http://www.uusisuomi.fi/raha/140726-yrittajan-kova-avautuminen-ay-liikkeelle-sanon-nyt-aaneen-sen-mita-moni-ei-uskalla?ref=suosituimmat
Kaikki, jotka vähänkään ovat perillä siitä, mitä työn teettäminen eri resurssivaihtoehdoilla maksaa, tietävät, että vuokratyövoiman tai alihankinnan yksikkötyökustannukset ovat moninkertaiset verrattuna yrityksen oman, palkatun työvoiman yksikkökustannuksiin. Tämä johtuu siitä, että myös vuokratyöfirmakin on yritys ja sillä on kulunsa ja sen pitää kustantaa tuotannontekijöitä. Eli karkeasti sanottuna työtunnin tuotolla pitää kattaa kahden yrityksen kuluja, päämiehen ja vuokratyöfirman tai alihankkijan. Ja tunnettu tosiasiahan on se, että työtunnin kustannuksissa yleiskustannuksilla on leijonanosa Suomessa.
Miksi yritykset sitten mielihyvin turvautuvat näihin resurssivaihtoehtoihin? Siksi, että kummatkin vaihtoehdot mahdollistavat helpon ja kitkattoman työvoimasta eroon pääsyn silloin, kun sitä ei enää tarvita tai haluta pitää. Suomalaiselle yrittäjälle sillä, mitä työtunti maksaa, ei ole väliä, mutta sillä on, että pääsee työvoimasta eroon ilman inhottavia irtisanomisprosesseja ja YT-neuvotteluja.
Suomalaiset yrittäjät siirtävät ensin yritysten parhaan osan omistuksen ja toiminnan ulkomaille suurempien voittojen toivossa ja sitten Suomeen jäävissä rippeissä teettävät työn "helpolla" vuokratyövoimalla, jonka työn laatu ja tuottavuus on huonoa. Lisäksi vuokratyöfirmoilla on käytössä työsopimusmalleja, jotka ovat moraalisesti ja työvoiman hyvinvoinnin kannalta arveluttavia, kuten esimerkiksi nollatyösopimukset.
Linkissä mainittu Uudessa Suomessa julkaistu kirjoitus on tyyppiesimerkki siitä, miten suomalaiset yrittäjät ovat haluttomia hoitamaan hyvin yrityksen tärkeintä voimavaraa, työvoimaa, mutta silti odottavat yritykseltä suuria voittoja, tässä tapauksessa tyhjästä.
Jos tällainen asenne on suomalaisilla yrittäjillä yleinen, ei ole ihme, että Suomen talous ei ota elpyäkseen.
Kaikki, jotka vähänkään ovat perillä siitä, mitä työn teettäminen eri resurssivaihtoehdoilla maksaa, tietävät, että vuokratyövoiman tai alihankinnan yksikkötyökustannukset ovat moninkertaiset verrattuna yrityksen oman, palkatun työvoiman yksikkökustannuksiin. Tämä johtuu siitä, että myös vuokratyöfirmakin on yritys ja sillä on kulunsa ja sen pitää kustantaa tuotannontekijöitä. Eli karkeasti sanottuna työtunnin tuotolla pitää kattaa kahden yrityksen kuluja, päämiehen ja vuokratyöfirman tai alihankkijan. Ja tunnettu tosiasiahan on se, että työtunnin kustannuksissa yleiskustannuksilla on leijonanosa Suomessa.
Miksi yritykset sitten mielihyvin turvautuvat näihin resurssivaihtoehtoihin? Siksi, että kummatkin vaihtoehdot mahdollistavat helpon ja kitkattoman työvoimasta eroon pääsyn silloin, kun sitä ei enää tarvita tai haluta pitää. Suomalaiselle yrittäjälle sillä, mitä työtunti maksaa, ei ole väliä, mutta sillä on, että pääsee työvoimasta eroon ilman inhottavia irtisanomisprosesseja ja YT-neuvotteluja.
Suomalaiset yrittäjät siirtävät ensin yritysten parhaan osan omistuksen ja toiminnan ulkomaille suurempien voittojen toivossa ja sitten Suomeen jäävissä rippeissä teettävät työn "helpolla" vuokratyövoimalla, jonka työn laatu ja tuottavuus on huonoa. Lisäksi vuokratyöfirmoilla on käytössä työsopimusmalleja, jotka ovat moraalisesti ja työvoiman hyvinvoinnin kannalta arveluttavia, kuten esimerkiksi nollatyösopimukset.
Linkissä mainittu Uudessa Suomessa julkaistu kirjoitus on tyyppiesimerkki siitä, miten suomalaiset yrittäjät ovat haluttomia hoitamaan hyvin yrityksen tärkeintä voimavaraa, työvoimaa, mutta silti odottavat yritykseltä suuria voittoja, tässä tapauksessa tyhjästä.
Jos tällainen asenne on suomalaisilla yrittäjillä yleinen, ei ole ihme, että Suomen talous ei ota elpyäkseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuokratyöfirmat ovat kuin ay-järjestöt. He määräävät milloin saadaan työtä tehdä ja kuinka paljon työllä saa ansaita. Molemmat organisaatiot elävät duunarin tekemästä työstä.
Välistävetäjät pitäisi lailla kieltää.