Mitä saamme miljarin euron jäsenmaksulle vastinetta?? Parempaa sairaanhoitoa, nopeampaa apua turisteille, mitä saamme EU:sta?
EU-kaappaus
Näin on, että EU-Bryssel vei Suomen itsemääräämisoikeuden -
itsenäisyyden.
Perustelen. Tämä asia kun näyttää edelleenkin olevan eräiltä kateissa.
Lehdistöltäkin on valtio-oppi kateissa vastoin toimitusten parempaa
tietoa. Luen artikkelin lopussa valtio-opin kirjasta, kuinka mm.
Venäjän vallan aikana Suomi oli toisin kuin nyt EU-komissaarien
yksinvaltaisen aloiteoikeuden ja vastuuvapauden alaisuudessa
itsenäinen "vain" sisäisissä asioissaan.
Euroopan Yhteisöjen/Unionin asetukset eivät tunne jäsenmaidensa
"päätöksiin vaikuttamista", vaan ainoastaan niiden noudattamisen. 70%
maassamme voimaan tulevista laeista on unionin määrämiä.
Eurooppa-oikeudella on välitön oikeusvaikutus. Yhteisön
lainsäädännöllä voidaan asettaa jäsenvaltion kansalaisille oikeuksia
ja velvollisuuksia ilman, että tarvitaan erikseen kansallisen
parlamentin hyväksyntää. Eurooppa-oikeus on ensisijaista:
ristiriitatilanteessa on kansallisen lainsäädännön väistyttävä.
Jäsenvaltiot sitoutuvat toimeenpanemaan kansallisesti unionin
toimielinten päätökset. Suomen tuomioistuinten on noudatettava
ratkaisuissaan Eurooppa-oikeuden ylimmän tuomarin, Euroopan Yhteisöjen
Luxemburgissa sijaitsevan tuomioistuimen linjauksia. Asetus on
ulkomailta Suomelle saneltavan lainsäädännön voimakkain väline. Asetus
on sellaisenaan EU:n jäsenmaissa noudatettavaa oikeutta. Se ei
edellytä erityistä kansallista hyväksymistä tai voimaansaattamista.
Sellainen on jopa kiellettyä. Jäsenmaiden on kumottava antamansa
ristiriitaiset säädökset ja määräykset, joista unioni antaa asetuksen.
(vaikka yleisesti luullaan/väitetään, että päätöksiin voitaisiin
vaikuttaa: ei voida).
EU:n huippukokouksissa ym. toimielimissä saavat Suomen edustajat sanoa
sanansa 2-3 %:n ääntenpainotuksellaan, mikä tähän saakka on sekin
ollut lähes kaiken EU-politiikan ehdoitta hyväksymistä. Maastrichtin
sopimuksesta lähtien ovat Suomen edustajat ainoina EU:ssa hyväksyneet
lähes kaiken ehdoitta.
Mikäli säädöksiä ei ole pantu toimeen asianmukaisesti, komissio vaatii
lisäselvityksiä (mitä se ei itsenäiseltä valtiolta saattaisi vaatia)
ja antaa huomautuksen jäsenvaltion hallitukselle havaitsemistaan
puutteellisuuksissa vieraan vallan sanelupolitiikan noudattamisen
hitaudesta. Kuka tahansa saattaa valittaa asiasta komissaareille,
ettei mukamas "itsenäinen" Suomi tottele ulkomailta tulevia
äärimmäisen huonostikin olosuhteisiimme sopivia maatalous- ym.
asetuksia. Seuraavaksi astuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuvaan.
Suomi on luovuttanut toimivaltansa yhteisöille maatalouspolitiikassa,
kauppapolitiikassa, rahapolitiikassa, alue- ja rakennepolitiikassa,
kalastuspolitikassa, kilpailupolitiikassa ja elinkeinopolitiikassa.
Lisäksi unioni puuttuu verotukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön,
liikenteeseen ja televiestintään, ympäristöön, energiaan,
koulutukseen, kehitysyhteistyöhön, budjettiin (jäsenmaksut),
sosiaalipolitiikkaan tunnetulla tavalla EMU-kriteerein, julkisen
budjetin ylijäämävaatimuksineen ja kaiken kruunuksi on EU:lla yhteinen
ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka saattaa hyvinkin johtaa
yhteiseen puolustukseen.
verotuksen yhdenmukaistaminen koskee välillistä verotusta eli
arvonlisäveroa ja valmisteveroa, liikenteen verotusta,
ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä
leimaverotusta. Arvonlisävero määrätään että osa yhteisön budjetin
tuloista saadaan maksuina, joiden suuruus määräytyy maittain niiden
arvonlisäveropohjan mukaan.
