Doverin valkeat kalliot - vedenpaisumus

Aaltojen hakkaama 200 metriä korkea kallio?? Aika korkealle täytyy aaltojen lyödä.
Maallikkokin näkee tuosta viimeisen linkin kuvasarjasta, että murtuman takaa on paljastunut puhdas, valkoinen ja yhtenäinen kerros, jossa ei ole rajoja. Se osoittaa erittäin selkeästi, että coccolith-kerros on muodostunut erittäin nopeasti. Se todistaa, että merivesi on joskus ollut erittäin korkealla.

Eikä kukaan ole väittänyt, että Doverin kalliot olisivat muutaman kymmenen vuoden ikäisiä. Olisin iloinen, jos et siis vääristelisi tutkimustyötäni. Mutta on mahdollista, että ne ovat muodostuneet muutaman kymmenen vuoden sisällä. Voi hyvin olla, että niiden muodostumiseen on kulunut 50-1000 vuottakin, mutta kuten jo edellä todistin, lyhyempikin aika riittää.

UPDATE_11381118 kirjoitti:

Aaltojen hakkaama 200 metriä korkea kallio?? Aika korkealle täytyy aaltojen lyödä.
Maallikkokin näkee tuosta viimeisen linkin kuvasarjasta, että murtuman takaa on paljastunut puhdas, valkoinen ja yhtenäinen kerros, jossa ei ole rajoja. Se osoittaa erittäin selkeästi, että coccolith-kerros on muodostunut erittäin nopeasti. Se todistaa, että merivesi on joskus ollut erittäin korkealla.

Eikä kukaan ole väittänyt, että Doverin kalliot olisivat muutaman kymmenen vuoden ikäisiä. Olisin iloinen, jos et siis vääristelisi tutkimustyötäni. Mutta on mahdollista, että ne ovat muodostuneet muutaman kymmenen vuoden sisällä. Voi hyvin olla, että niiden muodostumiseen on kulunut 50-1000 vuottakin, mutta kuten jo edellä todistin, lyhyempikin aika riittää.

Doverin kalkkikivi on jokseenkin pehmeää. Aaltojen ei tarvitse hakata kuin juurta ja kovertaa sieltä kiveä pois, kun sen kolon päällä oleva kalkkikiven paino murtaa sen kolon yläpuolisen osan irti.

Ja taas tämä alleen paskova pulu on käsittänyt tosiasiat jokseenkin pieleen, taas kerran.

Lisärunoilusi ei vakuuta sen enempää.

Aallot hakkaavat ja kuluttavat kalliota tietenkin merenpinnan tasalta. Sen yläpuolella oleva kivi lohkeaa ja romahtaa aikanaan jäätyään ilman kannatusta.

Geologian aikamitassa muutama kymmenen ja muutama tuhat vuotta ovat melkein yhtä lyhyitä. Coccolithien lajikoostumus kalliossa muuttuu korkeuden mukaan. Tapahtuiko siis vedenpaisumuksen aikana myös luomista?

tieteenharrastaja kirjoitti:

Lisärunoilusi ei vakuuta sen enempää.

Aallot hakkaavat ja kuluttavat kalliota tietenkin merenpinnan tasalta. Sen yläpuolella oleva kivi lohkeaa ja romahtaa aikanaan jäätyään ilman kannatusta.

Geologian aikamitassa muutama kymmenen ja muutama tuhat vuotta ovat melkein yhtä lyhyitä. Coccolithien lajikoostumus kalliossa muuttuu korkeuden mukaan. Tapahtuiko siis vedenpaisumuksen aikana myös luomista?

Pienet eroavaisuudet johtuvat nanoplanktonin sopeutumisesta muuttuneisiin lämpötiloihin.

Jos kallio olisi muodostunut miljoonien vuosien aikana, olisi se hyvin tiivistä ja kestävää, koska vesi, pöly, hiekka ym. tuulen mukana kulkeutuva irtonainen maa-aines olisivat yhdessä muovanneet kalliosta lujaa, betonin kaltaista kiviainesta. Sellaiseen ei muutaman metrin aallot vaikuta millään tavalla.

Coccolith-kalliot ovat yksi parhaita vedenpaisumuksen todisteita, kuten huomaat myös uudesta aloituksestani. Samaa mieltä on mm. geologi Andrew Snelling.

