka saat vanhemmuudesta, et lastasi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja tämä liittyy jumaluskon puutteeseen miten??
Olen ateisti ja meistä monet ainakin näennäisesti liputtavat rationaalisuuden puolesta. Haluan jutella etiikasta ilman oletusta siitä, että Jumala tahtoo hihhulien kansoittavan pellot ja metsät. Haluan jutella kylmästi ilman tunteita, intuitiota tai traditiota. Haluan tietää, miksi epäuskonnollisessakin maassamme suurin osa kansalaisista kokee oikeudekseen hankkia lapsia, vaikka teistinen paskan maalaama tuulilasi ei sumennakaan heidän näkökenttäänsä.
Siten tämä liittyy ateismipalstaan! Ei jumaluskon puutteeseen itsessään.
Suurin osa syntyy terveenä. En näe sen takia olevan vanhempien vika, ja toki ihmisellä on oikeus päättää päivänsä, jos ei meno miellytä.
Kun kaksi tervettä elämänjanoista ja -myönteistä ihmistä tekee lapsen, niin oletus on, että jälkikasvu jatkaa samaa kaavaa.
Onko noin 5% suuri tuska 95% onnen arvoista? Saako vähemmistöä riistää näin suuresti enemmistön kustannuksella? Saako sveitsiläinen hyvinvoiva perhe kidnapata vastasyntyneen lapsen kongolaiselta pariskunnalta, sillä on prosentuaalisesti todennäköisempää tuon pienen kongolaisen olevan onnellisempi Sveitsissä kuin Kongossa?
Hyödyn määrä vaikka 1% enemmistöllä, suhteessa haittaan, ajaa aina etusijalle.
Onko hyödyn tai haitan intensiivisyydellä merkitystä? Jos kaksi lasta kokevat pientä tyydytystä/hyötyä varastaessaan yhden lapsen karkit, joka kokee suurta surua/haittaa, onko teko oikeutettu?
Entäpä holokausti? Juutalaisten leimaaminen kaiken pahan syyksi yhdisti Saksan enemmistön ja toi enemmistölle hyötyä. Juutalaisilla, homoilla ja mustalaisilla ei ollut mukavaa, mutta "arjalaisilla" oli.
En noista prosenteista tiedä, ja mikä sitten on kellekin missäkin päin maailmaa suuren tuskan määritelmä. Eikö ihminen voisi itse aikuiseksi tultuaan päättää onko ollut syntymisen arvoista vai ei? Itsemurhat ei niin huudossa ole kuitenkaan, niin voisi vetää johtopäätöksen, että aika hyvin haluavat täällä roikkua. Mutta eihän näitä olomuotoja voi vertailla tosiaan kuin yksipuolisesti...
On paljon syitä, miksi suurissa tuskissa olevatkaan henkilöt eivät tee itsemurhaa.
Osa pelkää joutuvansa helvettiin tai keräävänsä huonoa karmaa tehdessään itsemurhan, osa on vahvasti opetettu pitämään itsemurhaa vääränä tekona ollen siten tämän ajatusmallin orja, osa pelkää itse itsemurhaa (mahdollinen kipu, mahdollinen epäonnistuminen ja sitä seuraava entistä suurempi kipu) ja todennäköisesti suurin osa ei yksinkertaisesti tahdo satuttaa läheisiään.
Elämä voi olla myös addiktio, jota henkilö ei halua jättää taaksensa vaikka tietää sen tuovan enemmän tuskaa kuin mielihyvää.
Toivottavasti kukaan ei luule minun kehoittavan masentuneita tekemään itsemurhaa...
Niin kuolemanpelko on jo sisäänrakennettuna, ja mitä erinäisempiä syitä keksitty siihen päälle.
lapsen kohtalo on aina pääasiassa vanhempien valinta eli kannattaa valkata tarkasti puoliso
Lapsen tekohan oli vain suvun jatkuminen, vanhuuden turvaaminen (eläkkeiden maksajana), ei niinkään hauskuudeksi.
Jos lapsi ei täytäkkään vanhempien toiveita, on sijoitus ollut virhe.
En näe millä tavalla vanhemmat ovat vastuussa siitä MITEN lapsi elämänsä elää. Sitä kun ei vaan voi ikinä tietää. Niin kauan kuin se ei ole selkeästi kasvatuksen tai sen puutteen seurausta.