Koululiikunta ahdistaa

Koululiikunnassa on kyllä tuo ongelma. Itsekään en siitä pitänyt juurikin lähinnä em. syistä. Tarkoitus on hyvä, opettaa nuorille tapa liikkua joka nyt todistetusti edistää terveyttä etenkin pidemmällä tähtäimellä, mutta todellisuudessa aiheuttaa osalle ihmisistä paljon pahaa oloa ja jopa elinikäiset traumat liikuntaa kohtaan.

Suosittelen käymään tunneilla, jotta saat asiat suoritettua, mutta turha niitä on tosissaan ottaa, kunhan on paikalla. Turha yritääkkään kunnolla, ei siitä seuraa kuin paha mieli, jos ei erityisen liikunnallinen ole, eikä kiinnosta. Paras olisi, jos itelleen keksisi jonkin mielekkään tavan pitää jonkinmoista peruskuntoa yllä. Itse en tällaista ole keksinyt -> Tilanne nyt ~10v päästä sinun ikäisestäsi: En liiku lähes yhtään.

Varmaankin opettajien on pyrittävä noudattamaan opetussuunnitelmaa liikuntatuntien järjestämisen suhteen ja helposti varmaan pelkäävät antaa kellekään erityisoikeuksia, joiden perään hetken päästä olisi moni muukin kyselemässä. Kävelyretkiä on myös vaikea valvoa ja helpolla ihmiset menevät jonnekin ihan muualle, kuin minne pitäisi, joka voisi aiheuttaa harmia opettajalle tämän tullessa ilmi.

Jos koululiikunta olis vapaaehtoista moni ei liikkus ollenkaan. Ymmärrän toki sun pointtis, joillekki koululiikunta on perseestä. Mulle se oli kans koko peruskoulun ajan, mut silti mä valittin valinnaisen liikan ko en ois muuten liikkunu tarpeeks. Kyl mä oisin tunneilla paremmin osallistunu jos mulle ois vaikka syötetty joskus... Mul on kans paska motoriikka joten melkein kaikki lajit on mulle ihan helvetin vaikeita vaikka mä kuinka harjottelisin.
Kyl mä silti niistä tunneista hengissä selvisin vaikka paskat muistotha niistä jäi. Jos mä mokasin niin mä olin paska luuseri ja jos joku muu mokas niin se oli inhimillinen virhe tai sitä ei ees huomattu. Niissä kuitenki oppi uusia lajeja ja niitten sääntöjä yms. mistä on ollu ainaki mulle hyötyä. Tietty vois olla hyvä jos osan liikkatunneista vois korvata omilla suorituksilla vapaa-ajalla. Yleensä muuten ne kaikissa vittumaisimmat tyypit sai parhaat liikkanumerot "hyvän yhteishengen" takia, koska opettajat nyt vaan on sokeita.

A: Se kestää enää vaan vuoden se ysiluokka. Sen jälkeen vaihtuu ihmiset.

B: Jos olet menossa armeijaan niin kannattaa opetella sietämään vitutusta ja hampaiden kiristelyä.

C: Sitä liikuntaa on kuitenkin aika vähän. Jos et siitä selviä lintsaamatta, olet kermaperse, jolla tulee olemaan vaikeuksia selvitä aikuisen ihmisen elämästä. Elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, vaan herättelyksi.

D: Miksi annat kiusaajien voittaa ärsyyntymällä? Sinä kyllä selviät niistä tunneista, jos haluat.

Minä olen koko elämäni vihannut liikuntaa. Silti olen selviytynyt siitä aina. Kaikki on kiinni henkisestä sietokyvystä ja kantista.

Tsemppiä sulle. Kyllä sinäkin pärjäät ne tunnit läpi, jos vaan haluat.

Samaa mieltä. Jos ei vapaaehtoisia, niin kunpa sais edes päättää mitä tekee (kävelee, hyppii, lihaskuntoo jne). Ite oon vihannu koululiikuntaa jo eskarista asti. Johtuen pääosin siitä että olin vähän ujo, ja kun yritin tehdä jotain, yritin liikaa vakuuttaa muut joten epäonnistuin. Enkä oo koskaan ollu hyvä pallopeleissä. Ja aina kun mä tein jotain väärin, muut alko nauraa, huutamaan ja valittamaan, kuinka huono oon kaikessa. Joskus kolmosluokan alussa mulle huusi oppilaat ja opettajat jo lukuvuoden ensimmäisellä liikuntatunnilla. Mulla on edelleen traumat, ja pelkään virheiden tekemistä. Sillon kolmosluokalla mua stressas koululiikunta ihan mielettömän paljon ja jo viikonloppuna (liikuntaa oli tiistaisin) itkin melkein koko ajan, ja googlasin, miten voisin tulla kipeeksi. Maanantai-iltasin mua ahdisti tosi paljon, ja lintsasin tosi usein. Sitten kaveritkin alko jo epäilee, et miks oon maanantaina ihan terve, sit tiistaina en oo koulussa ja keskiviikkona oon taas terve ku pukki. Joskus ennen liikuntatuntia ruokatunnilla, (tiistaisin oli aina pahaa ruokaa :D) kuulin ku muut keskusteli, mitä on liikassa. Jos kuulin että on jotain pallopelejä, niin menin heti ruuan jälkeen itkemään terkalle ja valittamaan mahakivusta, joka päästi mut kotiin. Vaik ei ketään varmaa kiinnosta mut oli kiva kertoo :DD

