Jeesuksen aikana fariseukset olivat merkittävä kansanryhmä. He nauttivat myös kohtuullista suosiota tavallisen kansan keskuudessa, vaikka heitä nimensä perusteella ”eristäytyjiksi” kutsuttiinkin.
Selkeälinjainen Tooran, Jumalan lain, noudattaminen ja pitäminen korkeassa arvossa houkutteli ihmisiä. Haittana ei koettu edes sitä, että lain noudattamisesta oli tullut lähes yksinomainen pelastuksen väline. Puhuttiin farisealaisesta synergismistä, joka tarkoitti lain noudattamisen kautta saavutettavaa ansiota Jumalan edessä.
Lain lisäksi oli perinnäissäännöt. Niitäkin tuli noudattaa.
Perinnäissäännöillä tarkoitettiin oppineiden juutalaisten muodostamaa tulkintaa laista. Ne syntyivät, kun Jeesuksen maanpäällistä elämää edeltäneillä vuosisadoilla synagogajumalanpalveluksissa luettiin Mooseksen lakia ja selitettiin sitä. Selitykset kirjoitettiin ylös. Näistä kirjoituksista, Targumeista, muodostuivat isien perinnäissäännöt, jotka nähtiin lähes yhtä arvovaltaisena kuin itse Mooseksen lakikin. Jeesus ei vastustanut Tooran noudattamista, koska myös Jeesus noudatti tarkoin Jumalan lakia, mutta fariseusten tunnustuskirjoja eli perinnäissääntöjä Jeesus vastusti. Nämä isien perinnäissäännöt syntyivat tulkintojen kautta, ei enää luotettu Jumalan tahtoon, vaan ihmisen tuli saada tulkita omalla järjellään.
Jeesus reagoi useaan otteeseen varsin kriittiseen sävyyn tätä farisealaista perinnettä kohtaan. Laki ja isien perinnäissäännöt (nykyään kirkon tunnustuskirjat) olivat ajaneet ihmiset sellaiseen elämän oravanpyörään, jota ihminen itse ei kyennyt hallitsemaan ja jossa Jumalalle ei annettu tilaa hallita. Kaikki keskittyi lain ja sen tulkinnan mekaanisen noudattamisen ympärille. Ja kuten nykyään, niin tulkinnoista oli tullut keskeinen oppi.
Jeesus sanoo toistuvasti vuorisaarnassa Matteuksen evankeliumin 5. luvussa: ”Te olette kuulleet sanotuksi (esimerkiksi ’älä tapa’)…mutta minä sanon teille.”
Hän osoittaa, että fariseukset olivat ymmärtäneet lain olemuksen lisäksi myös sen sisällön väärin. Tässä tulee esiin kuinka vaarallisia tulkinnat ovat. Jeesuksen opetuksen myötä koko farisealainen suhtautuminen Jumalan ilmoitukseen tuli arvioida uudelleen, kunkin omassa sydämessään. Näin myös nykyään. Kirkon piirissä jokainen pappi ja piispa tulkitsee Jumalan tahtoa oman järkensä keinoin ja näin on muodostunut luterilaiseen kirkkon oppien sekamelska, jota ei kukaan enää hallitse.
Keitä ovat oman aikamme fariseukset?
Vastaus saattaa löytyä yllättävänkin läheltä. Rohkenen väittää, että jokaisessa meissä asuu pieni fariseus. Joskus se tuppaa nostamaan päätään. Farisealainen mekaaninen eli siis liturginen uskonnon harjoittaminen ja kritiikitön perinteistä eli tulkinnoista kiinnipitäminen eivät ole kaukana tämänkään päivän kristillisyydestä.
On toki ehdottoman tärkeää, että vakaumuksemme keskiössä ovat luovuttamattomat uskon perusfundamentaalit, joista emme kompromisseja tee. Mutta fariseusten ongelma olikin siinä, että tietyllä tavalla marginaalisista perinteistä oli tullut kaikkein keskeisimpiä, luovuttamattomia asioita. Ihminen oli sapattia varten eikä päinvastoin. Samoin nykyään kirkon piirissä erilaiset tulkinnat ovat keskiössä.
