voi surkia ainaki nyt keljuttaa ja tympäsee.
Nyt kenkuttaa tämä peli ei vetele
NytOttaaPäästä
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä peli? Kuka osaa vastata, jollet tarkenna?
Ku ei minusta oo vieläkään tullu ehtyttä. Minusta ei tullut enää iloista vaikka 2vuoden masennus onkin periaatteessa voitettu tai sen kanssa pystyy elämään. Ei ole paljon ilonaiheita jokin saattaa vähän kiinnostaa ja kun jotain tekemistä on niin se helpottaa mutta elämäniloa ei vaan enää tahdo löytyä tekipä mitä hyvänsä.
kuppi kossua, ilo nousee pykälällä. Jälkiruuaksi polta pakolaiskeskus, tulee iloinen mieli. Ajattele niitä irakilaisia balkanilla, pakkaset tulee ja ne jäätyypi puikoiksi, kyllä tekee gutaa pelkkä ajatus, lapset, mummot, naiset ja ne partaset lapset, aaah jäisiä.
No, ei tämä elämä niin iloa aina olekaan, mutta sen murehtimisen voi unohtaa, kun on kivaa tekemistä. Masennus kannattaa hoitaa sille tasolle, että pystyy vaikka opiskelemaan, siihen ei tarvita edes kouluja, kirjoista ja kääntämällä netin asioita toisille luettavaksi, saa hyödyllisen tunteen. Kääntäkää europolitiikkaa, sotia tai pakolaisvirran taustan syitä, siinä on paljon avaamatonta.
Tietenkin sellainen apeus ei ole helppoa marras-joulukuussa, mutta meikäläistä auttaa, jos saa itsensä päivittäin ulos kävelylle. Mittaan sen ajassa, esim. 30-60 min ja sen jälkeen tulee unet yöllä, aineenvaihdunta toimii, jaksaa ottaa käännösurakoita. Kyllä tässä nykyajassa on se etu, että voi tulla tänne juttelmaan. Aina ei ole muita samalla aallonpituudella, mutta sitten voi katkaista, tehdä jotain omaa palata eri päivänä.
Lähtökohta on se, että pitää uskoa itseen ihmisenä, ei sillä, että olisi vanhat näytöt, vaan sillä, että luontaisesti ongelmat yleensä ratkeavat. Niitä voi lähestyä eri kulmista, purkaa auki ensin yksi juttu, sitten toinen. Ja kun ei ole ongelmia, sitten voi olla ilahtunut vähän aikaa, että säästyi siltäkin murheelta. Mikään ei ole pysyvää, mutta kun sen tietää, odottaa parempaa. Pavlovin koirat vai mikä se esimerkki oli, jossa satunnainen palkitseminen johtaa positiiviseen odotukseen. Raiskareita, ei saisi oikeusoppineiden palkita satunnaisesti kuin Pavlovin koiria, välillä pääsee vähemmällä ja sitten välillä ei pääse.
Ookkona impotentti?
Jos sinusta ei ole tullut:
"Ku ei minusta oo vieläkään tullu ehtyttä."
Kyllä sustakin tulee, se vie aikaa. Koko elämä eheyttää. Huomaatko, ettei kovin moni 65-vuotias ole enää kamalan särmikäs tai risainen, vaan tasapainoisen oloinen, jos on terve. Se saldo kertyy vuosikymmenien ja kokemusten aikana. Toisilla tasoittaa perhe, kun lapset kasvaa, työ on suoritettu siihen saakka.
Sun pitää vaan elää rauhallisesti ja rohkeasti, luottaa ettei mitään ole kadonnut, menetetty, pilattu. Pyri siihen, että et tahallaan pilaa mitään ympärilläsi, vaan mielummin autat, niin on puhdas omatunto. Jos joutuu toimivaan noita periaatteita vastaan, on oltava hyvät ja vedenpitävät syyt. Säilytä omat oikeudenmukaisuuden periaatteet, se pitää tiesi "kaitana" ja elät kurissa.
Monen psyykettä jyrsii syyllisyys, viinaa juodaan sen jälkeen, koska omatunto kolkuttaa. Lisäksi monet nuoret eivät tiedä, etteivät he ole ainoita, joille on sattunut ongelmatilantilanteita, nuorena niitä juuri sattuu, ei vanhana. Itseä pitää suhteuttaa muihin ihmisiin, sitä saa sellaista mittatikkua oman ympäristön ihmisistä, jutuista, omasta kulttuuritaustatakin jotain, mm. täällä keskustelu.