Autuaat ovat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta. Luuk. 12:37.
Autuaat ovat ne palvelijat, sanoo Herra. Kuinka suuressa määrin autuaat ne ovat, ilmaisee hän tällä erinomaisella selityksellään: »Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.» Miten äärettömän paljon tähän itse asiassa sisältyy, sen vasta taivaan iankaikkinen kirkkaus meille ilmaisee. Mutta ylen suurta se on. Ja täysin totta ja todellista se on, koskapa Herra itse niin vakuuttaa - ja vielä vahvistaakin sen sanoen: »Totisesti minä sanon teille.»
Taivaan autuus esitetään meille monin kohdin Raamatussa vertauskuvallisesti juhlana tai aterioimisena Herran pöydän ääressä. Tätä kuvaa Herra tässäkin käyttää. Varmaa on, että tässä ilmaistu asia viittaa siihen sanomattomaan autuuteen, »taivaan runsaisiin tavaroihin», joita hän iankaikkisessa kunnian valtakunnassa on jakava kaikille uskovaisilleen. Mutta silti on meidän myös tarkattava Herran kuvaannollisia sanoja, jotka auttavat meitä näkemään syvemmälle hänen sydämeensä ja siihen asiaan, jota hän kuvaa.
Tutkikaamme ensin sitä muistutusta, joka on tehty tämän kuvauksen johdosta, jossa Jeesus sanoo yljän vyöttäytyvän ja suorittavan palvelijan pöytäaskareita, antaen palvelijoiden istua pöydän ääressä hänen palvellessa heitä. On. huomautettu tämän johdosta, että kuvaus ei ole yhdenmukainen ihmiselämän todellisuuden kanssa, jossa ennemmin tapahtuu sitä, mistä Kristus puhuu Luuk. 17:7-9, nim. että kun palvelija on koko päivän tehnyt työtä pellolla tai kedolla, hänen annetaan lopulta palvella vielä pöydässäkin.
On tuntunut liikanaiselta se, että ylkä antaisi palvelijoittensa istua herroina pöydässä, kun huomaamme, että Kristus yljällä tässä tarkoittaa itseänsä ja sitä, että hän vyöttäytyisi ja palvelisi palvelijoitaan. Mutta tähän huomautukseen on myös vastattu hyvin ja oikein. Vastaus on tämä: Syy minkätähden kuvaus ei ole ihmiselämän todellisuuden kanssa yhtäpitävä, on se, että Kristus on kuvannut itse tarkoitettua asiaa, tulevaa tapahtumaa, taivaan hääjuhlaa, jossa hän sydämensä ja iankaikkisen neuvonsa mukaan todella kunnioittaa ja ilahduttaa niitä, jotka pysyvät hänelle uskollisina.
Kun nyt hänen sydänlaatunsa ja korkeat tarkoituksensa meihin nähden suuresti ylittävät kaiken, mitä koskaan on maan päällä nähty, on tämä meidän mielestämme liioitellun kuvauksen luonnollisena syynä. Taivaan kunniassa emme voi odottaa Kristukselta mitään tavallista ja ajateltavaa, vaan jotakin sellaista, joka käy kaiken ymmärryksen yli sillä »mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat »Niin kuin Jumala jo luomisessa teki niin ihmeellisiä ja suuria tekoja, etteivät mitkään ihmisajatukset saata niissä seurata häntä, niin hän on myös osoittautuva yhtä suureksi sen armon ja autuuden jakajana, jonka hän on antava omillensa.« Hän oikein virvoittaa ja ilahduttaa heitä heidän tultuaan siitä suuresta vaivasta.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-15.html
Autuaat ovat ne palvelijat, sanoo Herra. Kuinka suuressa määrin autuaat ne ovat, ilmaisee hän tällä erinomaisella selityksellään: »Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.» Miten äärettömän paljon tähän itse asiassa sisältyy, sen vasta taivaan iankaikkinen kirkkaus meille ilmaisee. Mutta ylen suurta se on. Ja täysin totta ja todellista se on, koskapa Herra itse niin vakuuttaa - ja vielä vahvistaakin sen sanoen: »Totisesti minä sanon teille.»
Taivaan autuus esitetään meille monin kohdin Raamatussa vertauskuvallisesti juhlana tai aterioimisena Herran pöydän ääressä. Tätä kuvaa Herra tässäkin käyttää. Varmaa on, että tässä ilmaistu asia viittaa siihen sanomattomaan autuuteen, »taivaan runsaisiin tavaroihin», joita hän iankaikkisessa kunnian valtakunnassa on jakava kaikille uskovaisilleen. Mutta silti on meidän myös tarkattava Herran kuvaannollisia sanoja, jotka auttavat meitä näkemään syvemmälle hänen sydämeensä ja siihen asiaan, jota hän kuvaa.