Yhteisöllä on toimivalta energia-asioissa silloin, kun puhutaan
sisämarkkinoista. Energiatalouteen ulkomailta käsin vaikuttava
lainsäädäntö tuli Suomeen jo ETA-sopimuksen myötä. Jäsenyys toi
muassaan polttoaineiden kriisivalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä ja
samanaikaisesti toteutuneen Euroopan Atomienergiayhteisön Euratom:in
jäsenyyden kautta kaikki ydinenergiaan liittyvät asiat. Jäsenvaltion
on pidettävä yllä tiettyjä raakaöljyn ja öljytuotteiden
vähimmäisvarastoja.
Koulutusyhteistyö perustuu mm. Leonardo- ohjelmaan. Koulutuksessa on
jäsenvaltiolla vielä jäljellä omintakeisuutta, mutta se ei riitä
itsenäisen valtion tuntomerkiksi, joista lisää tuonnempana.
Unionin menot katetaan jäsenvaltioiden jäsenmaksuilla joiden suuruus
perustuu maiden bruttokansantuloon ja arvonlisäveron kertymään sekä
yhteisön keräämiin tulleihin ja maatalouden tuontimaksuihin.
Talousarvion perustana olevat rahoituskehykset vuosille 2000-2006
maksusitoumusten vakauttamiseen hiukan alle 90 miljardin euron tasolle.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen syinä väitetään
olevan unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden
turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen
vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen
turvallisuuden vahvistaminen.
Kenties väitetyt YUTP:n "tavoitteet" kuulostavat kauniilta, mutta
niihin osallistuva maa ei ole itsenäinen valtio, kuten itsenäinen maa
ei toteuttaisi kenenkään kanssa unioniluokan tiivistä yhteistyötä
oikeus ja sisäasioissa ns. kolmannen pilarin mukaisesti. Suomen rajat
muutettiin perustuslain vastaisesti vieraan suurvaltayhtymän rajoiksi
valtakunnan rajojen muuttuessa EU:lle avoimiksi, lisäsi se
Eurooppa-tiedotuksen mukaan tarvetta oikeus- ja sisäasioista
vastaavien viranomaisten yhteistyölle. Viranomaisia painoi kuulemma
huoli katoavien rajojen mukanaan tuomista haitoista: huumeiden
salakuljetuksesta, rahanpesusta ja terrorismista.
Valtio-opin mukaan ei liittovaltiomallisen yhteisön jäsen ole
itsenäinen maa, koska se ei itse voi määrätä asioistaan, vaan valtion
yläpuolella on ylikansallinen hallintokoneisto ja lainsäädäntö.
Itsenäinen valtio määritellään valtio-opissa ihmisyhteisöksi, joka
määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa
(luovuttamatta sitä sen enempää Brysseliin kuin Moskovaankaan,
USA/NATO:lle tms). Itsenäisen valtion luonteenomaisia perusaineksia
ovat siten selvästi rajoitettu alue, rajoittamaton vallankäyttö tällä
alueella ja kansa joka on tämän vallankäytön alaisena.
Valtiolle kuuluu siis määrätty alue, jonka sisällä sillä on oikeus
käyttää valtaansa. Alueensa sisäiseltä rakenteelta valtiot voivat
kuitenkin olla hyvin erilaisia. Päätyyppeinä erotetaan yhtenäisvaltiot
ja liittovaltiot. Viimeksi mainitut ovat valtioyhtymiä, joihin kuuluu
useita epäitsenäisiä jäsenvaltioita (EU:ssa jäsenvaltioita,
Yhdysvalloissa osavaltioita, Sveitsissä kantoneita ja entisessä
Neuvostoliitossa liitontasavaltoja).
