Mitä selittää tarinaksi. Olin 17-vuotias kun ensi kertaa menin terapeutille. Määräsi pameja ja mielialalääkkeitä. Ahdistus vain kasvoi, minkä olen oppinut ymmärtämään vasta nyt. Oli, miten oli, ensin kuntoutustuki ja sitten työkyvyttömyyseläke. Milloin on tuputettu mitäkin pistoksia ja mitäkin mielialalääkitystä, suuria määriä. Sitten päättivät pari kuukautta sitten katkaista pamit kertaheitolla, mikä oli täydellisen sairasta aikaa. Nyt kun olen kuullut tarinoita ihmisiltä ja netistä, pelkään poliisia ja lääkäreitä enemmän kuin mafiaa, koska voivat yhdessä tehdä mitä vain. Eli, kysymykseni on miten toimia, kun pystyn kyllä liikkumaan, joskaan en kunnolla nukkumaan. Palautuuko aivojen tasapaino milloinkaan, nyt kun olen vähentänyt lääkitystäni asteittain minimiin. Minua on rääkätty nyt kaksikymmentä vuotta, mitä en kyllä mielestäni ole ansainnut missään suhteessa. Tavallaan olen peloissani koko ajan, että teen jotakin väärin, että minut haetaan kotoa (vaikka niin ei ole käynyt), kun on historia ja kokemukset, ja suljetaan kuukausiksi osastolle. Muita kokemuksia ja kommentteja? Kirjoitin päästötodistuksessa vielä keskiarvoksi 8,4. M.n paperit. Pääsin yliopistoon, mutta siihen tyssäsi.
Mielenterveys
Koukussakauan
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.