Moni varmaan kysyy, että miksi lama ja työttömyys on hyväksi?
Kun kyseessä on lahko, joka elää pelkästään jäsenistön tuloilla ja on lähes yksinomaan sen armeliaisuuden varassa, niin jäsenten työttömyys ja yleinen lama ovat positiivisia asioita. Uskonahkojen jäsenten tulot vaikuttavat suoraan lahkon kassavirtaan. Kun lahkon jäsenen tulot pienenevät, pienenevät samalla sen yhteisön saamat tulot, johon jäsen on rekisteröity. Ei siis tarvitse ihmetellä, että Suomen adventtikirkossa käynnistettiin jokin aika sitten yt-neuvottelut.
Toivon siis hartaasti, että tämä lama kestää pitkään sekä mahdollisesti syvenee entisestään Suomessa. Näin kiinteän omaisuuden arvo pakosti alkaa vähitellen laskemaan. Tällä keinoin lahkon olemassaolo entisestään tukaloituu ja se on positiivinen asia se.
Kun kyseessä on lahko, joka elää pelkästään jäsenistön tuloilla ja on lähes yksinomaan sen armeliaisuuden varassa, niin jäsenten työttömyys ja yleinen lama ovat positiivisia asioita. Uskonahkojen jäsenten tulot vaikuttavat suoraan lahkon kassavirtaan. Kun lahkon jäsenen tulot pienenevät, pienenevät samalla sen yhteisön saamat tulot, johon jäsen on rekisteröity. Ei siis tarvitse ihmetellä, että Suomen adventtikirkossa käynnistettiin jokin aika sitten yt-neuvottelut.
Toivon siis hartaasti, että tämä lama kestää pitkään sekä mahdollisesti syvenee entisestään Suomessa. Näin kiinteän omaisuuden arvo pakosti alkaa vähitellen laskemaan. Tällä keinoin lahkon olemassaolo entisestään tukaloituu ja se on positiivinen asia se.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen muuten aloituksen tekijän kanssa kohtuullisen samaa mieltä asiassa.
Vielä viimeisen maailmansodan aikoihin ja sodan jälkeen ihmiset hakivat sankoin joukoin turvaa mm. lahkojen piiristä ja ajankohta oli monille yhteisöille kulta-aikaa monessa mielessä.
Kuten kaikki nykyään kuitenkin tietävät, niin lahkoilla ei ole mitään sellaista tarjota, mikä lisäisi ihmisen turvallisuutta, joten nykyään on aivan hyödytöntä kriisiaikoina turvautua johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Jokaisen ihmisen itsensä velvollisuudeksi jää siis turvata oma selustansa ja uskonnollisilla järjestelmillä ei ole mitään keinoja edistää ihmisen hyvinvointia.
Huonossakin asiassa on aina jotain hyvää.
Suomen adventtikirkko omistaa lahjoituksin ja testamentein saatua omaisuutta yli 100 vuoden toimintansa ajalta niin paljon, että sitä vähä kerrassaan realisoimalla lahko vielä porskuttaa monia vuosia eteenpäin. Kiinteän omaisuuden arvon huomattava aleneminen olisi adventtikirkon taloutta enemmän nakertava asia. Toivottavasti kaikki adventtikirkon kiinteistöt homehtuisivat pystyyn ja varmaan niin tapahtuukin, kun niiden käyttöaste on niin mitätöntä. Kyseessä olisi siis kirkkorakennukset ja esim. Kallioniemen leiritila.
Voisi adventtikirkko myydä sen hallinnoimansa kiinteistön osoitteessa Annankatu 7 aivan Helsingin ydinkeskustasta? Siitähän irtoaisi huomattava rahatukku. Kymmeniä miljoonia euroja? Sen jälkeen vuokralle omaan kirkkosaliinsa. Niillä rahoilla kaikille vihityille pastoreille uuden karheat työsuhdemersut alle, niin kerkiävät sapattikouluun ajoissa ja sapattikyyti on leppoisaa. Ei tarvitse yt-neuvottelujakaan enää jatkaa, vaan voisi palkata lisää työmiehiä elovainioille? Hyvä idea, eikö vain!
On varmaan ollut suunnitelmissa? Ongelmallista Annankadun kohdalla on se, että osaa kiinteistöstä on hankala muuttaa asumiskäyttöön soveltuvaksi. Tarkoitan nyt lähinnä kirkkosalia, joka on avoin kaksikerroksinen tila. Rappukäytävä on myös ahdas. Onko sitten koko Annankatu 7 kiinteistö enää adventtikirkon omistuksessa ja onko esim. ruotsinkielisen piirikunnan taholta jotain sanottavaa myös asiassa?
Mikä on Annankadun vastakohta?
"En anna, enkä kadu."
Mikä on adventistin vastakohta?
Toinen adventisti.
"Mikä on adventistin vastakohta? Toinen adventisti."
Tuossa on totuuden siemen. Nimittäin adventistin vihollinen numero 1 on toinen adventisti. Mistä moinen? Syy on siinä, että adventtikirkon seurakunnat ovat kaikki hyvin pieniä ja sisäänpäin kääntyneitä/suuntautuneita. Seurakunnissa kaikki tuntevat toisensa tai ainakin niin luullaan, vaikka totuus on aivan toinen. Moni seurakuntalainen on toiselle seurakuntalaiselle nimittäin vain sitä harmaata massaa ja toisen tunteminen on hyvin hataralla pohjalla. Ehkä kirkon eteisessä joku joskus sanoo "moi", mutta siihen se sitten jääkin. Tämä "luulen tuntevani" johtaa usein myös siihen, että joistain seurakuntalaisista alkaa levitä inhottavia ja mystisiä juoruja ja kun juoru tarpeeksi kauan elää ja saa kasvaa, on soppa valmis ja adventistista on tullut kaiken "supinan ja muminan" kohde. Aina myös seurakunnasta löytyy se uskollinen kylän raittia intomielisesti kiertelevä juoruämmä, jonka kielenkannat eivät pysy kiinni ja joka on STT:na ja kaiken olevaisen tiedon ylivertainen haltija. Hän tietää, kuka on maannut kenenkin kanssa missä ja milloin. Hän on mielestään syntisen yhteisönsä puhtoisin lammas ja jumalan äänitorvi.
Jumala kostaa sinulle jumalattomuutesi tuomiopäivänä.
Jumalat ovat vain pyhpyhpyhpyhpyh sinun sairaan mielesi ja sairaiden aivosolujesi aikaansaannosta.