Hienoa. Vulkaanisessa toiminnassa, jota vedenpaisumuksen aikaan oli paljon, vapautui vesiin suuret määrät kalsiumia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bentonite

http://www2.epa.gov/nutrientpollution/climate-change-and-harmful-algal-blooms

Vedenpaisumuksen jälkeen merivedet olivat lämpimiä, täynnä ravinteita ja ilmassa oli paljon hiilidioksidia. Täydelliset olosuhteet nopealle coccolith-levän muodostumiselle.

UPDATE_11381118 kirjoitti:

Hienoa. Vulkaanisessa toiminnassa, jota vedenpaisumuksen aikaan oli paljon, vapautui vesiin suuret määrät kalsiumia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bentonite

http://www2.epa.gov/nutrientpollution/climate-change-and-harmful-algal-blooms

Vedenpaisumuksen jälkeen merivedet olivat lämpimiä, täynnä ravinteita ja ilmassa oli paljon hiilidioksidia. Täydelliset olosuhteet nopealle coccolith-levän muodostumiselle.

No esitäpä joku laskelma siitä, että paljonko coccolith-levä pystyy suodattamaan kalsiumia optimiolosuhteissa per neliökilometri ja vuosi? Mitä tuo määrä on sedimenttimillimetreinä? Miten kauan tarvitaan optimiolosuhteissa ja teoreettisesti laskettuna, että noista millimetreistä kertyisi 500 metriä eli 500.000 millimetriä?

Levä tarvitsee kuitenkin valoa ja valtaosa siitä vastaa veden pintakerroksessa. Mitä tiheämmin levää on vedessä sitä ohuempi tuo kerros on, koska pinnassa oleva levä varjostaa alempana olevia. Levä tarvitsee myös ravinteita (fosforia, typpeä jne). Tämä on syy miksi leväkukinnat ovat vain lyhytaikaisia. Ne käyttävät kriittiset ravinteet loppuun ja kukinta loppuu.

Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:

No esitäpä joku laskelma siitä, että paljonko coccolith-levä pystyy suodattamaan kalsiumia optimiolosuhteissa per neliökilometri ja vuosi? Mitä tuo määrä on sedimenttimillimetreinä? Miten kauan tarvitaan optimiolosuhteissa ja teoreettisesti laskettuna, että noista millimetreistä kertyisi 500 metriä eli 500.000 millimetriä?

Levä tarvitsee kuitenkin valoa ja valtaosa siitä vastaa veden pintakerroksessa. Mitä tiheämmin levää on vedessä sitä ohuempi tuo kerros on, koska pinnassa oleva levä varjostaa alempana olevia. Levä tarvitsee myös ravinteita (fosforia, typpeä jne). Tämä on syy miksi leväkukinnat ovat vain lyhytaikaisia. Ne käyttävät kriittiset ravinteet loppuun ja kukinta loppuu.

Lainaan tähän Dr. Ariel Roth:in laskelmaa:

Roth suggests that in the surface layers of the ocean these carbonate-secreting organisms at optimum production rates could produce all the calcareous ooze on the ocean floor today in probably less than 1,000 or 2,000 years. He argues that, if a high concentration of foraminifera of 100 per litre of ocean water were assumed, a doubling time of 3.65 days, and an average of 10,000 foraminifera per gram of carbonate, the top 200 metres of the ocean would produce 20 grams of calcium carbonate per square centimetre per year, or at an average sediment density of 2 grams per cubic centimetre, 100 metres in 1,000 years. Some of this calcium carbonate would be dissolved at depth so the time factor would probably need to be increased to compensate for this, but if there was increased carbonate input to the ocean waters from other sources then this would cancel out. Also, reproduction of foraminifera below the top 200 metres of ocean water would likewise tend to shorten the time required.