Silloin tällöin on syytä tarkastella, ettemme ole seuraamassa fariseusten varoittavaa esimerkkiä. Luottakaamme siis Jumalan tahtoon, että Jumala kyllä tiesi, mitä ilmoitti meille aikoinaan.
Selkeälinjainen Tooran, Jumalan lain, noudattaminen ja pitäminen korkeassa arvossa houkutteli ihmisiä. Haittana ei koettu edes sitä, että lain noudattamisesta oli tullut lähes yksinomainen pelastuksen väline. Puhuttiin farisealaisesta synergismistä, joka tarkoitti lain noudattamisen kautta saavutettavaa ansiota Jumalan edessä.
Lain lisäksi oli perinnäissäännöt. Niitäkin tuli noudattaa.
Perinnäissäännöillä tarkoitettiin oppineiden juutalaisten muodostamaa tulkintaa laista. Ne syntyivät, kun Jeesuksen maanpäällistä elämää edeltäneillä vuosisadoilla synagogajumalanpalveluksissa luettiin Mooseksen lakia ja selitettiin sitä. Selitykset kirjoitettiin ylös. Näistä kirjoituksista, Targumeista, muodostuivat isien perinnäissäännöt, jotka nähtiin lähes yhtä arvovaltaisena kuin itse Mooseksen lakikin. Jeesus ei vastustanut Tooran noudattamista, koska myös Jeesus noudatti tarkoin Jumalan lakia, mutta fariseusten tunnustuskirjoja eli perinnäissääntöjä Jeesus vastusti. Nämä isien perinnäissäännöt syntyivat tulkintojen kautta, ei enää luotettu Jumalan tahtoon, vaan ihmisen tuli saada tulkita omalla järjellään.
Jeesus reagoi useaan otteeseen varsin kriittiseen sävyyn tätä farisealaista perinnettä kohtaan. Laki ja isien perinnäissäännöt (nykyään kirkon tunnustuskirjat) olivat ajaneet ihmiset sellaiseen elämän oravanpyörään, jota ihminen itse ei kyennyt hallitsemaan ja jossa Jumalalle ei annettu tilaa hallita. Kaikki keskittyi lain ja sen tulkinnan mekaanisen noudattamisen ympärille. Ja kuten nykyään, niin tulkinnoista oli tullut keskeinen oppi.
Jeesus sanoo toistuvasti vuorisaarnassa Matteuksen evankeliumin 5. luvussa: ”Te olette kuulleet sanotuksi (esimerkiksi ’älä tapa’)…mutta minä sanon teille.”
Hän osoittaa, että fariseukset olivat ymmärtäneet lain olemuksen lisäksi myös sen sisällön väärin. Tässä tulee esiin kuinka vaarallisia tulkinnat ovat. Jeesuksen opetuksen myötä koko farisealainen suhtautuminen Jumalan ilmoitukseen tuli arvioida uudelleen, kunkin omassa sydämessään. Näin myös nykyään. Kirkon piirissä jokainen pappi ja piispa tulkitsee Jumalan tahtoa oman järkensä keinoin ja näin on muodostunut luterilaiseen kirkkon oppien sekamelska, jota ei kukaan enää hallitse.
Keitä ovat oman aikamme fariseukset?
Vastaus saattaa löytyä yllättävänkin läheltä. Rohkenen väittää, että jokaisessa meissä asuu pieni fariseus. Joskus se tuppaa nostamaan päätään. Farisealainen mekaaninen eli siis liturginen uskonnon harjoittaminen ja kritiikitön perinteistä eli tulkinnoista kiinnipitäminen eivät ole kaukana tämänkään päivän kristillisyydestä.
