Joku vuosi sitten Suomen kansan syvät rivit valitsivat marsalkka Mannerheimin ja presidentti Rytin historiamme merkittävimmiksi henkilöiksi. Syviin riveihin tiivistyy ymmärrys sotien ajasta ja mahdollisuuksistamme vaikuttaa suurvaltapolitiikkaan.
Kuitenkin useat henkilöt arvostelevat läpikotaisin näitä merkittäviä henkilöitä ja heidän toimintaansa 1939-1944. Arvostelijat voi jakaa neuvosto- ja länsiuskoisiin sekä periaatteellisiin vastaanpanijoihin.
Kyse ei ole tehtyjen yksittäisten virheiden arvostelusta, kaikki henkilöt ja maat tekevät tietysti virheitäkin - niin myös Suomi, Mannerheim ja Ryti.
Kyse on tehtyjen toimien väittämisestä yleisesti ja periaatteellisesti vääriksi.
Neuvostouskovaiset ovat uskossaan pettämättömiä, joten sivuutan heidät tässä.
Länsiuskovaiset puolestaan luottavat kritiikittömästi kaikkeen, jonka alkuperä on liittoutuneiden sodanaikaisessa propagandassa ja sodanjälkeisissä linjanvedoissa.
Nämä taas perustuivat kyseisten maiden omiin etuihin, Saksan syyllisyyden yleistämiseen muihinkin (kuten Suomeen) sekä vielä nykyäänkin Neuvostoliiton syyllisyyden vähättelyyn.
Samalla liittoutuneet eivät antaneet arvoa muiden sotaakäyvien maiden oikeudelle turvata olemassaolonsa ja elinolosuhteensa omien tarpeittensa pohjalta.
Kuitenkin maita jotka pikaiseen antautuivat ja sähläsivät itsensä Saksan mahdin lisääjiksi (kuten Tanska, Norja, Hollanti, Belgia ja Ranskakin), lukivat liittoutuneet "liittoutuneiksi" ja syyttömiksi, kunhan kunkku ja "hallitus" oli luikkinut maastaan.
Hyväuskoiset Suomen länsiuskoiset kuvittelivat sodan aikana, että liittoutuneet (USA; GBR, jopa NL) edustivat humaanisuutta ja suhtautuivat meihin ystävällisesti. Siis että esteenä ystävällisyyden säteille oli vain Ryti-Tannerilainen jääräpäisyys.
Nämä ns. hoipertelijat sopivat neuvostotavoitteisiin ja vaikuttivat ratkaisevasti sen suurhyökkäyspäätökseen: Kannattaa hyökätä, kun periksiantava maa on vastassa.
Jotta hyväuskoiset saisivat edes nyt realismia, voi havainnollistukseksi ottaa Britannian edustajat ja tavoitteet Moskovassa 1940-1946:
Britannia pettyi syvästi kun Suomi teki rauhan 13.3.40 . Se vaati jopa jo Suomessa olevien asetoimitustensa palauttamista. Suunnitelma Pohjoisen Norjan ja Ruotsin miehittämisestä Suomi-avun varjolla piti nyt unohtaa.
Lähetettiin Moskovaan nimenomaan Stalinin nuolemiseksi marxilainen erikois-suurlähettiläs Sir Stafford Cripps (1940-1942). Ennen Barbarossaa tämän lipevä nuoleminen suorastaan ärsytti Stalinia ja Molotovia ja he pitivät tätä syrjässä.
Crippsin näille ilmoittama kanta oli, että neuvostohyökkäys Suomeen olisi täysin ymmärrettävä ja Britannialle hyväksyttävää. Samoin Petsamon nikkelikaivoksen
saisi omia Kanadalais-Brittiläisestä toimiluvasta välittämättä.
1946 neuvostohävittäjien suihkumoottorikehitys oli umpikujassa ja siitä vastannet pyysivät lupaa hankkia niitä Britanniasta. Stalin vastasi "Kuka hullu myisi meille salaisuutensa". Kysyivät kuitenkin ja Labour -hallitus myi heti, Crippsin toimesta - kopioitaviksi neuvostoKlimov VK-1:ksi.
Tämä kuvaa Crippsiä, jolta myötätunto Suomea kohtaan puuttui täysin.