Coccolithophores on the other hand reproduce faster than foraminifera and are amongst the fastest growing planktonic algæ, sometimes multiplying at the rate of 2.25 divisions per day. Roth suggests that if we assume an average coccolith has a volume of 22 x 10-12 cubic centimetres, an average weight of 60 x 10-12 grams per coccolith, 20 coccoliths produced per coccolithophore, 13 x 106 coccolithophores per litre of ocean water, a dividing rate of two times per day and a density of 2 grams per cubic centimetre for the sediments produced, one gets a potential production rate of 54cm (over 21 inches) of calcium carbonate per year from the top 100 metres (305 feet) of the ocean. At this rate it is possible to produce an average 100 metre (305 feet) thickness of coccoliths as calcareous ooze on the ocean floor in less than 200 years. Again, other factors could be brought into the calculations to either lengthen or shorten the time, including dissolving of the carbonate, light reduction due to the heavy concentration of these microorganisms, and reproducing coccoliths below the top 100 metres of ocean surface, but the net result again is to essentially affirm the rate just calculated.

UPDATE_11381118 kirjoitti:

Lainaan tähän Dr. Ariel Roth:in laskelmaa:

Roth suggests that in the surface layers of the ocean these carbonate-secreting organisms at optimum production rates could produce all the calcareous ooze on the ocean floor today in probably less than 1,000 or 2,000 years. He argues that, if a high concentration of foraminifera of 100 per litre of ocean water were assumed, a doubling time of 3.65 days, and an average of 10,000 foraminifera per gram of carbonate, the top 200 metres of the ocean would produce 20 grams of calcium carbonate per square centimetre per year, or at an average sediment density of 2 grams per cubic centimetre, 100 metres in 1,000 years. Some of this calcium carbonate would be dissolved at depth so the time factor would probably need to be increased to compensate for this, but if there was increased carbonate input to the ocean waters from other sources then this would cancel out. Also, reproduction of foraminifera below the top 200 metres of ocean water would likewise tend to shorten the time required.

Coccolithophores on the other hand reproduce faster than foraminifera and are amongst the fastest growing planktonic algæ, sometimes multiplying at the rate of 2.25 divisions per day. Roth suggests that if we assume an average coccolith has a volume of 22 x 10-12 cubic centimetres, an average weight of 60 x 10-12 grams per coccolith, 20 coccoliths produced per coccolithophore, 13 x 106 coccolithophores per litre of ocean water, a dividing rate of two times per day and a density of 2 grams per cubic centimetre for the sediments produced, one gets a potential production rate of 54cm (over 21 inches) of calcium carbonate per year from the top 100 metres (305 feet) of the ocean. At this rate it is possible to produce an average 100 metre (305 feet) thickness of coccoliths as calcareous ooze on the ocean floor in less than 200 years. Again, other factors could be brought into the calculations to either lengthen or shorten the time, including dissolving of the carbonate, light reduction due to the heavy concentration of these microorganisms, and reproducing coccoliths below the top 100 metres of ocean surface, but the net result again is to essentially affirm the rate just calculated.

Wikipediasta: "Ariel A. Roth (born 1927) is a zoologist and creationist who was born in Geneva, Switzerland[1] and now lives in the United States. He is a leading figure in the field of flood geology,[2] having been involved and published extensively on the creation-evolution controversy."

Bruahhahhah!

DrRoth kirjoitti:

Wikipediasta: "Ariel A. Roth (born 1927) is a zoologist and creationist who was born in Geneva, Switzerland[1] and now lives in the United States. He is a leading figure in the field of flood geology,[2] having been involved and published extensively on the creation-evolution controversy."

Bruahhahhah!

Aivan oikein. Ja hän on yksi niistä yli 3000 tiedemiehestä, jotka ovat antaneet nimensä darwinskeptikkojen listaan.

Ariel A. Roth Ph.D. Professor of biology at Loma Linda university. He holds a BA in Biology from Pacific Union College, a MS, and Ph.D. in zoology/biology from the University of Michigan. Dr. Roth has taken additional training in Geology, Mathematics and Radiation Biology at the University of California.
He was former Director (1980-1994) of the Geoscience Research Institute.

http://www.rae.org/pdf/darwinskeptics.pdf

Ei ole mahdollista. Jos lelluvaa levämössöä muodostuu joskus "jopa metri kuukaudessa", näin ei käy joka hetki kaiken aikaa. Todennäköisesti kyseessä on tarkoitushakuinen äärimmäisluku, jossa levää on kerääntynyt paljon yhteen vesivirtausten ajamana. Pahoittelen, etten luota lähteesi vilpittömyyteen ja objektiivisuuteen.