On toki ehdottoman tärkeää, että vakaumuksemme keskiössä ovat luovuttamattomat uskon perusfundamentaalit, joista emme kompromisseja tee. Mutta fariseusten ongelma olikin siinä, että tietyllä tavalla marginaalisista perinteistä oli tullut kaikkein keskeisimpiä, luovuttamattomia asioita. Ihminen oli sapattia varten eikä päinvastoin. Samoin nykyään kirkon piirissä erilaiset tulkinnat ovat keskiössä.
Silloin tällöin on syytä tarkastella, ettemme ole seuraamassa fariseusten varoittavaa esimerkkiä. Luottakaamme siis Jumalan tahtoon, että Jumala kyllä tiesi, mitä ilmoitti meille aikoinaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä oletko lain vastaisesti kopsannut tämä Timo Lehikoisen kirjoittaman tekstin http://www.teologinenopisto.fi/?x118281=179890 vai oletko se itse, mutta olisi hyvä ollut kuitenkin laittaa lähde suoraan näkyviin.
Tämä näkemys edustaa pikemminkin vapaa kirkonnäkemystä sillä kirjoitta on Suomen teologisen opiston alustalla kirjoittava.
”Kirkon piirissä jokainen pappi ja piispa tulkitsee…”
Tässä viitataan kirkkoon sen kummemmin sitä tarkentamatta? Onko se katolinen, anglikaaninen, luterilainen, ortodoksinen, baptistinen, vai mikä kirkko?
”Ne (selitykset) syntyivät, kun Jeesuksen maanpäällistä elämää edeltäneillä vuosisadoilla synagogajumalanpalveluksissa luettiin Mooseksen lakia ja selitettiin sitä. Selitykset kirjoitettiin ylös.”
Niin, Mooseksen laki on varsin konkreettinen. Koska elämä harvoin on yksiselitteistä, joutuivat uskonnolliset johtavat toistuvasti miettimään, että mitenkä nyt tässä tilanteessa. Esimerkkinä ollut ”älä tapa” on aika hyvä esimerkki. Entä kun joku hyökkää päälleni ja uhkaa, saanko tappaa? Entä jos heitä on useita, saanko tappaa kotini säilyttääkseni? Jne. Laki tulkitaan.
”Kaikki keskittyi lain ja sen tulkinnan mekaanisen noudattamisen ympärille.”
Ei se ihan niin mekaanista ollut:
”Toisaalta fariseuksetkaan eivät pitäneet pelkkää lain ulkoaoppimista mitenkään automaattisesti autuaaksitekevänä asiana. Rabbiinisessa kirjallisuudessa paheksutaan "huhmarnuijan kaltaisia" ja vain velvollisuudentunnosta lakia noudattavia kirjanoppineita.”
Ja fariseukset todella halusivat että kaikki noudattavat lakia:
”Temppelin uhripalvelusta hoitaville saddukeuksille lain rituaaliset puhtaussäädökset olivat tietysti tärkeitä, mutta fariseukset halusivat ulottaa Mooseksen lain hengen temppelin ulkopuolelle, ihmisten jokapäiväiseen elämään.”
Miksi se oli heille niin tärkeää?
”Fariseukset olivat suuri Jeesuksen ajan juutalaisuuden herätysliike, jota ajoi eteenpäin kutsumus pysyä uskollisena isien laeille ja perinnäissäädöksille nopeasti hellenisoituvassa (ja heidän silmissään maallistuvassa) maailmassa Rooman vallan alla.”
http://www.tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/tarinoita/jeesuksen_ajan_juutalaiset/luku_i_fariseukset.23927.blog
He taisivat mielestään olla tuolloin niitä ”ainoita” ja ”oikeita” juutalaisia muihin verrattuna?
”Jeesuksen opetuksen myötä koko farisealainen suhtautuminen Jumalan ilmoitukseen tuli arvioida uudelleen, kunkin omassa sydämessään.”