Tätä ja Churchillia kuvaa myös toimintaohje, jonka jälkimmäinen toistuvien pyyntöjen johdosta lähetti Crippsin seuraajalle Sir Archibald Clark Kerrille (1942-1946):
"You want a directive? All right: I don´t mind kissing Stalin´s bum, I´m damned if I´ll lick his arse." eli .....Voisin suudella Stalinin pyllyä, mutta en sentään nuolisi hänen persreikäänsä. Sir Stafford Cripps myös nuoleskeli.
Archibald Clark Kerr oli radikaali, joka tuli erinomaisesti toimeen Stalinin kanssa.
Hänen epäluulonsa Stalinia vastaan heräsivät valitettavan myöhään, 1946 vaiheilla.
Sitä ennen myötätunto Suomea kohtaan puuttui täysin.
Kuvaavaa on hänen halventava ja ylenkatsova suhtautuminen "vanhoja daameja" - Suomen rauhanvaltuuskuntaa kohtaan. Molotovin psykopaattisten piirteiden viaksi on laitettu alun onnettomuus: Valtuuskunnan johtaja, moninkertainen ministeri Antti Hackzell sai halvauskohtauksen neuvottelujen alussa - halvautuminen vei tämän sivuun ja pian myös hautaan.
Halvaus johtui kuitenkin Clark Kerrin solvaavasta neuvottelusta Hackzellin kanssa.
Vielä halvauksen tapahduttua Clark Kerr ilmoitti Kremliin:
"Toivon, että mitkään hienotunteisuussyyt minua kohtaan eivät estä teitä sanomassa kommunikeassa totuutta: minä olin vastuussa halvauksesta."
Tällaista oli siis brittien myötämielisyys. Samanlaista voi kertoa jenkeistä.
Kuitenkin useat henkilöt arvostelevat läpikotaisin näitä merkittäviä henkilöitä ja heidän toimintaansa 1939-1944. Arvostelijat voi jakaa neuvosto- ja länsiuskoisiin sekä periaatteellisiin vastaanpanijoihin.
Kyse ei ole tehtyjen yksittäisten virheiden arvostelusta, kaikki henkilöt ja maat tekevät tietysti virheitäkin - niin myös Suomi, Mannerheim ja Ryti.
Kyse on tehtyjen toimien väittämisestä yleisesti ja periaatteellisesti vääriksi.
Neuvostouskovaiset ovat uskossaan pettämättömiä, joten sivuutan heidät tässä.
Länsiuskovaiset puolestaan luottavat kritiikittömästi kaikkeen, jonka alkuperä on liittoutuneiden sodanaikaisessa propagandassa ja sodanjälkeisissä linjanvedoissa.
Nämä taas perustuivat kyseisten maiden omiin etuihin, Saksan syyllisyyden yleistämiseen muihinkin (kuten Suomeen) sekä vielä nykyäänkin Neuvostoliiton syyllisyyden vähättelyyn.
Samalla liittoutuneet eivät antaneet arvoa muiden sotaakäyvien maiden oikeudelle turvata olemassaolonsa ja elinolosuhteensa omien tarpeittensa pohjalta.
Kuitenkin maita jotka pikaiseen antautuivat ja sähläsivät itsensä Saksan mahdin lisääjiksi (kuten Tanska, Norja, Hollanti, Belgia ja Ranskakin), lukivat liittoutuneet "liittoutuneiksi" ja syyttömiksi, kunhan kunkku ja "hallitus" oli luikkinut maastaan.
Hyväuskoiset Suomen länsiuskoiset kuvittelivat sodan aikana, että liittoutuneet (USA; GBR, jopa NL) edustivat humaanisuutta ja suhtautuivat meihin ystävällisesti. Siis että esteenä ystävällisyyden säteille oli vain Ryti-Tannerilainen jääräpäisyys.
Nämä ns. hoipertelijat sopivat neuvostotavoitteisiin ja vaikuttivat ratkaisevasti sen suurhyökkäyspäätökseen: Kannattaa hyökätä, kun periksiantava maa on vastassa.
