Monikulturistin identiteettiä leimaa omahyväinen, holhoava asenne; tarve näyttäytyä itse hyvänä, suvaitsevaisena, vastuuntuntoisena ja oikeudenmukaisena kasvattajana ja nähdä muut holhottavina, ymmärtämättöminä ja kasvatettavina lapsina. Halu pitää kiinni viimeiseen asti tällaisesta hyvän ihmisen imagosta on selityksenä sille, miksi monet monikulturistit ovat valmiita luopumaan kriittisestä järjenkäytöstä ja älyllisestä rehellisyydestä; sulkevat umpimielisesti silmänsä ja korvansa kaikilta monikulturismin utopiaa ja löysää maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivilta asia-argumenteilta kommentoimatta niitä lainkaan; kieltäytyvät itsepintaisesti ottamasta asioista selvää; vaikenevat passiivisen raukkamaisesti kuin puujumalat, kun tarpeen olisi puolustaa ajattelun- ja sananvapautta tai naisten ja lasten oikeuksia islamin brutaaliuksilta; levittävät ylimielisiä, väheksyviä, halveksivia, vääristeleviä ja avoimen valheellisia väitteitä maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvista henkilöistä ja ovat ylipäätään kopeudessaan kuin seipään nielleitä. Ylpeys, ylimielisyys ja pelko kasvojen menettämisestä estävät monikulturisteja olemasta avoimia toisten esittämille argumenteille ja laajentamasta umpimielistä näkökulmaansa edes silloin, kun he itsekin ymmärtävät olleensa väärässä. Onko kukaan nähnyt itsestään ja näkemyksistään leikkiä laskevaa monikulturistia? Ero on valtava, kun väkinäistä liturgiaansa toistavien ja toisinajattelijoita halveksivien monikulturistien pönöttävää Khomeini-imagoa vertaa maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvien selkeään ajatteluun, huumoriin ja hulvattomaan itseironiaan.
Esiintyminen hyvänä, vastuuntuntoisena ihmisenä, joka katsoo tehtäväkseen toisten holhoamisen, kasvattamisen ja ojentamisen, on rooli, jonka monikulturistit ovat omaksuneet lastenkasvatuksesta – tilanteesta, joka liittyy ennen kaikkea naisten kokemusmaailmaan, ja monikulturismi onkin luonteeltaan ja toimintatavoiltaan korostetun feminiininen lähestymistapa ongelmanratkaisuun. Samalla kun monikulturisti mieltää itsensä kasvattavaksi vanhemmaksi, hän infantilisoi vääryydestä tai kaltoinkohtelusta syyllistämänsä osapuolen tuhmaksi pojaksi, jota hän haluaa ojentaa nuhtelemalla, uhkailemalla, kiristämällä ja piiskaa antamalla niin, ettei kuriton käyttäytyminen enää toistu, sekä pakottamalla tämän nöyrästi pyytämään anteeksi ja hyvittämään pahat tekonsa vääryyden uhriksi joutuneelle osapuolelle. Tämä toimii varoittavana esimerkkinä kaikille muillekin lapsille siitä, kuinka sellaiselle tuhmalle pojalle käy, joka ei noudata kiltisti suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksen opinkappaleita ja veisaa yhdessä muiden kanssa monikulturismin autuutta ylistävää virttä. Noita ”muita lapsia”, jotka seuraavat tapahtumia yleisönä, monikulturisti pitää ylimieliseen tapaansa epätiedostavina, arvostelukyvyttöminä ja helposti manipuloitavina ääliöinä, jotka nielevät hyväuskoisesti kaiken, mitä mediassa sanotaan, ja siksi monikulturistin pasmat menevätkin täysin sekaisin, jos joku ei kunnioitakaan hänen auktoriteettiaan ja yksinoikeuttaan toimia yleisön kasvattajana, vaan jostain kuuluu soraääniä.