Kyllä, Jeesus painotti lain henkeä eikä lain kirjainta. Jokaisen lainkohdan piti olla alisteinen kaksoiskäskylle, jonka Hän asetti. Tämä on tosin liberaalinen käsitys, sillä konservatiivisuus painottaa lain kirjainta.
”…näin on muodostunut luterilaiseen kirkkon oppien sekamelska, jota ei kukaan enää hallitse.”
Jos ajattelemme sitä että alkuseurakunnat olivat erilaisista juutalaisista yhteisöistä ja aivan varmaan toivat mukaan myös niitä käsityksiä mukanaan, niin kristinusko on jo alkumetreillä ollut aika hajanainen opeissaan. Tuolta löytyy tietoa enemmän heistä:
http://www.tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/tarinoita/jeesuksen_ajan_juutalaiset
Eikä sen jälkeenkään ole täyttä yksimielisyyttä ollut, vaikka yhteiset opit koottiinkin Raamattuun.
Koska Raamattu esittää fariseukset melko kielteisessä valossa, on ymmärrettävää, ettei heihin haluta samaistua. Samoin on saddukeusten laita, sillä he muodostivat sen papiston:
”Tästä vauraasta, korkeasti koulutetusta uskonnollisesta ylimystöstä nousi vähitellen saddukealainen puolue.”
Saddukealaiset hyväksyivät vain Tooran opetukset ja nekin kirjaimellisesti. Tosin arjenelämässä he olivat hyvin liberaaleja.
”Hyväksyessään opinnuoraksi ainoastaan Tooran saddukeukset samalla kielsivät profeetallisista kirjoituksista nousevan uskon ylösnousemukseen.” ja sen vuoksi hei eivät hyväksyneet lainkaan Jeesusta:
”Jeesus edusti saddukeusten silmissä mitä pahimmanlaatuista rienaajaa. Hänen koettiin pilkkaavan temppeliä ja sen pyhyyttä (Luuk. 21:5-6), kyseenalaistavan saddukeusten opetukset (Mark. 12:18-27), lietsovan mellakoita temppelillä (Matt. 21:12-16) ja olevan uhkana koko sille hataralle yhteiselolle, joka roomalaisten miehittäjien ja saddukealaisen ylimystön välillä vallitsi (Joh. 11:45-57).”
http://www.tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/tarinoita/jeesuksen_ajan_juutalaiset/luku_ii_saddukeukset.24018.blog
Voidaan kai sanoa että nyt nuo ovat meille enemmän vertauskuvallisia asioita, ja Jeesuksen opetuksien sanoma avautuu vasta, kun ymmärrämme nämä viitekehykset.
Näkisin siis aivan toisenlaisen yhteisön fariseusten paikalle kuin luterilaisen kirkon.
Luterilainen kirkko on fariseus omine oppeineen ja sääntöineen. Sehän oli fariseustenkin synti, että ohiittivat Jumalan lait omilla perinnäissäännöillään. Ja nyt liberaalikirkko ohiitaa Jumalan käskyt omilla liberaalisäännöillään.
Nämä kommenttini ovat Lehikoisen kirjoitukseen joka sisälsi monia asia- ja tulkintavirheitä, Lehikoinen ei edes ymmärrä sitä että juutalaisuus ja kristinusko ovat perustaltaan hyvin erilaiset uskonnot, juutalaisuus ei ole pelastususkonto eikä laki ei ole pelastuksen väline, vaan ohje miten elää oikein ja juutalaisittain tässä ja nyt.
Tuonpuoleisuus/uskottu elämä kuoleman jälkeen tuli juutalaisuuteen eksiilin aikoihin , mutta on lakia nuorempi , vielä Jeesuksenkaan aikaan eivät kaikki ryhmät sellaiseen edes uskoneet, koska sitä ei kirjoituksissa opetettu.
Laki ei missään lupaa "pelastusta" jos sitä noudattaa, vaan se sanoo että palkkioksi saa pitkän elämän maan päällä, ja joissakin kirjoituksissa luvataan myös maallista hyvää palkkioksi . Missään ei sanota että palkkioksi pelastuu kuoleman jälkeen jostain/joltain johonkin .
