Sulkeissa oleva teksti on kommentteja.
.
Aamulehden pääkirjoitus 20.11.2015
Rakas rautakansleri
[ ..kenen rakas? ]
Angela Merkelin menestyksen ongelma on korkeintaan siinä, että maanosa näyttää olevan liiaksi asti yhden valtion ja sen johtajan osaamisen varassa. [Aamulehden lukijat pystyvät varmasti itse muodostamaan oman käsityksensä Merklistä]
Sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan vuosikymmen siitä, kun luterilaisen itäsaksalaispapin tytär Angela Merkel vannoi ensimmäisen liittokanslerivalansa.
Aika on ollut menestystä niin maan [ siis Saksan menetystä] kuin johtajankin kannalta. Saksasta ei ole pitkään aikaan puhuttu Euroopan sairaana miehenä, mutta sitäkin useampi on kehunut Merkeliä Euroopan vahvaksi naiseksi.
Ongelma on korkeintaan ollut siinä, että maanosa on näyttänyt olevan liiaksi asti yhden valtion ja sen ylimmän poliittisen päättäjän osaamisen varassa. [melkoinen kannanotto – siis kaikki on Merkelin varassa, niinkö?]
Euron hengissä pysyminen ja talouskriisin taltuttaminen voidaan turhia liioittelematta laskea liittokanslerin saavutukseksi. [ Ei Kreikan eikä Suomen talouskriisiä ole vielä ratkaistu. Lukuisilla tukipaketeilla pelastettiin Saksan pankit emu-maiden varoilla.] Venäjän asiallisen jämäkkä kohtelu Krimin valtauksen jälkeen ja koko Ukraina-kriisin ajan on sekin pääosin Merkelin käsialaa. [ Onko mitään ratkaisua näköpiirissä Krimin tai Itä-Ukrainan osalta?]
Ja ennen kaikkea eurooppalainen lähestymistapa akuuttiin pakolaistilanteeseen ei olisi mitä se on ilman Saksan kristillisdemokraattien pitkäaikaisen puheenjohtajan valitsemaa linjaa. [EU:n pakolaispolitiikka: Kaikki jotka onnistuvat tulemaan EU-alueella, saavat jäädä – palautuksen onnistumisesta ei ole tietoa. ]
Usein niin asiallisen ja vakavankin oloinen Merkel on avannut itsestään myös inhimillistä ja empaattista puolta. Siihenkin on vain ollut selvä poliittinen syy. Kansleri on halunnut estää rasismin ja muukalaisvihan nousua tilanteessa, jossa sille on kehkeytymässä valitettavan otollinen tilaisuus.
Viime viikot tosin ovat osoittaneet, että yhä harvempi poliitikko uskaltaa seistä jämäkästi Saksan ja sen hallituksen johtajan rinnalla. [ Ei tarvitse olla kyse uskalluksesta vaan järjen käytöstä] Pariisin terrori-iskut antoivat populisteille uuden tilaisuuden heittää kuraa Merkelin niskaan. [ Kaikki maahanmuuttokriittisyys on varmasti AL:n mielestä populismiä.]
Mutta miten vastasikaan rauta- ja rauharouva? Hän päätti saman tien mennä katsomoon, kun Saksa ja Hollanti pelasivat jalkapallo-ottelun tiistai-iltana. Valitettavasti peli peruttiin. Viesti olisi ollut tärkeä, koska yksi Pariisin veriviikonlopun kohteista oli ollut ottelu, jota Ranskan presidentti François Hollande oli seuraamassa. [ Eli saimmekin vastakkaisen viestin – Merkelin rohkeus loppui]
Monen poliittisen historioitsijan mielestä Suomi on hakenut selviytymis- ja menestymistietään aina haistelemalla tuulia vuorotellen Moskovasta ja Berliinistä.
Heidän mukaansa Suomi on pärjännyt parhaiten kun se on ottanut ensisijaisesti huomioon Venäjän/Neuvostoliiton näkemykset ja edut. Vaiheet, joissa Suomi on pitänyt suhteita Saksaan tärkeimpinä, on leimattu jopa seikkailuiksi.
