Onko tosiaan niin, että suomalainen yhteiskunta hyväksyy jäsenekseen vasta sitten, kun on valmis tappamaan ihmisiä Suomen puolesta? Jakaako armeijan käyminen ihmiset kahteen ryhmään, isänmaallisiin ja maanpettureihin? Jos lusmuilet armeijan, olet isänmaallinen mutta jos suoritat siviilipalveluksen hyvin, olet maanpetturi.
Mikä tekee armeijasta sellaisen, että se nostetaan hyvien ja pahojen erottelijaksi? Perinne? Talvisodan henki? Fyysisen egon kohottaminen? Toisaalla kuulee inttimiesten puhuvan, kuinka koko armeija-aika meni siihen, että keksittiin tekosyitä päästä vemppaan ja laskettiin TJ:tä. Toisaalla taas sanotaan, että sivarit ovat vässyköitä, kun eivät halua puolustaa Suomea, oli syy mikä tahansa. Onko siis se, että suorittaa armeijan, riittävä osoitus maanpuolustustahdosta ja isänmaallisuudesta? Vaikka koko aika olisi mennyt sängyssä "sairaana" makoillessa?
Isänmaallisuus tarkoittaa suomalaisille armeijaa: Jos et ole sotilas, et ole isänmaallinen. Yksinkertainen yhtälö. Veronkiertäjä on isänmaallinen, jos hän on käynyt armeijan. Murhaaja on isänmaallinen, jos hän on käynyt armeijan. Mallikansalainen ei ole isänmaallinen, jos hän ei ole käynyt armeijaa. Sillä ei ole merkitystä, onko armeija liian raskas henkisesti tai fyysisesti: sairaatkaan eivät ole isänmaallisia, jos armeijan sijaan onkin suoritettu siviilipalvelus.
Työmarkkinoillakin erottelun väitetään näkyvän. Armeijan käynyt on etulyöntiasemassa sivariin verrattuna, koska sivari mielletään vastuunpakoilijaksi. Onko kukaan miettinyt, että jospa joku haluaakin tehdä jotakin muuta kuin hyppiä metsässä ase kourassa? En minä ainakaan hae työtä, jota en halua tehdä. Armeija ei kiinnosta minua eikä kunto tai henkinen kanttikaan olisi riittänyt. Sen sijaan annoin työpanokseni eräälle Suomen kaupungeista. Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, haluaako joku auttaa kyseistä kaupunkia jollakin muulla tavalla, vaikkapa puolustamalla sitä sodan syttyessä. Minä sitä en kuitenkaan tee. Jätänkin sen suosiolla niille, jotka siihen pystyvät.
Mikä tekee armeijasta sellaisen, että se nostetaan hyvien ja pahojen erottelijaksi? Perinne? Talvisodan henki? Fyysisen egon kohottaminen? Toisaalla kuulee inttimiesten puhuvan, kuinka koko armeija-aika meni siihen, että keksittiin tekosyitä päästä vemppaan ja laskettiin TJ:tä. Toisaalla taas sanotaan, että sivarit ovat vässyköitä, kun eivät halua puolustaa Suomea, oli syy mikä tahansa. Onko siis se, että suorittaa armeijan, riittävä osoitus maanpuolustustahdosta ja isänmaallisuudesta? Vaikka koko aika olisi mennyt sängyssä "sairaana" makoillessa?
Isänmaallisuus tarkoittaa suomalaisille armeijaa: Jos et ole sotilas, et ole isänmaallinen. Yksinkertainen yhtälö. Veronkiertäjä on isänmaallinen, jos hän on käynyt armeijan. Murhaaja on isänmaallinen, jos hän on käynyt armeijan. Mallikansalainen ei ole isänmaallinen, jos hän ei ole käynyt armeijaa. Sillä ei ole merkitystä, onko armeija liian raskas henkisesti tai fyysisesti: sairaatkaan eivät ole isänmaallisia, jos armeijan sijaan onkin suoritettu siviilipalvelus.
Työmarkkinoillakin erottelun väitetään näkyvän. Armeijan käynyt on etulyöntiasemassa sivariin verrattuna, koska sivari mielletään vastuunpakoilijaksi. Onko kukaan miettinyt, että jospa joku haluaakin tehdä jotakin muuta kuin hyppiä metsässä ase kourassa? En minä ainakaan hae työtä, jota en halua tehdä. Armeija ei kiinnosta minua eikä kunto tai henkinen kanttikaan olisi riittänyt. Sen sijaan annoin työpanokseni eräälle Suomen kaupungeista. Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, haluaako joku auttaa kyseistä kaupunkia jollakin muulla tavalla, vaikkapa puolustamalla sitä sodan syttyessä. Minä sitä en kuitenkaan tee. Jätänkin sen suosiolla niille, jotka siihen pystyvät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä siinä valitat, olisit käynyt armeijan. Toisille nyt vapaus ja itsenäinen maa jotain merkitsee. Sivarit on siivellä eläjiä eli loisia.
Sivarit ovat rohkeampia kun uskaltavat ajatella omilla aivoilla!
Itse olin 330 ja suoraan sanottuna ajan olisi voinut käyttää paremminkin ja suurin osahan siellä oli näitä 180-240 poikia jotka välttelivät kaikkea vastuun ottamista tai hien tulemista...
Sehän on nyt niin että ihminen voi tehä ihan mitä haluu.
Mikään ei ole mahdotonta ei mikään.
Vastaan pitkään kirjoitukseesi lyhyesti; olen hyvin pitkälti samaa mieltä mielipiteistäsi. Näin se on meillä vapaassa Suomessa.