Synagogalaitosta ei ollut vuosisatoja ennen Jeesusta, tutkijat kiistelevät sen synnystä, mutta kovin kauas ennen Jeesuksen aikaa sen synty ei mene.
Perusfakta on, ettei ole mitään pohjaa millä mitään kristittyjen piirissä nyt esiintyvää ajatusmallia/ryhmää voisi verratta mihinkään Jeesuksen ajan juutalaisuuden suuntaukseen tai ryhmään, yhteinen pohja sille puuttuu. Siksihän vieläkin on kaksi eri uskontoa, kristinusko JA juutalaisuus, en myös ymmärrä sitäkään miksi kristinusko uskontona on jäänyt ikiajoiksi sättimään yhtä 2000 vuotta sitten vaikuttanut juutalaisryhmää ?
"”Kirkon piirissä jokainen pappi ja piispa tulkitsee…”
Tässä viitataan kirkkoon sen kummemmin sitä tarkentamatta? Onko se katolinen, anglikaaninen, luterilainen, ortodoksinen, baptistinen, vai mikä kirkko?"
Luterilaisen kirkon piirissä esiintyy paljon erilaisia tulkintoja. Joissain epäillään Jeesuksen olemassaoloa, kuolleistanousemista, ihmeitä jne eli kaikki tulkitaan. Kaikki mahdolliset epäilytkset on jo esitetty luterilaisen kirkon piirissä.
”Temppelin uhripalvelusta hoitaville saddukeuksille lain rituaaliset puhtaussäädökset olivat tietysti tärkeitä, mutta fariseukset halusivat ulottaa Mooseksen lain hengen temppelin ulkopuolelle, ihmisten jokapäiväiseen elämään.”
Saddekeukset edustivat riisuttua uskoa. Luterilaisen kirkon piirissä, varsinkin oppineet, edustavat lähes jokainen riisuttua kristinuskoa, jossa kukin epäilee mitä mitäkin. Ei ole Raamatun lukua jota ei joku luterilainen epäilisi tai tulkitsisi.
"He taisivat mielestään olla tuolloin niitä ”ainoita” ja ”oikeita” juutalaisia muihin verrattuna?"
Fariseukset edustivat ainoata oikeata uskoa kuten liberaalit nykyään. Suomessa nämä liberaalit voimat tehokkaasti pyrkivät erottamaan piiristään heidät, jotka eivät hyväksy liberaalista tulkintaa. Ensin erotellaan naurun ja väheksynnän keinoin, esitetään kipeitä kysymyksiä, tämänjälkeen uhkaukset erottamisesta, jos ei hyväksytä jotain oppia ja tämänjälkeen tulee erottaminen piiristään, kirjoilla saa olla kirkossa, mutta ei enää osallistua mihinkään.
"Voidaan kai sanoa että nyt nuo ovat meille enemmän vertauskuvallisia asioita, ja Jeesuksen opetuksien sanoma avautuu vasta, kun ymmärrämme nämä viitekehykset."
Nämä kysymyksenasettelut tulee esiin aina, kun aloitetaan Jumalan ilmoituksen riisuminen. Saddukeukset olivat tässä tehokkaita, mutta vielä tehokkaampia ovat nykyajan liberaalit teologit ja heidän oppilaansa.
Jeesus taasen edusti Jumalan tahdon kyselemätöntä noudattamista. "Minä ja Isä olemme yhtä", "Kaikki mitä Isä antaa, minä julistan" - tämäntyyppiset Jeesuksen lausahdukset hyvin kuvaa asetelmaa.
”Luterilaisen kirkon piirissä esiintyy paljon erilaisia tulkintoja.”
Tarkoittako kaiketi eri herännäis- tai karismaattisia liikkeitä, kuten evankelisuus (esim. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) ), körttiläisyys, lestadiolaisuus ja rukoilevaisuus? Toki sitten on perinteisiä konservatiivisia luterilaisia ja vähän uudemman ajan näkemyksiä omaavia.
