Olen juoppo ja jatkuva ajoittainen ryppyputki voi kestää 3 - 6 viikkoa. Niiden putkien lopettamista ei uskaltanut toteuttaa, koska olen alkanut saada vakavia alkoholi-epileptisiä kohtauksia (kansankielellä niin sanottu viinakramppi) noin 2-4 vuorokauden päästä juomisen lopetettuani.
Ne ovat useimmiten johtaneet ambulanssilla sairaalaan, jossa lääkäri pistää laskimoon diatsepaamiliuosta ja sitten loppuu potkiminen ja sätkiminen.
Kaksi vuotta sitten minulla oli ennätyspitkä putki Koskenkorvan kanssa. Pysyttelin 7 viikkoa yötä päivää tasaisesti vähintään 3 promillen humalassa. Minulla on samanlainen mittari, kuin poliiseilla tieliikenteessä. Yritin epätoivoisena puhaltaa siihen koettaen varovasti vähentää alkoholin kulutusta, mutta mittari kertoi aina karua kieltään: Joka kerta, kun puhalsin, mittari painui pohjille ja asteikko loppuu kolmeen promilleen.
Sitten tein jotakin epätavallista tietäen, että alkoholiepileptinen kohtaus voi tulla sairaalareissuineen hetkenä minä hyvänsä.
Aloin rukoilla kovassa tuskatilassa korkeampaa voimaa pelastamaan minut alkoholi-epileptiseltä kohtaukselta ja ennenaikaiselta kuolemalta.
En tiennyt, mitä ja ketä rukoilin. Minä vain rukoilin.
Suureksi yllätyksekseni olo alkoi melko nopeasti helpottaa, eikä tullut alkoholi-epileptistä kohtausta tuon juomaputken jälkeen. En joutunut tajuttomana kouristuksissa ambulanssilla sairaalaan, kuten aikaisemmin muina kertoina suu veressä (epileptisessä kohtauksessa purin kieltä ja ikeniä) naapurin avustamana.
Jostakin syystä alkoholin himo lakkasi tuon kokemuksen jälkeen ja olen ollut jo kaksi vuotta täysraittiina. Olen alkanut hieman kuntoillakin. Näistä juomaputkista erikoissairaanhoidossa eräs lääkäri piti minulle vuodeosastolla aina saman puhuttelun, että "seuraava juomaputki, niin et ole enää tässä vuodeosastolla, vaan tuolla alakerrassa pakkasessa suorasääristen lokerossa".
Korostan vielä, että en tiennyt, ketä tai mitä rukoilin. Minä vain rukoilin korkeampaa voimaa apuun välttyäkseni tyypilliseltä sairaalareissulta kovine tuskineen ja mahdolliselta kuolemalta.
Olen yrittänyt keksiä rationaalista selitystä tähän tapahtumaan, mutta perehdyttyäni alkoholismin tilastollisiin lukuihin, niin hämmästyin.
Jos alkoholisoitunut ihminen ei tee mitään raitistumisesa eteen (keinoja on muitakin, kuin rukoilu), niin ennenaikainen kuolema on 99,4 prosentin varma. Tuo jäljelle jäävä 0,6 prosenttia eloon jääneistä jostuu vammautumisesta, jolloin ollaan sellaisissa oloissa, että alkoholia ei enää omin jaloin voi hakea.
Suosittelen vilpittömästi kaikille alkoholisoituneille ihmisille tekemään jotakin radikaalia alkoholipullon edessä. Se voi tuottaa yllättäviä tuloksia, jos on aito halu raitistua. Minä muun muassa palasin yhteen asumaan ex-naisystäväni kanssa. Tämän suhteen olin tärvellyt aikoinani hirvittävällä juomisellani, jolloin nainen lähti pois.
Ne ovat useimmiten johtaneet ambulanssilla sairaalaan, jossa lääkäri pistää laskimoon diatsepaamiliuosta ja sitten loppuu potkiminen ja sätkiminen.
Kaksi vuotta sitten minulla oli ennätyspitkä putki Koskenkorvan kanssa. Pysyttelin 7 viikkoa yötä päivää tasaisesti vähintään 3 promillen humalassa. Minulla on samanlainen mittari, kuin poliiseilla tieliikenteessä. Yritin epätoivoisena puhaltaa siihen koettaen varovasti vähentää alkoholin kulutusta, mutta mittari kertoi aina karua kieltään: Joka kerta, kun puhalsin, mittari painui pohjille ja asteikko loppuu kolmeen promilleen.
Sitten tein jotakin epätavallista tietäen, että alkoholiepileptinen kohtaus voi tulla sairaalareissuineen hetkenä minä hyvänsä.
Aloin rukoilla kovassa tuskatilassa korkeampaa voimaa pelastamaan minut alkoholi-epileptiseltä kohtaukselta ja ennenaikaiselta kuolemalta.
En tiennyt, mitä ja ketä rukoilin. Minä vain rukoilin.
Suureksi yllätyksekseni olo alkoi melko nopeasti helpottaa, eikä tullut alkoholi-epileptistä kohtausta tuon juomaputken jälkeen. En joutunut tajuttomana kouristuksissa ambulanssilla sairaalaan, kuten aikaisemmin muina kertoina suu veressä (epileptisessä kohtauksessa purin kieltä ja ikeniä) naapurin avustamana.
Jostakin syystä alkoholin himo lakkasi tuon kokemuksen jälkeen ja olen ollut jo kaksi vuotta täysraittiina. Olen alkanut hieman kuntoillakin. Näistä juomaputkista erikoissairaanhoidossa eräs lääkäri piti minulle vuodeosastolla aina saman puhuttelun, että "seuraava juomaputki, niin et ole enää tässä vuodeosastolla, vaan tuolla alakerrassa pakkasessa suorasääristen lokerossa".
Korostan vielä, että en tiennyt, ketä tai mitä rukoilin. Minä vain rukoilin korkeampaa voimaa apuun välttyäkseni tyypilliseltä sairaalareissulta kovine tuskineen ja mahdolliselta kuolemalta.
Olen yrittänyt keksiä rationaalista selitystä tähän tapahtumaan, mutta perehdyttyäni alkoholismin tilastollisiin lukuihin, niin hämmästyin.
Jos alkoholisoitunut ihminen ei tee mitään raitistumisesa eteen (keinoja on muitakin, kuin rukoilu), niin ennenaikainen kuolema on 99,4 prosentin varma. Tuo jäljelle jäävä 0,6 prosenttia eloon jääneistä jostuu vammautumisesta, jolloin ollaan sellaisissa oloissa, että alkoholia ei enää omin jaloin voi hakea.
Suosittelen vilpittömästi kaikille alkoholisoituneille ihmisille tekemään jotakin radikaalia alkoholipullon edessä. Se voi tuottaa yllättäviä tuloksia, jos on aito halu raitistua. Minä muun muassa palasin yhteen asumaan ex-naisystäväni kanssa. Tämän suhteen olin tärvellyt aikoinani hirvittävällä juomisellani, jolloin nainen lähti pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.