Olin muuttanut jouluviikon edellä Sölvesborgista Södertäljeen vuonna 1964. Parakkimajoitus 2:n hengen huoneessa. 24:llä jätkällä oli yksi yhteinen jääkaappi joka oli aina tyhjä, pieni keittonurkkaus ja yksi wc/suihku pöminä.
Jouluun ehdin varautumaan ydellä virolaisella ruisleivällä, margariinirasialla ja 0,7l renttupullolla. Vastasi lähinnä kai meidän silloista tikkuviinaa.
Yksin ollen känni päälle. Naapurikämpän suomalaisilla oli 2 svedunaista ja kuultuaan, että minulla oli ajokortti niin 2-tahtisaabin rattiin ja pariskuntia kuskaamaan tyttöjen kämpille kaupungin toiselle puolelle.
Takaisin ajellessani totesin pääkadulla kielletyn ajosuunnan. Vasemmanpuoleinen liikenne. Käänsin auton täysillä vasempaan ja törmäsin liikennemerkin tolppaan. Kello oli noin 20.00. Maailam meni mustaksi ja pelkäsin satuttaneeni silmäni mutta pimeys johtui auton pystyyn pamahtaneesta konepellistä.
Pelti alas ja lähimmän kerrostalon pihaan tarkistamaan pysyvätkö nesteet sisällä. Pysyivät.
Kaupunki oli outo enkä löytänyt parakille. Ajoin ainakin 6 -7:n sillan yli. Kaupungissa oli 2 siltaa. Uuvuin etsimiseen ja ajoin rautatiesillan alle johon sammuin. Heräsin klo2:n tienoissa oksentamaan ja havaitsin olevan parin sadan metrin päässä parakista.
Kova kankkunen ja ravintona vain ruisleipää ja margariinia. Juotavaksi kraanavettä.
Jännitin pyhät tulevatko pollarit. Eivät tulleet mutta auton omistaja tuli hiton häijynä. Puskuri oli mutkalla ja matkamittarin lukemasta heppu epäili minun käyneen Tukholmassa. En ollut käynyt vaan etsinyt reittiä parakille.
Maksoin puskurin.
Tuon joulun jälkeen kaikki seuraavat ovat olleet onnellisia, rauhallisia, auvoisia jne.
Yhteenkään poikamiesjouluun en tuon jälkeen mennyt yhtä heikoin eväin. Enkä lähtenyt ajamaan kännissä.
Jouluun ehdin varautumaan ydellä virolaisella ruisleivällä, margariinirasialla ja 0,7l renttupullolla. Vastasi lähinnä kai meidän silloista tikkuviinaa.
Yksin ollen känni päälle. Naapurikämpän suomalaisilla oli 2 svedunaista ja kuultuaan, että minulla oli ajokortti niin 2-tahtisaabin rattiin ja pariskuntia kuskaamaan tyttöjen kämpille kaupungin toiselle puolelle.
Takaisin ajellessani totesin pääkadulla kielletyn ajosuunnan. Vasemmanpuoleinen liikenne. Käänsin auton täysillä vasempaan ja törmäsin liikennemerkin tolppaan. Kello oli noin 20.00. Maailam meni mustaksi ja pelkäsin satuttaneeni silmäni mutta pimeys johtui auton pystyyn pamahtaneesta konepellistä.
Pelti alas ja lähimmän kerrostalon pihaan tarkistamaan pysyvätkö nesteet sisällä. Pysyivät.
Kaupunki oli outo enkä löytänyt parakille. Ajoin ainakin 6 -7:n sillan yli. Kaupungissa oli 2 siltaa. Uuvuin etsimiseen ja ajoin rautatiesillan alle johon sammuin. Heräsin klo2:n tienoissa oksentamaan ja havaitsin olevan parin sadan metrin päässä parakista.
Kova kankkunen ja ravintona vain ruisleipää ja margariinia. Juotavaksi kraanavettä.
Jännitin pyhät tulevatko pollarit. Eivät tulleet mutta auton omistaja tuli hiton häijynä. Puskuri oli mutkalla ja matkamittarin lukemasta heppu epäili minun käyneen Tukholmassa. En ollut käynyt vaan etsinyt reittiä parakille.
Maksoin puskurin.
Tuon joulun jälkeen kaikki seuraavat ovat olleet onnellisia, rauhallisia, auvoisia jne.
Yhteenkään poikamiesjouluun en tuon jälkeen mennyt yhtä heikoin eväin. Enkä lähtenyt ajamaan kännissä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun ensimmäinen itsellinen 'juhlapyhäni' 1967 vuokran maksun jälkeen jäi 10 mk ruokaan kahdeksi viikoksi. Osti kg pussin hienoa sokeria 2 kg pussin kauraryynejä ja 5 kpl kananmunia. Nälkä oli ja työmatkat oli pakko kävellä edes takas oli 19 km. Kotona maksasin sängyssä hiljaa vaatteet päällä, etten kuluttaisi energiaa. Kolmanen päivän jälkee ei nälkä enää repinyt vatsassa, en jaksanut latkia paljon edes vettä kun se juoksutti sitten pissalla. Alivuokralais asunto vei 1/3 tilistä vaikka olin ensimmäisen kuukauden jälkeen urakkatyössä.
Hyvää joulun odotusta ,