Vallan omintakeisuus merkitsee suvereenia täysivaltaisuutta eli valtaa
määrätä miten olot valtion alueella järjestetään sekä tarpeen
vaatiessa pakkoakin apuna käyttäen valvoa, että määräyksiä
noudatetaan. Valtioihin luetaan myös sellaiset maat, jotka eivät ole
täysivaltaisia suhteissaan ulkovaltoihin nähden. Tällainen
riippuvuussuhteessa oleva ei-itsenäinen valtio on esim. EU-Suomi. Jopa
Venäjän vallan aikaan Suomella oli sentään täysivaltainen sisäisissä
asioissaan - ollen silloinkin epäitsenäinen.
Valtion toimintamuodot, joiden puitteissa itsenäisen valtion tehtävät
hoidetaan, voidaan jakaa kolmeen osaan: omintakeiseen lainsäädäntöön,
lainkäyttöön ja toimeenpanovallan käyttöön. Lainsäädännöllä luodaan
yksilöiden toimintaa rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita
sitten lainkäytöllä tuomioistuinten toimesta sovelletaan käytännössä
esiintyviin tapauksiin. Toimeenpanovalta on määritelty joskus siten,
että siihen on luettu kaikki valtion toiminta joka ei ole kumpaakaan
edellämainituista. Toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen
"hallinto." Toimeenpanovaltaan on kahdenlaista. Hallitustoiminta,
Johon ennen osallistuvat ylintä toimeenpanovaltaa käyttänyt tasavallan
presidentti ja valtioneuvosto. Kysymys on tällöin ylimmän poliittisen
johto-ja käskyvallan käyttämisestä valtiossa.
Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toisin kuin muut päättäjämme,
oli aikoinaan tehtäviensä tasalla ja näki EU-jäsenyydessä ristiriidan
Suomen perustuslain kanssa seuraavalla tavalla:
-Lainsäädäntövalta siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle,
-EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on
väistyttävä EU:n säädösten tieltä.
-EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen
rajojen sisällä,
-EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia
kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
-EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa.
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta. Meillä ei ole enää
itsenäistä rahapolitiikkaa, valuutta,- talous,- maatalous,- alue,-
kauppa,- tulli,- elinkeino,- ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, joiden
kaikkien osalta joudumme noudattamaan EU:n säädöksiä.
Juhlapuheissa esitettyjä väitteitä Suomen itsenäisyyden kestävyydestä
ei tarvitse uskoa. Maamme käy jo kymmenettä vuotta kolmatta
itsenäistymisprosessiaan, eikä se tule sitä koskaan lopullisesti
häviämään. Jopa juhlapuheissa ja lehdistössäkin esitetyillä valheilla
on lyhyet jäljet, eivätkä ne voi mitään myöhemmin tuleville
sukupolville, jotka esittävät kiusallisia kysymyksiä itsenäisyyden
kavaltamisesta Brysselin euroneuvostoliitolle.
EU:n perustuslaki alistaa Suomen Eurooppa-valtion epäitsenäiseksi osaksi.
Euroopan unionin perustuslaki, jonka nimeksi EU on antanut Euroopan
perustuslaki, tekee siitä Eurooppa-valtion, joka voi solmia
osavaltioitaan sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Osavaltioiden omien
perustuslakien yläpuolella olevaan, ja osavaltioita sitovaan Euroopan
perustuslakiin nojaava unioni täyttää liittovaltion olennaiset
tunnusmerkit.
Liittovaltio on valtio-opillisen määritelmän mukaan autonomisista
osavaltioista koostuva valtio, jolle toisin kuin täysivaltaisista
valtioista muodostetulle valtioliitolle on ominaista ainakin tietyssä
laajuudessa myös osavaltioiden kansalaisia velvoittava lainsäädäntö.
Osavaltioiden autonomisesta asemasta johtuu, että niillä on omat
lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenhoitoelimensä.
Mikäli Suomi hyväksyy EU:n perustuslain, oma perustuslakimme sekä
valtiosääntömme mitätöityvät ja maastamme tulee Eurooppa-valtion osa,
sen koillinen rajamaakunta. Suomen rikoslain mukaan valtiosääntömme
mitätöiminen ja valtiojärjestyksemme muuttaminen ovat valtiopetosrikos.
Tästä huolimatta Matti Vanhasen (Kesk) johtama hallitus ja useimmat
kansanedustajat kannattavat Euroopan perustuslain hyväksymistä Suomen
perustuslain yläpuolelle. Vaikka edes kansanäänestys ei oikeuta
mitätöimään Suomen valtiosääntöä, on sen järjestäminen Euroopan
perustuslaista tärkeää, koska vain se näyttää tarjoavan kansalaisille
mahdollisuuden estää Suomen itsenäisyyden ja kansanvaltaisen
valtiojärjestyksen mitätöiminen ja maamme liittäminen
Eurooppa-valtioon, sen yhdeksi osavaltioksi.
