Seurakuntaviroissa on se puoli, että Jumala antaa asioita rikkaasti, kun ihminen on tullut uskoon, Jeesuksen täytetyn työn tähden. Meidän ei enää tarvitse ansaita Jumalan meille antamien virkojen puolesta, kuten on maailmassa taistelemme saadaksemme esim. professorin tittelin; mielummin vähetä, kuin pullistella ja pyrkiä toisten ohitse, joka on lihallista.
On ne virat sitten apostolin, profeetan, opettajan, paimenen tai evankelistan virkoja, jokaisella on jokin. Usein ne ovat myös päällekkäisiä, kuten apostoli Johannes oli viraltansa apostoli, kansojen profeetta (ilm. kirja), Efeson seurakunnan paimen, opettaja ja evankelista (Joh. evankeliumi). Kristuksen työ on hyppy meidän itsekunkin elämässä täydellisiin titteleihimme, ja se koskee jokaista uskovaa, ei ole ketään tyhjänpäiväistä tai riviuskovaa, joka ei Herrassa jotain olisi tai joka ei olisi tarpeeksi hyvä palveluksen työhön. Näillä viroilla pullistelu ja toisten vähätteleminen itsensä hyväksi, on lihallista. Muka olisi kuin Jumala, joka kaiken työn lopulta meissä tekee, ei niitä virkoja voisi toisille myös antaa. Perkele, joka ylpistyi omaan saamaansa virkaan, on esimerkeistä pahin. Mitään tälläkään ei ollut, mitä ei ollut Jumalalta saanut tai mitä Jumala ei olisi voinut antaa myös muille. Seurakuntavirat ja armolahjat ovat meille annettuja, ei itsetarkoituksensa tai pullistellaksemmem sen tähden että me olisimme valmiit evankeliumin palveluksen työhön, Jumalalle ei riitä kuin täydellisyys ja Jumala on sen itse tehnyt meidän puolestamme, Kristuksen ristillä. Hän on tehnyt meistä arvollisia palvelemaan Jumalaa, ja tekemään hyvää, kuten Hän on hyvä. Hän on tehnyt meistä jopa kuninkaallisia, ja rakastamaan, kuten Hän on rakkaus; hänen itsensä kaltaisuuteen hän on meidät Kristuksen työn tähden nostanut. Uskon ydin on Kristus, ja Kristuksen ydin on Jumalan rakkaus.
Täten tehtävämme on mieluimmin palvella toisiamme kuin korottaa itseämme tai seurakuntaamme.
On ne virat sitten apostolin, profeetan, opettajan, paimenen tai evankelistan virkoja, jokaisella on jokin. Usein ne ovat myös päällekkäisiä, kuten apostoli Johannes oli viraltansa apostoli, kansojen profeetta (ilm. kirja), Efeson seurakunnan paimen, opettaja ja evankelista (Joh. evankeliumi). Kristuksen työ on hyppy meidän itsekunkin elämässä täydellisiin titteleihimme, ja se koskee jokaista uskovaa, ei ole ketään tyhjänpäiväistä tai riviuskovaa, joka ei Herrassa jotain olisi tai joka ei olisi tarpeeksi hyvä palveluksen työhön. Näillä viroilla pullistelu ja toisten vähätteleminen itsensä hyväksi, on lihallista. Muka olisi kuin Jumala, joka kaiken työn lopulta meissä tekee, ei niitä virkoja voisi toisille myös antaa. Perkele, joka ylpistyi omaan saamaansa virkaan, on esimerkeistä pahin. Mitään tälläkään ei ollut, mitä ei ollut Jumalalta saanut tai mitä Jumala ei olisi voinut antaa myös muille. Seurakuntavirat ja armolahjat ovat meille annettuja, ei itsetarkoituksensa tai pullistellaksemmem sen tähden että me olisimme valmiit evankeliumin palveluksen työhön, Jumalalle ei riitä kuin täydellisyys ja Jumala on sen itse tehnyt meidän puolestamme, Kristuksen ristillä. Hän on tehnyt meistä arvollisia palvelemaan Jumalaa, ja tekemään hyvää, kuten Hän on hyvä. Hän on tehnyt meistä jopa kuninkaallisia, ja rakastamaan, kuten Hän on rakkaus; hänen itsensä kaltaisuuteen hän on meidät Kristuksen työn tähden nostanut. Uskon ydin on Kristus, ja Kristuksen ydin on Jumalan rakkaus.
Täten tehtävämme on mieluimmin palvella toisiamme kuin korottaa itseämme tai seurakuntaamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.