Jotta hyväuskoiset saisivat edes nyt realismia, voi havainnollistukseksi ottaa Britannian edustajat ja tavoitteet Moskovassa 1940-1946:
Britannia pettyi syvästi kun Suomi teki rauhan 13.3.40 . Se vaati jopa jo Suomessa olevien asetoimitustensa palauttamista. Suunnitelma Pohjoisen Norjan ja Ruotsin miehittämisestä Suomi-avun varjolla piti nyt unohtaa.
Lähetettiin Moskovaan nimenomaan Stalinin nuolemiseksi marxilainen erikois-suurlähettiläs Sir Stafford Cripps (1940-1942). Ennen Barbarossaa tämän lipevä nuoleminen suorastaan ärsytti Stalinia ja Molotovia ja he pitivät tätä syrjässä.
Crippsin näille ilmoittama kanta oli, että neuvostohyökkäys Suomeen olisi täysin ymmärrettävä ja Britannialle hyväksyttävää. Samoin Petsamon nikkelikaivoksen
saisi omia Kanadalais-Brittiläisestä toimiluvasta välittämättä.
1946 neuvostohävittäjien suihkumoottorikehitys oli umpikujassa ja siitä vastannet pyysivät lupaa hankkia niitä Britanniasta. Stalin vastasi "Kuka hullu myisi meille salaisuutensa". Kysyivät kuitenkin ja Labour -hallitus myi heti, Crippsin toimesta - kopioitaviksi neuvostoKlimov VK-1:ksi.
Tämä kuvaa Crippsiä, jolta myötätunto Suomea kohtaan puuttui täysin.
Tätä ja Churchillia kuvaa myös toimintaohje, jonka jälkimmäinen toistuvien pyyntöjen johdosta lähetti Crippsin seuraajalle Sir Archibald Clark Kerrille (1942-1946):
"You want a directive? All right: I don´t mind kissing Stalin´s bum, I´m damned if I´ll lick his arse." eli .....Voisin suudella Stalinin pyllyä, mutta en sentään nuolisi hänen persreikäänsä. Sir Stafford Cripps myös nuoleskeli.
Archibald Clark Kerr oli radikaali, joka tuli erinomaisesti toimeen Stalinin kanssa.
Hänen epäluulonsa Stalinia vastaan heräsivät valitettavan myöhään, 1946 vaiheilla.
Sitä ennen myötätunto Suomea kohtaan puuttui täysin.
Kuvaavaa on hänen halventava ja ylenkatsova suhtautuminen "vanhoja daameja" - Suomen rauhanvaltuuskuntaa kohtaan. Molotovin psykopaattisten piirteiden viaksi on laitettu alun onnettomuus: Valtuuskunnan johtaja, moninkertainen ministeri Antti Hackzell sai halvauskohtauksen neuvottelujen alussa - halvautuminen vei tämän sivuun ja pian myös hautaan.
Halvaus johtui kuitenkin Clark Kerrin solvaavasta neuvottelusta Hackzellin kanssa.
Vielä halvauksen tapahduttua Clark Kerr ilmoitti Kremliin:
"Toivon, että mitkään hienotunteisuussyyt minua kohtaan eivät estä teitä sanomassa kommunikeassa totuutta: minä olin vastuussa halvauksesta."
Tällaista oli siis brittien myötämielisyys. Samanlaista voi kertoa jenkeistä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
typerys, joka omien kuvitelmiensa perusteella leimaa niin Suomen kuin länsimaiden poliitkkoja asioita lainkaan tuntematta.
Toivoisin, että jos ylipäätään vastataan niintehdään se kunnolla ja PERUSTELLAAN NE ASIAT, joista ollaan eri mieltä ja millä perusteella!? Tällaisesta kommentista ei ole kenellekään mitään hyötyä!
Eikös Mannerheim ja Ryti valittu poikkeustoimin presidentiksi. Mannerheim valittiin presidentiksi Eduskunnassa ja Ryti valittiin presidentiksi Kallion äkillisen kuoleman jälkeen.
Tuohon aikaan Suomen presidenttejä ei valinnut kansa suoralla vaalilla vaan valinnan teki ne "valitsijamiehet" tai Eduskunta poikkeuslailla.
Myöhemmin perustuslakia muutettiin ja nyt prsidenttejä on valittu suoralla kansanäänetyksellä.