Ennen viime maaliskuun eduskuntavaaleja niihin osallistuneista
puolueista vain Muutosvoimat Suomi vaati muita puolueita julkistamaan
kantansa EU:n perustuslakiin. Hallituspuolueiden toivomusten
mukaisesti EU:n perustuslaki-kysymys sivuutettiin kokonaan vaaleja
edeltäneissä tv-keskusteluissa. Unioniin kuuluvan Suomen autonomia
olisi EU:n perustuslain mukaan rajoitetumpi kuin Suomen
suuriruhtinaskunnan itsehallinto Venäjän yhteydessä vuosina 1809-1917.
"Euroopan perustuslaki" on juuri kokonsa ja painonsa verran
jäsenvaltion itsemääräämisoikeuden yläpuolella. Kuten alussa
totesimme, ei unionin päätöksiin voi vaikuttaa, vaan niitä on
ainoastaan noudatettava. Juhlat ja puheet itsenäisyydestä ovat
propagandaa, jolla kansa saadaan pidettyä hiljaisena ja tyytyväisenä.
Ettei turhan moni osallistuisi kolmanteen itsenäisyystaisteluun -
äänestyslipun avulla toteutettavaan kansannousuun.
EU-kaappaus
Näin on, että EU-Bryssel vei Suomen itsemääräämisoikeuden -
itsenäisyyden.
Perustelen. Tämä asia kun näyttää edelleenkin olevan eräiltä kateissa.
Lehdistöltäkin on valtio-oppi kateissa vastoin toimitusten parempaa
tietoa. Luen artikkelin lopussa valtio-opin kirjasta, kuinka mm.
Venäjän vallan aikana Suomi oli toisin kuin nyt EU-komissaarien
yksinvaltaisen aloiteoikeuden ja vastuuvapauden alaisuudessa
itsenäinen "vain" sisäisissä asioissaan.
Euroopan Yhteisöjen/Unionin asetukset eivät tunne jäsenmaidensa
"päätöksiin vaikuttamista", vaan ainoastaan niiden noudattamisen. 70%
maassamme voimaan tulevista laeista on unionin määrämiä.
Eurooppa-oikeudella on välitön oikeusvaikutus. Yhteisön
lainsäädännöllä voidaan asettaa jäsenvaltion kansalaisille oikeuksia
ja velvollisuuksia ilman, että tarvitaan erikseen kansallisen
parlamentin hyväksyntää. Eurooppa-oikeus on ensisijaista:
ristiriitatilanteessa on kansallisen lainsäädännön väistyttävä.
Jäsenvaltiot sitoutuvat toimeenpanemaan kansallisesti unionin
toimielinten päätökset. Suomen tuomioistuinten on noudatettava
ratkaisuissaan Eurooppa-oikeuden ylimmän tuomarin, Euroopan Yhteisöjen
Luxemburgissa sijaitsevan tuomioistuimen linjauksia. Asetus on
ulkomailta Suomelle saneltavan lainsäädännön voimakkain väline. Asetus
on sellaisenaan EU:n jäsenmaissa noudatettavaa oikeutta. Se ei
edellytä erityistä kansallista hyväksymistä tai voimaansaattamista.
Sellainen on jopa kiellettyä. Jäsenmaiden on kumottava antamansa
ristiriitaiset säädökset ja määräykset, joista unioni antaa asetuksen.
(vaikka yleisesti luullaan/väitetään, että päätöksiin voitaisiin
vaikuttaa: ei voida).
EU:n huippukokouksissa ym. toimielimissä saavat Suomen edustajat sanoa
sanansa 2-3 %:n ääntenpainotuksellaan, mikä tähän saakka on sekin
ollut lähes kaiken EU-politiikan ehdoitta hyväksymistä. Maastrichtin
sopimuksesta lähtien ovat Suomen edustajat ainoina EU:ssa hyväksyneet
lähes kaiken ehdoitta.
