Olin 16 vuotias kun pääsin metsähommiin, jakelin iltaisin kauppojen mainoksia ym. että sain maksettua ruokani ja kuluni tässä yhteiskunnassa (Suomessa)
Työt loppui ja armeija kutsui, mentävä oli. Armeijasta päästyväni, menin työvoimatoimistoon, töitä ei sieltä löytynyt, itse hakemaallla pääsin varastomieheksi, työt kesti n. 1 vuoden, taas työvoimatoisitoon ja karenssi, nyt tulikin lähtö kertausharjoituksiin, mentävä oli etteivät syytä karkuruudesta. Taas työvoimatoimistoon ja iskivät minulle karenssin, sen takia kun olin joutunut kertausharjoituksiin palvelemaan maatani ( 1- viikon karenssi) Minun oikeustajuuni ei mennyt karenssin antaminen kaverille joka yhteiskunnan määräyksestä joutuu kertausharjoituksiin, mutta virkailijan mukaan tämä oli käytäntö ja voisin kysyä tätä hänen esimieheltään jollen uskonut. ( Ikävä kyllä uskoin)
Armeijan jälkeen asuimme 9m2 asunnossa, (vanha varasto) tyttöystäväni kanssa. Ruokakaapissa asui hiirijä, emme valittaneeet, asuntoa emme olleet saaneet, vaikka olimme kovasti kaupungilta sitä hakeneet. Parempien työmahdollisuuksien ja tulevaisuuden vuoksi hain opiskelemaan, ja pääsin otin lainaa pankista että saisin maksettua opintoni, opiskelun alkuvaiheessa 2 perheeni jäsentä kuoli, opiskelin toisella paikkakunnalla enkä saanut vielä opintolainaa, kun opiskelu oli juuri alkanut. (Olin aivan perseauki) Olin kuullut sosiaalitoimistosta että auttavat ihmistä hädässä, ja lähdi sinne. Pyysin rahaa matkustamiseen jotta pääsisin hautajaisiin, sekä kukkiin, En saanut. Vastaus oli että HEIDÄN EI TARVITSE AUTTAA IHMISIÄ JOTKA EIVÄT OLE HEIDÄN VAKIO ASIAKKAITAAN.
En ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti mutta ruikuttamaan en ruvennut,
selvä sanoin ja lähdin.
En ole Suomessa yhteiskunnan apua pyytänyt, enkä onneksi tarvinnut tämän kokemuksen jälkeen, mutta en myöskään maksa senttiäkään tähän yhteiskuntaan ellei pakko ole. Kyllä hallitus ja virkamiehet hoitaa.
Työt loppui ja armeija kutsui, mentävä oli. Armeijasta päästyväni, menin työvoimatoimistoon, töitä ei sieltä löytynyt, itse hakemaallla pääsin varastomieheksi, työt kesti n. 1 vuoden, taas työvoimatoisitoon ja karenssi, nyt tulikin lähtö kertausharjoituksiin, mentävä oli etteivät syytä karkuruudesta. Taas työvoimatoimistoon ja iskivät minulle karenssin, sen takia kun olin joutunut kertausharjoituksiin palvelemaan maatani ( 1- viikon karenssi) Minun oikeustajuuni ei mennyt karenssin antaminen kaverille joka yhteiskunnan määräyksestä joutuu kertausharjoituksiin, mutta virkailijan mukaan tämä oli käytäntö ja voisin kysyä tätä hänen esimieheltään jollen uskonut. ( Ikävä kyllä uskoin)
Armeijan jälkeen asuimme 9m2 asunnossa, (vanha varasto) tyttöystäväni kanssa. Ruokakaapissa asui hiirijä, emme valittaneeet, asuntoa emme olleet saaneet, vaikka olimme kovasti kaupungilta sitä hakeneet. Parempien työmahdollisuuksien ja tulevaisuuden vuoksi hain opiskelemaan, ja pääsin otin lainaa pankista että saisin maksettua opintoni, opiskelun alkuvaiheessa 2 perheeni jäsentä kuoli, opiskelin toisella paikkakunnalla enkä saanut vielä opintolainaa, kun opiskelu oli juuri alkanut. (Olin aivan perseauki) Olin kuullut sosiaalitoimistosta että auttavat ihmistä hädässä, ja lähdi sinne. Pyysin rahaa matkustamiseen jotta pääsisin hautajaisiin, sekä kukkiin, En saanut. Vastaus oli että HEIDÄN EI TARVITSE AUTTAA IHMISIÄ JOTKA EIVÄT OLE HEIDÄN VAKIO ASIAKKAITAAN.
En ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti mutta ruikuttamaan en ruvennut,
selvä sanoin ja lähdin.
En ole Suomessa yhteiskunnan apua pyytänyt, enkä onneksi tarvinnut tämän kokemuksen jälkeen, mutta en myöskään maksa senttiäkään tähän yhteiskuntaan ellei pakko ole. Kyllä hallitus ja virkamiehet hoitaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.