Toki analyyseillä on perusteita. Autonomian aika oli rauhallista ja kasvua tukevaa. Maailmansodissa ja niiden välisenä aikana saimme kärsiä ratkaisuistamme. [Siis vääriä ratkaisuja 1914-1939 , niinkö AL? Itsenäisyys – venäläisten hyökkäys Suomeen. Saksan ulkoministeri kävi sopimassa Moskovassa kesällä 1939, että Suomi kuuluu venäläisten etupiiriin. Kyseessä ei ollut suomalaisten valinnasta.] Onhan historiassamme jopa valittu Suomelle saksalainen kuningas. [ Nyt meillä saksalainen keisarinna Merkel ]
.
Euroopan unioniin ja etenkin euroalueeseen liittyminen on ainakin joissain piireissä nähty historian jatkumona. Varsinkin taloudellisessa mielessä sitä pitää erehdyksenä yhä useampi tietäjä – tuoreimpana tapauksena Sixten Korkman.
Historia voi kuitenkin murtautua ulos kohtalokkaista sykleistään. Ainakin tämänhetkisessä tilanteessa jos vaihtoehtoina ovat Vladimir Putinin johtama autoritäärinen Venäjä ja humanismia huokuva Merkel-Saksa, ei valinta ole vaikea.
Jos Suomi nyt siis on saksalaisleirissä, se on siellä hyvästä syystä.
Ex-pääministerimme Paavo Lipponen puki tuntonsa sanoiksi Helsingin Sanomienhaastattelussa (15.11.): "Jos Merkel kaatuu, kuka enää välittää koko unionista?"
Lipposen mielestä Suomen pitää jakaa Euroopan pakolaistaakkaa sekä sillä tavalla myös tukea Saksan ja Ranskan perinteistä EU-akselia. Sitä kautta edistetään myös Britannian pysymistä unionissa.
Punnittua puhetta kokeneelta valtiomieheltä.
*
Valtiomies Lipponen [ hmm..]
http://www.hs.fi/politiikka/a1305556796821
Narsistinen Paavo Lipponen ei osallistunut Sauli Niinistön virkaanastumistilaisuuteen.
.
Poissaolo herätti huomiota, sillä entiset puhemiehet ovat protokollan mukaan itseoikeutetusti paikalla virkaanastujaisissa.
.
Aamulehden pääkirjoitus 20.11.2015
Rakas rautakansleri
[ ..kenen rakas? ]
Angela Merkelin menestyksen ongelma on korkeintaan siinä, että maanosa näyttää olevan liiaksi asti yhden valtion ja sen johtajan osaamisen varassa. [Aamulehden lukijat pystyvät varmasti itse muodostamaan oman käsityksensä Merklistä]
Sunnuntaina tulee kuluneeksi tasan vuosikymmen siitä, kun luterilaisen itäsaksalaispapin tytär Angela Merkel vannoi ensimmäisen liittokanslerivalansa.
Aika on ollut menestystä niin maan [ siis Saksan menetystä] kuin johtajankin kannalta. Saksasta ei ole pitkään aikaan puhuttu Euroopan sairaana miehenä, mutta sitäkin useampi on kehunut Merkeliä Euroopan vahvaksi naiseksi.
Ongelma on korkeintaan ollut siinä, että maanosa on näyttänyt olevan liiaksi asti yhden valtion ja sen ylimmän poliittisen päättäjän osaamisen varassa. [melkoinen kannanotto – siis kaikki on Merkelin varassa, niinkö?]
Euron hengissä pysyminen ja talouskriisin taltuttaminen voidaan turhia liioittelematta laskea liittokanslerin saavutukseksi. [ Ei Kreikan eikä Suomen talouskriisiä ole vielä ratkaistu. Lukuisilla tukipaketeilla pelastettiin Saksan pankit emu-maiden varoilla.] Venäjän asiallisen jämäkkä kohtelu Krimin valtauksen jälkeen ja koko Ukraina-kriisin ajan on sekin pääosin Merkelin käsialaa. [ Onko mitään ratkaisua näköpiirissä Krimin tai Itä-Ukrainan osalta?]