Mikäli säädöksiä ei ole pantu toimeen asianmukaisesti, komissio vaatii
lisäselvityksiä (mitä se ei itsenäiseltä valtiolta saattaisi vaatia)
ja antaa huomautuksen jäsenvaltion hallitukselle havaitsemistaan
puutteellisuuksissa vieraan vallan sanelupolitiikan noudattamisen
hitaudesta. Kuka tahansa saattaa valittaa asiasta komissaareille,
ettei mukamas "itsenäinen" Suomi tottele ulkomailta tulevia
äärimmäisen huonostikin olosuhteisiimme sopivia maatalous- ym.
asetuksia. Seuraavaksi astuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuvaan.
Suomi on luovuttanut toimivaltansa yhteisöille maatalouspolitiikassa,
kauppapolitiikassa, rahapolitiikassa, alue- ja rakennepolitiikassa,
kalastuspolitikassa, kilpailupolitiikassa ja elinkeinopolitiikassa.
Lisäksi unioni puuttuu verotukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön,
liikenteeseen ja televiestintään, ympäristöön, energiaan,
koulutukseen, kehitysyhteistyöhön, budjettiin (jäsenmaksut),
sosiaalipolitiikkaan tunnetulla tavalla EMU-kriteerein, julkisen
budjetin ylijäämävaatimuksineen ja kaiken kruunuksi on EU:lla yhteinen
ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka saattaa hyvinkin johtaa
yhteiseen puolustukseen.
verotuksen yhdenmukaistaminen koskee välillistä verotusta eli
arvonlisäveroa ja valmisteveroa, liikenteen verotusta,
ympäristöveroja, yhtiöverotusta, korkotulojen verotusta sekä
leimaverotusta. Arvonlisävero määrätään että osa yhteisön budjetin
tuloista saadaan maksuina, joiden suuruus määräytyy maittain niiden
arvonlisäveropohjan mukaan.
Yhteisöllä on toimivalta energia-asioissa silloin, kun puhutaan
sisämarkkinoista. Energiatalouteen ulkomailta käsin vaikuttava
lainsäädäntö tuli Suomeen jo ETA-sopimuksen myötä. Jäsenyys toi
muassaan polttoaineiden kriisivalmiuteen liittyvää lainsäädäntöä ja
samanaikaisesti toteutuneen Euroopan Atomienergiayhteisön Euratom:in
jäsenyyden kautta kaikki ydinenergiaan liittyvät asiat. Jäsenvaltion
on pidettävä yllä tiettyjä raakaöljyn ja öljytuotteiden
vähimmäisvarastoja.
Koulutusyhteistyö perustuu mm. Leonardo- ohjelmaan. Koulutuksessa on
jäsenvaltiolla vielä jäljellä omintakeisuutta, mutta se ei riitä
itsenäisen valtion tuntomerkiksi, joista lisää tuonnempana.
Unionin menot katetaan jäsenvaltioiden jäsenmaksuilla joiden suuruus
perustuu maiden bruttokansantuloon ja arvonlisäveron kertymään sekä
yhteisön keräämiin tulleihin ja maatalouden tuontimaksuihin.
Talousarvion perustana olevat rahoituskehykset vuosille 2000-2006
maksusitoumusten vakauttamiseen hiukan alle 90 miljardin euron tasolle.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisen syinä väitetään
olevan unionin yhteisten arvojen, perusetujen ja riippumattomuuden
turvaaminen, EU:n ja sen jäsenten turvallisuuden kaikinpuolinen
vahvistaminen sekä rauhan ylläpitäminen ja kansainvälisen
turvallisuuden vahvistaminen.
Kenties väitetyt YUTP:n "tavoitteet" kuulostavat kauniilta, mutta
niihin osallistuva maa ei ole itsenäinen valtio, kuten itsenäinen maa
ei toteuttaisi kenenkään kanssa unioniluokan tiivistä yhteistyötä
oikeus ja sisäasioissa ns. kolmannen pilarin mukaisesti. Suomen rajat
muutettiin perustuslain vastaisesti vieraan suurvaltayhtymän rajoiksi
valtakunnan rajojen muuttuessa EU:lle avoimiksi, lisäsi se
Eurooppa-tiedotuksen mukaan tarvetta oikeus- ja sisäasioista
vastaavien viranomaisten yhteistyölle. Viranomaisia painoi kuulemma
huoli katoavien rajojen mukanaan tuomista haitoista: huumeiden
salakuljetuksesta, rahanpesusta ja terrorismista.