”Luterilaisen kirkon piirissä, varsinkin oppineet, edustavat lähes jokainen riisuttua kristinuskoa…”
Eli teologin koulutus on ”oppineisuutta”? Miksi siis eivät ortodoksit ole tai katoliset ym. aivan samalla tavalla ”oppineita”?
Mutta kun fariseukset olivat täysin oman tunnuksensa sisäisiä tuntijoita jotka tunsivat erittäin hyvin myös Mooseksen lain.
”…edustivat ainoata oikeata uskoa kuten liberaalit nykyään…”
No, tuo on monta kertaa kuultu ja ei sille juuri faktaa ole pohjaksi löytynyt. Jos tuossa edellä väität että ”kirkon piirissä esiintyy paljon erilaisia tulkintoja” niin miten silloin voi olla yksi oikea? Toisaalta mm. lestadiolaiset kyllä näin väittävät. Enemmän tätä kuulee aivan muissa piireissä kuin luterilaisessa kirkossa.
”…tulee erottaminen piiristään, kirjoilla saa olla kirkossa, mutta ei enää osallistua mihinkään.”
Tarkoitat että eri tavalla ajatteleva eristetään yhteisöstään? No, koska yhä enemmistö on aika tavalla konservatiiveja, aika harvoin noin tapahtuu? Pikemminkin päinvastoin, joka ei suostu ajattelemaan heidän laillaan, saa nopeasti ryöpytystä osakseen. Suurin osa liberaaleja hyväksyy muut erilaiset näkemykset paremmin.
Mutta, aiheesta jo poikettiin. Ei noista juutalaisuuden eri haaroista ehkä voi ottaa aivan suoraan nykyaikaan mitään, mutta yhä vain sanon että ne jotka tarkemmin haluavat kontrolloida uskonnon harjoittamista tai muita siihen liittyviä sääntöjä, ovat eri henkilöitä kuin liberaaleja.
Tussahan sinä jo sanoitkin saman kuin minä :" Ei noista juutalaisuuden eri haaroista ehkä voi ottaa aivan suoraan nykyaikaan mitään,"
"”Luterilaisen kirkon piirissä esiintyy paljon erilaisia tulkintoja.”
Tarkoittako kaiketi eri herännäis- tai karismaattisia liikkeitä, kuten evankelisuus (esim. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) ), körttiläisyys, ..."
Nyt tarkoitan yksittäisten pappien omia tulkintoja, joita kyllä kirkon piirissä riittää.
"”Luterilaisen kirkon piirissä, varsinkin oppineet, edustavat lähes jokainen riisuttua kristinuskoa…”
Eli teologin koulutus on ”oppineisuutta”? Miksi siis eivät ortodoksit ole tai katoliset ym. aivan samalla tavalla ”oppineita”?"
Oppineisuus kirkon piirissä rakentuu samoille periaatteille kuin oppineisuus Jeesuksen aikaan. Oli paljon oppeja joista sitten riideltiin. Ei luotettu Jumalan sanaan.
" Jos tuossa edellä väität että ”kirkon piirissä esiintyy paljon erilaisia tulkintoja” niin miten silloin voi olla yksi oikea? "
Suhteessa naispappeuteen ja homouteen kirkon liberaalit ovat yksimielisiä ja erottavat jotka vastustavat tätä ainoaa oikeaa oppia. Monissa muissa asioissa kirkon liberaalit sitten ovat erimielisiä, mutta eivät tee niistä erottavaa oppia.
"Suurin osa liberaaleja hyväksyy muut erilaiset näkemykset paremmin."
Erottava oppi löytyy myös suhtautumissa Raamattuun ja siihen onko Jeesukseen uskovainen. Jos luokitellaan millä syyllä tahansa fundamentalistiksi, niin se on peruste erottamiseen ainakin porukasta. Kirkosta ei eroteta, mutta ei hyväksytä enää ihmistä.