Vastaavasti monikulturisti infantilisoi uhriuttamansa osapuolen säälittäväksi raukaksi, joka ei kykene itse pitämään omia puoliaan ja joka kaipaa nyt kaikkea mahdollista lohtua, hellimistä ja lellimistä jouduttuaan syyttä suotta tuhman pojan kaltoinkohtelun kohteeksi. Näiden uhriuttamiensa raukkojen tapauksessa monikulturistit menevät holhoamisessaan vielä pidemmälle kohdellen heitä syyntakeettomina avuttomina holhokkeina, joita täytyy elättää ja paapoa kuin pientä lasta ja kasvattaa tavoille eli ”kotouttaa”, mutta ei suinkaan sellaisilla menetelmillä, kuten torumisella, uhkailulla, kiristyksellä tai piiskaamisella, jotka on varattu tuhmia poikia varten, vaan lahjonnalla ja hemmottelulla. Se, että näitä monikulturismin utopiaa varten maahan tuotettuja ”rikastuttajia” kohdellaan ikään kuin he olisivat syyntakeettomia silloinkin, kun he ilmiselvästi ovat syyllistyneet rikoksiin tai rötöksiin, merkitsee käytännössä sitä, että monikulturistit pitävät heitä kyvyttöminä ymmärtämään syy-seuraussuhteita ja omien tekojensa seurauksia, ts. hieman jälkeenjääneinä. Monikulturistit kyllä palvovat näiden ihmisten käyttöarvoa utopiansa toteuttamiseen soveltuvina väriläiskinä ja lyömäaseina, joilla mätkiä ja kouluttaa rasisteja, mutta samalla he alentavat heidät omassa ihmishierarkiassaan rasistejakin alemmalle tasolle.
https://monikulturismi.wordpress.com/
Esiintyminen hyvänä, vastuuntuntoisena ihmisenä, joka katsoo tehtäväkseen toisten holhoamisen, kasvattamisen ja ojentamisen, on rooli, jonka monikulturistit ovat omaksuneet lastenkasvatuksesta – tilanteesta, joka liittyy ennen kaikkea naisten kokemusmaailmaan, ja monikulturismi onkin luonteeltaan ja toimintatavoiltaan korostetun feminiininen lähestymistapa ongelmanratkaisuun. Samalla kun monikulturisti mieltää itsensä kasvattavaksi vanhemmaksi, hän infantilisoi vääryydestä tai kaltoinkohtelusta syyllistämänsä osapuolen tuhmaksi pojaksi, jota hän haluaa ojentaa nuhtelemalla, uhkailemalla, kiristämällä ja piiskaa antamalla niin, ettei kuriton käyttäytyminen enää toistu, sekä pakottamalla tämän nöyrästi pyytämään anteeksi ja hyvittämään pahat tekonsa vääryyden uhriksi joutuneelle osapuolelle. Tämä toimii varoittavana esimerkkinä kaikille muillekin lapsille siitä, kuinka sellaiselle tuhmalle pojalle käy, joka ei noudata kiltisti suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksen opinkappaleita ja veisaa yhdessä muiden kanssa monikulturismin autuutta ylistävää virttä. Noita ”muita lapsia”, jotka seuraavat tapahtumia yleisönä, monikulturisti pitää ylimieliseen tapaansa epätiedostavina, arvostelukyvyttöminä ja helposti manipuloitavina ääliöinä, jotka nielevät hyväuskoisesti kaiken, mitä mediassa sanotaan, ja siksi monikulturistin pasmat menevätkin täysin sekaisin, jos joku ei kunnioitakaan hänen auktoriteettiaan ja yksinoikeuttaan toimia yleisön kasvattajana, vaan jostain kuuluu soraääniä.
Vastaavasti monikulturisti infantilisoi uhriuttamansa osapuolen säälittäväksi raukaksi, joka ei kykene itse pitämään omia puoliaan ja joka kaipaa nyt kaikkea mahdollista lohtua, hellimistä ja lellimistä jouduttuaan syyttä suotta tuhman pojan kaltoinkohtelun kohteeksi. Näiden uhriuttamiensa raukkojen tapauksessa monikulturistit menevät holhoamisessaan vielä pidemmälle kohdellen heitä syyntakeettomina avuttomina holhokkeina, joita täytyy elättää ja paapoa kuin pientä lasta ja kasvattaa tavoille eli ”kotouttaa”, mutta ei suinkaan sellaisilla menetelmillä, kuten torumisella, uhkailulla, kiristyksellä tai piiskaamisella, jotka on varattu tuhmia poikia varten, vaan lahjonnalla ja hemmottelulla. Se, että näitä monikulturismin utopiaa varten maahan tuotettuja ”rikastuttajia” kohdellaan ikään kuin he olisivat syyntakeettomia silloinkin, kun he ilmiselvästi ovat syyllistyneet rikoksiin tai rötöksiin, merkitsee käytännössä sitä, että monikulturistit pitävät heitä kyvyttöminä ymmärtämään syy-seuraussuhteita ja omien tekojensa seurauksia, ts. hieman jälkeenjääneinä. Monikulturistit kyllä palvovat näiden ihmisten käyttöarvoa utopiansa toteuttamiseen soveltuvina väriläiskinä ja lyömäaseina, joilla mätkiä ja kouluttaa rasisteja, mutta samalla he alentavat heidät omassa ihmishierarkiassaan rasistejakin alemmalle tasolle.
https://monikulturismi.wordpress.com/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.