Valtio-opin mukaan ei liittovaltiomallisen yhteisön jäsen ole
itsenäinen maa, koska se ei itse voi määrätä asioistaan, vaan valtion
yläpuolella on ylikansallinen hallintokoneisto ja lainsäädäntö.
Itsenäinen valtio määritellään valtio-opissa ihmisyhteisöksi, joka
määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa
(luovuttamatta sitä sen enempää Brysseliin kuin Moskovaankaan,
USA/NATO:lle tms). Itsenäisen valtion luonteenomaisia perusaineksia
ovat siten selvästi rajoitettu alue, rajoittamaton vallankäyttö tällä
alueella ja kansa joka on tämän vallankäytön alaisena.
Valtiolle kuuluu siis määrätty alue, jonka sisällä sillä on oikeus
käyttää valtaansa. Alueensa sisäiseltä rakenteelta valtiot voivat
kuitenkin olla hyvin erilaisia. Päätyyppeinä erotetaan yhtenäisvaltiot
ja liittovaltiot. Viimeksi mainitut ovat valtioyhtymiä, joihin kuuluu
useita epäitsenäisiä jäsenvaltioita (EU:ssa jäsenvaltioita,
Yhdysvalloissa osavaltioita, Sveitsissä kantoneita ja entisessä
Neuvostoliitossa liitontasavaltoja).
Vallan omintakeisuus merkitsee suvereenia täysivaltaisuutta eli valtaa
määrätä miten olot valtion alueella järjestetään sekä tarpeen
vaatiessa pakkoakin apuna käyttäen valvoa, että määräyksiä
noudatetaan. Valtioihin luetaan myös sellaiset maat, jotka eivät ole
täysivaltaisia suhteissaan ulkovaltoihin nähden. Tällainen
riippuvuussuhteessa oleva ei-itsenäinen valtio on esim. EU-Suomi. Jopa
Venäjän vallan aikaan Suomella oli sentään täysivaltainen sisäisissä
asioissaan - ollen silloinkin epäitsenäinen.
Valtion toimintamuodot, joiden puitteissa itsenäisen valtion tehtävät
hoidetaan, voidaan jakaa kolmeen osaan: omintakeiseen lainsäädäntöön,
lainkäyttöön ja toimeenpanovallan käyttöön. Lainsäädännöllä luodaan
yksilöiden toimintaa rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita
sitten lainkäytöllä tuomioistuinten toimesta sovelletaan käytännössä
esiintyviin tapauksiin. Toimeenpanovalta on määritelty joskus siten,
että siihen on luettu kaikki valtion toiminta joka ei ole kumpaakaan
edellämainituista. Toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen
"hallinto." Toimeenpanovaltaan on kahdenlaista. Hallitustoiminta,
Johon ennen osallistuvat ylintä toimeenpanovaltaa käyttänyt tasavallan
presidentti ja valtioneuvosto. Kysymys on tällöin ylimmän poliittisen
johto-ja käskyvallan käyttämisestä valtiossa.
Entinen oikeusministeri Hannele Pokka toisin kuin muut päättäjämme,
oli aikoinaan tehtäviensä tasalla ja näki EU-jäsenyydessä ristiriidan
Suomen perustuslain kanssa seuraavalla tavalla:
-Lainsäädäntövalta siirtyy Suomen rajojen ulkopuolelle,
-EU:n oikeuskäytännön mukaan Suomen oman, kansallisen lain on
väistyttävä EU:n säädösten tieltä.
-EU:n komissio ja kilpailuviranomaiset saavat toimeenpanovaltaa Suomen
rajojen sisällä,
-EU ottaa tasavallan presidentille kuuluvaa valtaa solmia
kansainvälisiä sopimuksia Suomen puolesta.
-EU:n tuomioistuin saa Suomeen ulottuvaa tuomiovaltaa.
EU:ssa Suomi ei ole enää täysivaltainen tasavalta. Meillä ei ole enää
itsenäistä rahapolitiikkaa, valuutta,- talous,- maatalous,- alue,-
kauppa,- tulli,- elinkeino,- ulko- ja turvallisuuspolitiikaa, joiden
kaikkien osalta joudumme noudattamaan EU:n säädöksiä.