"Ei noista juutalaisuuden eri haaroista ehkä voi ottaa aivan suoraan nykyaikaan mitään, mutta yhä vain sanon että ne jotka tarkemmin haluavat kontrolloida uskonnon harjoittamista tai muita siihen liittyviä sääntöjä, ovat eri henkilöitä kuin liberaaleja."
Suoraan emme voi ottaa Jeesuksen ajoista, koska oppiasiat ovat nyt eri, mutta periaate on aina ollut sama. Tulkintojen kautta rakennetaan kaikenlaisia tunnustuskirjoja eli perinnäissääntöjä, joista pidetään kiinni ja samaan aikaan rakennellaan lukematon määrä erilaisia tulkintoja, joiden kautta sitten erotellaan ihmisiä enemmän tai vähemmän.
On totta, että alustustekstissäni on käytetty pohjana Timo Lehikoisen ajatuksia ja itse olen sitten lisännyt siihen selventäviä kohtia. Timo Lehikoisen alkuperäinen teksti kun vastaa täysin myös omia ajatuksiani.
Mielestäni herätysliikkeet ovat olleet nimensä mukaisesti uskovia herätteleviä ja kirkkoa hengellisesti uudistavia.
Millainen on perinteinen konservatiivinen luterilaisuus? Miten pitkälle tulee ajassa tarkastella että tullaan perinteisen lähteille?Onko otettava esille tunnustuskirjat, joissa määritellään luterilaisuus?
Eikö juuri herätysliikkeet ole elävöittäneet ja uudistaneet luterilaista kirkkoa. Ilman herätysliikkeitä olisi juurikin tapahtunut tuo tapoihin ja tottumuksiin fiksautuminen. Painotuserot eri herätysliikkeiden välillä ovat jotakuinkin samaa luokkaa kuin Raamatussa Paavalin eri seurakunnille lähettämissä kirjeissä tulee ilmi, silloisista painotuksista.
Kyllä luterilainen kirkko, mikäli se pitää kiinni tunnustuksestaan toteuttaa Jumalan tahtoa ja Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Suuren kirkon sisällä on asioita, joihin toivoisi parannusta. Tämä edellyttää että ihmiset ottavat suuntaa uudelleen ja kalibroivat kompassinsa, ainoasta oikeasta lähteestä, Jumalan Sanasta, Raamatusta.
Vapaat suunnat ovat tarjonneet tämän päivän ihmisille turvallisia yhteisöjä. Monet erilaisista riippuvuuksista kärsivät ihmiset ovat löytäneet hengellisen kodin vaikkapa vapaaseurakunnasta. En näe mitään estettä sille etteikö löydy yhteistyön muotoja, joissa henkilöitä jopa ohjataan sellaisiin piireihin joissa he tulevat paremmin autetuiksi omissa kysymyksissään ja tarpeissaan.
Kaikissa yhteisöissä vaanii omat varjonsa. Joka paikassa on oltava "nyt-hetkessä"ettei löydä itseään fariseuksen paikalta.
Minusta on vaarallista leimata sellaista, jota Jumala vielä käyttää. Kun tarkastelemme koko kristikuntaa, siis kaikkia niitä kirkkoja ja seurakuntia jotka yhtyvät keskeisimpään uskontunnustukseen, on meidän tehtävämme rukoilla niiden kaikkien puolesta, koska samalla rukoilemme ihmisten puolesta.
Uskon että Jumala on antanut tehtäväksi kaikille omilleen, julistaa Sanaa, osoittaa ja välittää rakkautta ja huolenpitoa. Kirkon ja seurakunnan tulee olla turvapaikka kylmässä ja kovassa maailmassa. Eri kirkkokuntina ja seurakuntina meidän tulisi etsiä sitä mikä yhdistää, ei sitä mikä erottaa.
Ainoa asia, mistä meidät voidaan tunnistaa on keskinäinen rakkaus. Minua hävettää itseni.