Oikea tieto on helposti saatavilla laskemalla levien lukumäärä millimetrissä kalliota ja levälauttaa. Lukujen suhteesta selviää tiivistymiskerroin, kun lautasta ensin poistetaan vesi ja jäljelle jäänyt aines kivettyy. Kallion korkeudesta saa lasketuksi levien kokonaismäärän ja tästä edelleen keskimääräisen lauttapaksuuden, kun olettaa kasvupinta-alan. Se on luultavasti aika suuri, koska lautat ajautuvat maihin laajalta alalta.

Tuhannen vuoden aika on näillä pohdinnoilla täysin mahdoton.

<>

Haloo? Missä olet esittänyt, edes perusteluntapaisen sille huimalle väitteelle, että miljoonien neliökilometrien alueelle voi syntyä 30-50 vuodessa puoli kilometriä paksu kallio vain mätänevästä levästä.

tieteenharrastaja kirjoitti:

Ei ole mahdollista. Jos lelluvaa levämössöä muodostuu joskus "jopa metri kuukaudessa", näin ei käy joka hetki kaiken aikaa. Todennäköisesti kyseessä on tarkoitushakuinen äärimmäisluku, jossa levää on kerääntynyt paljon yhteen vesivirtausten ajamana. Pahoittelen, etten luota lähteesi vilpittömyyteen ja objektiivisuuteen.

Oikea tieto on helposti saatavilla laskemalla levien lukumäärä millimetrissä kalliota ja levälauttaa. Lukujen suhteesta selviää tiivistymiskerroin, kun lautasta ensin poistetaan vesi ja jäljelle jäänyt aines kivettyy. Kallion korkeudesta saa lasketuksi levien kokonaismäärän ja tästä edelleen keskimääräisen lauttapaksuuden, kun olettaa kasvupinta-alan. Se on luultavasti aika suuri, koska lautat ajautuvat maihin laajalta alalta.

Tuhannen vuoden aika on näillä pohdinnoilla täysin mahdoton.

Otapa olosuhteet huomioon. Merivesien lämpötila on vedenpaisumuksen jälkeen ollut useita asteita tavallista lämpimämpää. Vedessä on ollut paljon ravinteita ja kalsiumia. Ilmassa on ollut paljon hillidioksidia. Coccolith on sopeutunut muuttuneisiin lämpötiloihin ja auringon säteilyn määrään, joten se on kokenut varioitumista.

Tässä vielä video coccolith:in muodostumisesta. Näemme, miten nopeasti nanoplankton jakautuu. Nopeutettua kuvaa toki:

http://ina.tmsoc.org/nannos/cpelmovie/index.html

On mielenkiintoista, että luontoa tutkimalla ja havaintoja tekemällä kaikki palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Ja siis kertauksena vielä:

http://yle.fi/uutiset/maan_alta_loytyi_kiveen_katketty_meri__jopa_kolme_kertaa_suurempi_kuin_maanpaalliset_valtameret_yhteensa/7296397

Jos kalliot siis olisivat miljardeja vuosia vanhoja, niin kuinka pieni murto-osa 2070 vuotta on esim. miljardista? Miksi näin lyhyessä ajassa kalliot olisivat yhtäkkiä alkaneet pehmetä ja haurastua?

Kalliorintamassa näyttää olevan kestävämpiäkin kohtia:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3b/White_Cliffs,_Dover.jpg

Tuo valtava murtuma osoittaa kuitenkin selvästi, että coccolith -kerrostuma on varsin huokoista kiviainesta. Kalkkikasa olisi parempi nimitys.

UPDATE_11381118 kirjoitti:

Jos kalliot siis olisivat miljardeja vuosia vanhoja, niin kuinka pieni murto-osa 2070 vuotta on esim. miljardista? Miksi näin lyhyessä ajassa kalliot olisivat yhtäkkiä alkaneet pehmetä ja haurastua?

Kalliorintamassa näyttää olevan kestävämpiäkin kohtia:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3b/White_Cliffs,_Dover.jpg

Tuo valtava murtuma osoittaa kuitenkin selvästi, että coccolith -kerrostuma on varsin huokoista kiviainesta. Kalkkikasa olisi parempi nimitys.

Kaikki jankutuksesi perustelut ja paljon enemmänkin ovat olleet geologien tiedossa jo satoja vuosia, eivätkä he ole tulleet mukaan Senellingin ja sinun päätelmiisi.

Asia on puolestani loppuunkäsitelty.