Juhlapuheissa esitettyjä väitteitä Suomen itsenäisyyden kestävyydestä
ei tarvitse uskoa. Maamme käy jo kymmenettä vuotta kolmatta
itsenäistymisprosessiaan, eikä se tule sitä koskaan lopullisesti
häviämään. Jopa juhlapuheissa ja lehdistössäkin esitetyillä valheilla
on lyhyet jäljet, eivätkä ne voi mitään myöhemmin tuleville
sukupolville, jotka esittävät kiusallisia kysymyksiä itsenäisyyden
kavaltamisesta Brysselin euroneuvostoliitolle.
EU:n perustuslaki alistaa Suomen Eurooppa-valtion epäitsenäiseksi osaksi.
Euroopan unionin perustuslaki, jonka nimeksi EU on antanut Euroopan
perustuslaki, tekee siitä Eurooppa-valtion, joka voi solmia
osavaltioitaan sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Osavaltioiden omien
perustuslakien yläpuolella olevaan, ja osavaltioita sitovaan Euroopan
perustuslakiin nojaava unioni täyttää liittovaltion olennaiset
tunnusmerkit.
Liittovaltio on valtio-opillisen määritelmän mukaan autonomisista
osavaltioista koostuva valtio, jolle toisin kuin täysivaltaisista
valtioista muodostetulle valtioliitolle on ominaista ainakin tietyssä
laajuudessa myös osavaltioiden kansalaisia velvoittava lainsäädäntö.
Osavaltioiden autonomisesta asemasta johtuu, että niillä on omat
lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenhoitoelimensä.
Mikäli Suomi hyväksyy EU:n perustuslain, oma perustuslakimme sekä
valtiosääntömme mitätöityvät ja maastamme tulee Eurooppa-valtion osa,
sen koillinen rajamaakunta. Suomen rikoslain mukaan valtiosääntömme
mitätöiminen ja valtiojärjestyksemme muuttaminen ovat valtiopetosrikos.
Tästä huolimatta Matti Vanhasen (Kesk) johtama hallitus ja useimmat
kansanedustajat kannattavat Euroopan perustuslain hyväksymistä Suomen
perustuslain yläpuolelle. Vaikka edes kansanäänestys ei oikeuta
mitätöimään Suomen valtiosääntöä, on sen järjestäminen Euroopan
perustuslaista tärkeää, koska vain se näyttää tarjoavan kansalaisille
mahdollisuuden estää Suomen itsenäisyyden ja kansanvaltaisen
valtiojärjestyksen mitätöiminen ja maamme liittäminen
Eurooppa-valtioon, sen yhdeksi osavaltioksi.
Ennen viime maaliskuun eduskuntavaaleja niihin osallistuneista
puolueista vain Muutosvoimat Suomi vaati muita puolueita julkistamaan
kantansa EU:n perustuslakiin. Hallituspuolueiden toivomusten
mukaisesti EU:n perustuslaki-kysymys sivuutettiin kokonaan vaaleja
edeltäneissä tv-keskusteluissa. Unioniin kuuluvan Suomen autonomia
olisi EU:n perustuslain mukaan rajoitetumpi kuin Suomen
suuriruhtinaskunnan itsehallinto Venäjän yhteydessä vuosina 1809-1917.
"Euroopan perustuslaki" on juuri kokonsa ja painonsa verran
jäsenvaltion itsemääräämisoikeuden yläpuolella. Kuten alussa
totesimme, ei unionin päätöksiin voi vaikuttaa, vaan niitä on
ainoastaan noudatettava. Juhlat ja puheet itsenäisyydestä ovat
propagandaa, jolla kansa saadaan pidettyä hiljaisena ja tyytyväisenä.
Ettei turhan moni osallistuisi kolmanteen itsenäisyystaisteluun -
äänestyslipun avulla toteutettavaan kansannousuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen kun äänestettiin punaisella viivalla ja kauan sen jälkeenkin, peli oli melko rehellistä. Tosin köyhät on aina olleet kyykyssä ja yhä ovat.
Isämme taistelivat meille VAPAUDEN, toiset henkensä menettäen.
Sitten joku idiootti Lipponen KYNÄLLÄ luovutti sen minkä isäimme taistellen sai, vapautemme.
Lipponen & kumpp. saatettava vastuuseen teostaan.
Kepu se suomen ey:hyn saattoi, pääministerinä oli vielä tämä Esko Aho.