Menee vaan paikalle, on sen tunnin siellä ja homma valmis. Yleensä myös löytyy muita samankaltaisia ihmisiä ja meidän liikunnantunnilla nää tosissaanottajat jäivätkin vähemmistöön :P Asia on eri jos liikunnan numerolla on jotain merkitystä, mutta harvoilla oikeasti on

Koululiikunta oli minullekin yhtä helvettiä. Ei siksi että en olisi pitänyt liikunnasta, vaan koska siellä pakotettiin jatkuvasti harrastamaan lajeja joista ei vain pidä. Lisäksi kiusaaminen oli todella suuri ongelma liikuntatunneilla, joskus minut passitettiin kotiin kesken koulupäivän kun turvallisuuttani ei voitu taata. Koulujen on hyvä kannustaa oppilaita liikkumaan, mutta let's face it: liikuntatunnit ei ole oikea keino siihen, koska ne voivat päättyä huonosti kun muut oppilaat valitsevat yhden joita he pahoinpitelevät ja kiusaavat muillakin tavoin.

Ikävä kyllä et tule pääsemään liikuntatunneista eroon myöhemminkään, sillä liikunta on jostain ihmeen syystä pakollista lukiossa ja amiksessakin. Amiksen ehkä jotenkin ymmärtää, koska monessa työssä vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa, mutta pakollinen lukioliikunta on aivan järjetöntä. Sillä luodaan vain suojatyöpaikkoja liikunnanopettajille.

Voit yrittää keksiä jonkun tekosyyn ennen liikunnantunteja. Hanki itsellesi kuume vaikkapa nielemällä tupakantumppi tai lämmitä kehoasi ja mene terkkarille ja valita huonoa oloa. Yksi keino on vetää kiusaajia lättyyn, tai vaikkapa lyödä pesäpallomailalla tms jos he oikeasti sinua jatkuvasti kiusaavat. Itse toivon että olisin kouluaikoina antanut kiusaajilleni kunnon opetuksen, harmi että olin silloin liian kiltti.

Top five koululiikka inhokit 1pesis-huutopuolet ja pojat ja tytöt pelasivat yhdessä. 2lentis-sama kuin edellä. 3koris-sama.4 pakkohiihto ei kaipaa selittelyjä. 5.uinti monia syitä mitä opet ei tajua. Koululiikunta latistaa liikunnan ilon ei ihme ettei lajit kiinnosta aikuisenakaan.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Koululiikunnan tulisi olla vapaaehtoista.
Toki ymmärrän ja tiedostan, että nuorien valistaminen ja opettaminen liikuntaan ja terveyteen on tärkeää, mutta omat kokemukseni koululiikunnasta ovat kamalia. Itselläni on mielenterveyden ongelmia, jotka tekevät välillä koulunkäynnin ja jopa normaalinkin elämän hankalaksi. Kyllä olen hakenut apua ja sitä saanutkin.
Se on vaan fakta että koululiikunta on joillekin ihmisille tosi paha paikka, tämän takia aineen vapaaehtoisuus olisi monelle hyvin tärkeää.
Muistan omat koululiikunta tunnit, joille menin, vaikka ahdistukseni ja paniikkihäiriöni sanoivat toisin. Pelkäsin. Tunneilla useasti tuli paniikkikohtaus syystä tai toisesta. Opettajat vähättelivät ongelmiani ja pakottivat osallistumaan, ja sitten ihmittelivät silmät pyöreinä kun lysähdin maahan paniikin iskiessä.
Tottakai liikkuminen on erittäin tärkeää, mutta komppaan aloittajaa siinä asiassa että koululiikunnan tulisi olla vapaaehtoista tai sitä ei tarvitsisi olla niin paljon. Meillä lukiossa liikuntaa oli kaksi pakollista kurssia ja ne oli jaettu kahdelle vuodelle. Yksi kurssi sisälsi 3x 75min liikuntaa viikossa, noin 6viikon ajan, yhtä tuskaa sanon minä.

Kyllä mulla ainakin kasiluokalla ope pisti kiertämään kävellen lähiötä ympäri kun en pesistunneilla tehnyt mitään. Ja ysillä päästi koulun kuntosalille ne, joita ei säbä kiinnostanut.