Ettekä te pönttöaivot tajua yhtään mitään lainsäädännöstä ja historiasta?
Avauksen tehnyt satusetä olisi hyvä kirjailija. Vähän totta mukaan niin myynti voisi olla hyvää.
Kerropa yksikin perättömyys?
Taitaa vain omien harhakuvitelmiesi järkkyminen kiusata mieltäsi.
Itsenäisyyspäivän lähestyessä voit iloita siitä, että sotien aikaiset johtajamme toimivat realistisesti ja taitavasti maamme hyväksi. Ja heidän rinnallaan kansa.
jakaa ihmiset tuolla tavalla ja yleistää noin typerästi.
"Neuvostouskovaiset ovat uskossaan pettämättömiä, joten sivuutan heidät tässä.
Länsiuskovaiset puolestaan luottavat kritiikittömästi kaikkeen, jonka alkuperä on liittoutuneiden sodanaikaisessa propagandassa ja sodanjälkeisissä linjanvedoissa."
Tietysti voi olla yksittäisiä henkilöitä, joihin tuo jako sopii.
Avaus on täynnä tällaisia tolkuttomia väitteitä.
Mietipä vähän huolellisemmin. En ole yleistänyt ihmisiä.
En kutsunut uskovaisiksi ihmisiä, jotka perehtyvät asioihin ja katsovat sen perusteella, että määrätyissä tilanteissa on tehty virheitä.
Moni on varmaan oikeassakin, koska joka maassa on virheitäkin tehty.
Suomen virheitä oli esimerkiksi sinisilmäisyys Talvisotaa edeltävinä vuosina.
Kuten kirjoitin, luen länsiuskovaisiksi vain sellaiset ihmiset, jotka uskovat kritiikittömästi vieraasta maasta esitettyjä väitteitä ja syytöksiä.
Edelleen, että he uskovat näiden maiden muka hyväntahtoisuuteen ja ymmärrykseen Suomen tilanteen suhteen, mikä ei todellakaan ollut totta.
Me toitotamme että vastapuolta tukenut Saksa oli meihin nähden vihamielinen Talvisodan aikana (TOTTA), mutta osa meistä kuvittelee että vastapuolta tukeneet Britannia ja USA olisivat olleet meihin nähden myötämielisiä (PÖTYÄ) sen perään.
Tällaisia hyväuskoisia on Suomessa paljon, mikä paljolta johtuu suomettumisaikana muodostuneesta epätasapainoisesta julkisuudesta. Tunnusta pois vaan.
Ennen oli asioiden selville ottaminen hankalampaa. Nyt Wikin ja netin muun aineiston avulla pääsee heti alkuun. Jos vielä on mahdollisuus hankkia ja lukea edes vähän kunnollista englannin-, saksan- ja muunkielistä tutkimuskirjallisuutta, pääsee pidemmälle.
"Me toitotamme että vastapuolta tukenut Saksa oli meihin nähden vihamielinen Talvisodan aikana (TOTTA), mutta osa meistä kuvittelee että vastapuolta tukeneet Britannia ja USA olisivat olleet meihin nähden myötämielisiä (PÖTYÄ) sen perään."
Saksa oli tiukasti puolueeton, koska oli liitossa NL:n kanssa.
Britannia ja USA eivät tukeneet NL:a. vaan Suomea mm. asemyynnein ja muulla avulla.
Suomettuminen ei millään tavalla estänyt omaa ajattelua, eikä tiedonhankintaa muilta kuin sinunlaisiltasi typeryksiltä..
Talvisodan aikana Saksa oli Talvisotaan nähden nimellisesti puolueeton. Tämän häiritsemättä sen sotatarvikekauppa NL:n kanssa oli tällöin massiivista ja se tuki propakandassaan NL:ää, kuten Molotov-Ribbentrop sopimus edellytti.
Suomea se syytteli propagandassaan ja esti Suomen kauppaa ja kuljetuksia.
Tällaista kutsutaan vihamieliseksi puolueettomuudeksi Suomea kohtaan ja enemmän kuin ystävälliseksi puolueettomuudeksi Neuvostoliittoa kohtaan.