Tutkikaamme ensin sitä muistutusta, joka on tehty tämän kuvauksen johdosta, jossa Jeesus sanoo yljän vyöttäytyvän ja suorittavan palvelijan pöytäaskareita, antaen palvelijoiden istua pöydän ääressä hänen palvellessa heitä. On. huomautettu tämän johdosta, että kuvaus ei ole yhdenmukainen ihmiselämän todellisuuden kanssa, jossa ennemmin tapahtuu sitä, mistä Kristus puhuu Luuk. 17:7-9, nim. että kun palvelija on koko päivän tehnyt työtä pellolla tai kedolla, hänen annetaan lopulta palvella vielä pöydässäkin.
On tuntunut liikanaiselta se, että ylkä antaisi palvelijoittensa istua herroina pöydässä, kun huomaamme, että Kristus yljällä tässä tarkoittaa itseänsä ja sitä, että hän vyöttäytyisi ja palvelisi palvelijoitaan. Mutta tähän huomautukseen on myös vastattu hyvin ja oikein. Vastaus on tämä: Syy minkätähden kuvaus ei ole ihmiselämän todellisuuden kanssa yhtäpitävä, on se, että Kristus on kuvannut itse tarkoitettua asiaa, tulevaa tapahtumaa, taivaan hääjuhlaa, jossa hän sydämensä ja iankaikkisen neuvonsa mukaan todella kunnioittaa ja ilahduttaa niitä, jotka pysyvät hänelle uskollisina.
Kun nyt hänen sydänlaatunsa ja korkeat tarkoituksensa meihin nähden suuresti ylittävät kaiken, mitä koskaan on maan päällä nähty, on tämä meidän mielestämme liioitellun kuvauksen luonnollisena syynä. Taivaan kunniassa emme voi odottaa Kristukselta mitään tavallista ja ajateltavaa, vaan jotakin sellaista, joka käy kaiken ymmärryksen yli sillä »mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat »Niin kuin Jumala jo luomisessa teki niin ihmeellisiä ja suuria tekoja, etteivät mitkään ihmisajatukset saata niissä seurata häntä, niin hän on myös osoittautuva yhtä suureksi sen armon ja autuuden jakajana, jonka hän on antava omillensa.« Hän oikein virvoittaa ja ilahduttaa heitä heidän tultuaan siitä suuresta vaivasta.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-15.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja mitä erikoisesti tähän lupaukseen tulee, että hän antaa palvelijoittensa istua pöydässä, ja että hän on vyöttäytyvä ja palveleva heitä, on Herra jo näkyväisen vaelluksensa aikana antanut sellaisia esimerkkejä, erittäinkin kahdessa tilaisuudessa. Ensiksi, kun hän viimeisen kerran oli kokoontunut opetuslastensa kanssa syödäkseen heidän kanssaan pääsiäislampaan. Silloin puhui heille siitä, kuinka hän kerran Isänsä valtakunnassa jälleen jakaisi taivaallisia aarteita ja silloin hän myös sääsi ehtoollisen. Silloin hän palveli, hän jakoi opetuslapsille leivän ja viinin ja he vastaanottivat ne hänen kädestänsä – niin kuin hän silloinkin vyöttäytyi liinavaatteella ja kulki ympäri vesiastioineen ja pesi heidän jalkansa. Tämä kaikki oli ulkonaista esikuvaa siitä, mitä hän kerran iankaikkisessa hääjuhlassa on tekevä kaikille uskovaisilleen.
Toiseksi, sinä aamuna Tiberiaan meren rannalla, jolloin Herralla oli opetuslapsilleen antaa paistettua kalaa ja jolloin hän myös kulki ympäri antaen heille sekä kalaa että leipää. Tällä tavoin hän on jo maan päällä tahtonut osoittaa, kuinka hän kerran, kun alennustilamme maailmassa on loppunut, kirkkautensa valtakunnassa on täydellisesti on tyydyttävä, kunnioittava ja ilahduttava omiansa. Heidän vähän aikaa maan päällä edistettyänsä hänen kunniaansa, antaa Hän taivaassa heille iankaikkisen kunnian. Kun he täällä vähän aikaa vyöttäytyivät hänen palvelukseensa, vyöttäytyy nyt hän siellä ja palvelee heitä. Kun he tunnustivat hänet täällä ihmisten edessä, on hänkin nyt tunnustava heidät Isänsä ja hänen enkeleittensä edessä.
Oi ihmeellistä vaihdosta! Oi korkeaa, sanomatonta kunniaa! Ja kuka onkaan tämän meille luvannut? Uskommeko häntä? Saattavatko näin ihanat lupaukset olla tosia? Hän itse, jonka nimi on uskollinen ja totinen, on sanonut! Ylistetty olkoon hänen nimensä iankaikkisesti!
543