Ja ennen kaikkea eurooppalainen lähestymistapa akuuttiin pakolaistilanteeseen ei olisi mitä se on ilman Saksan kristillisdemokraattien pitkäaikaisen puheenjohtajan valitsemaa linjaa. [EU:n pakolaispolitiikka: Kaikki jotka onnistuvat tulemaan EU-alueella, saavat jäädä – palautuksen onnistumisesta ei ole tietoa. ]
Usein niin asiallisen ja vakavankin oloinen Merkel on avannut itsestään myös inhimillistä ja empaattista puolta. Siihenkin on vain ollut selvä poliittinen syy. Kansleri on halunnut estää rasismin ja muukalaisvihan nousua tilanteessa, jossa sille on kehkeytymässä valitettavan otollinen tilaisuus.
Viime viikot tosin ovat osoittaneet, että yhä harvempi poliitikko uskaltaa seistä jämäkästi Saksan ja sen hallituksen johtajan rinnalla. [ Ei tarvitse olla kyse uskalluksesta vaan järjen käytöstä] Pariisin terrori-iskut antoivat populisteille uuden tilaisuuden heittää kuraa Merkelin niskaan. [ Kaikki maahanmuuttokriittisyys on varmasti AL:n mielestä populismiä.]
Mutta miten vastasikaan rauta- ja rauharouva? Hän päätti saman tien mennä katsomoon, kun Saksa ja Hollanti pelasivat jalkapallo-ottelun tiistai-iltana. Valitettavasti peli peruttiin. Viesti olisi ollut tärkeä, koska yksi Pariisin veriviikonlopun kohteista oli ollut ottelu, jota Ranskan presidentti François Hollande oli seuraamassa. [ Eli saimmekin vastakkaisen viestin – Merkelin rohkeus loppui]
Monen poliittisen historioitsijan mielestä Suomi on hakenut selviytymis- ja menestymistietään aina haistelemalla tuulia vuorotellen Moskovasta ja Berliinistä.
Heidän mukaansa Suomi on pärjännyt parhaiten kun se on ottanut ensisijaisesti huomioon Venäjän/Neuvostoliiton näkemykset ja edut. Vaiheet, joissa Suomi on pitänyt suhteita Saksaan tärkeimpinä, on leimattu jopa seikkailuiksi.
Toki analyyseillä on perusteita. Autonomian aika oli rauhallista ja kasvua tukevaa. Maailmansodissa ja niiden välisenä aikana saimme kärsiä ratkaisuistamme. [Siis vääriä ratkaisuja 1914-1939 , niinkö AL? Itsenäisyys – venäläisten hyökkäys Suomeen. Saksan ulkoministeri kävi sopimassa Moskovassa kesällä 1939, että Suomi kuuluu venäläisten etupiiriin. Kyseessä ei ollut suomalaisten valinnasta.] Onhan historiassamme jopa valittu Suomelle saksalainen kuningas. [ Nyt meillä saksalainen keisarinna Merkel ]
.
Euroopan unioniin ja etenkin euroalueeseen liittyminen on ainakin joissain piireissä nähty historian jatkumona. Varsinkin taloudellisessa mielessä sitä pitää erehdyksenä yhä useampi tietäjä – tuoreimpana tapauksena Sixten Korkman.
Historia voi kuitenkin murtautua ulos kohtalokkaista sykleistään. Ainakin tämänhetkisessä tilanteessa jos vaihtoehtoina ovat Vladimir Putinin johtama autoritäärinen Venäjä ja humanismia huokuva Merkel-Saksa, ei valinta ole vaikea.
Jos Suomi nyt siis on saksalaisleirissä, se on siellä hyvästä syystä.
Ex-pääministerimme Paavo Lipponen puki tuntonsa sanoiksi Helsingin Sanomienhaastattelussa (15.11.): "Jos Merkel kaatuu, kuka enää välittää koko unionista?"
Lipposen mielestä Suomen pitää jakaa Euroopan pakolaistaakkaa sekä sillä tavalla myös tukea Saksan ja Ranskan perinteistä EU-akselia. Sitä kautta edistetään myös Britannian pysymistä unionissa.
Punnittua puhetta kokeneelta valtiomieheltä.
*
Valtiomies Lipponen [ hmm..]
http://www.hs.fi/politiikka/a1305556796821
Narsistinen Paavo Lipponen ei osallistunut Sauli Niinistön virkaanastumistilaisuuteen.
.
Poissaolo herätti huomiota, sillä entiset puhemiehet ovat protokollan mukaan itseoikeutetusti paikalla virkaanastujaisissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.