Olet kuitenkin täydellisesti hukassa Britannian ja USA:n suhteen. Näiden (siis valtioiden) ystävällisyys Suomea kohtaan oli rajattua jo Talvisodassa ja sen perään.
Sekin ystävällisyys johtui paineesta, jonka britti- ja jenkkikansan tuki aiheutti.
Salassa tehtiin jo silloinkin muutakin, kuten USA viivytti salakähmäisesti mm. kovalla rahalla ostettujen Brewstereiden lähettämistä, mutta tuki vastustajaa.
Viimeinen, edelleen kovalla rahalla ostettu aseistus Britanniasta ja USA:sta saapui Suomeen välirauhan alkupuolella.
Senjälkeiset, siis Barbarossan aikaiset massiiviset ase- ja muut toimitukset USA:sta ja Britanniasta sai Neuvostoliitto Lend-Lease -sopimuksiin perustuvina lahjoina.
Olivathan nämä maat LIITOSSA, kuten Saksa Neuvostoliiton kanssa sitä ennen.
Neuvostoliitto vahti tarkkaan LIITTOsopimusten antamalla oikeudella vuoteen 1947 asti, että USA ja GBR eivät osoittaneet tukea tai ystävällisyyttä vihollismaa Suomea kohtaan, ja etteivät nämä neuvotelleet mistään sen kanssa ohitse Neuvostoliiton.
Vastaväitteesi eivät siis osuneet.
kuten koko ajan.
Talvisodan aikaiset viivästykset johtuivat valmistus- ja kuljetusongelmista.
Tilanne muuttui heti sodan jälkeen ja vielä enemmän 22.6. 41. Et ymmärrä tapahtumia, etkä niiden syitä ja seurauksia.
Omilta syytöksiltäsi puuttuvat perustelut ja perusteet. Tietysti viivästyksiä tuli suursodan riehuessa. Siksi NIMENOMAAN totesin, että viivästyneitä toimituksia tuli briteiltä ja jenkeiltä välirauhan alkupuolella.
MUTTA jotkut näistä viivytyksistä olivat tahallisia, Suomelle vihamielisiä. Niinpä USA tahallisesti viivytti mm. Brewster -hävittäjien ja tykistömateriaalin toimituksia, jotta nämä eivät ehtisi Talvisotaan. Lue vaikka tutkimuskirja: Apu jota ei annettu.
Vastaavasti Saksa pysäytti Norjan valloituksen aikana Norjan satamiin saapuneen Suomeen tulevan ase- ja muun materiaalin. Hyvitystoimituksia näistä se antoi toki myöhemmin, mutta silloin tilanne olikin jo toinen.
Vastaväitteesi eivät siis osuneet.
Aloitusteksti Suomen historian merkittävimmistä henkilöistä ja kyselyn tuloksista osoittaa sen, että nykyihminen ei näe nenäänsä pidemmälle. Mm. Tarja Halonen oli kolmantena. Pelkästään Suomen presidenttien merkittävyysjärjestyksessä Halonen jää ehdottomasti keskitason alapuolelle.
Jos laajennetaan skaalaa niin Mikael Agricola on ensimmäinen. Sitten tulevat Elias Lönnroth, Jean Sibelius, Alvar Aalto, Aleksis Kivi, Eino Leino, Mika Waltari jne.
Suomi on käynyt historian aikana lukemattomia sotia ja rajat on vuosisatojen aikoina muuttuneet monta kertaa. Yhden kauden sotapäällikkö, vaikka ansiokas ei voi nousta listan kärkeen.
Suomi on käynyt kolme sotaa. Mannerheim oli kaikkien ylipäällikkö ja lisäksi kaksinkertainen valtionpäämies.
Vain kaltaisesi typerys voi sivuuttaa tällaisen meriitin.
En minä ainakaan koskaan leuhkisi itseäni yhtään missään millään meriiteillä jos olisin ollut kolmen sodan ajanjaksot hävinneen osapuolen armeijan ylipäällikkö.
Kun asiallista sanottavaa ei ole, heitetään kepeitä herjoja.
Sitäpaitsi Mannerheim oli neljän sodan ylipäällikkö (Lapin, jatko- ja talvisodan sekä 1918-sodan, jota sopii kutsua maun mukaan sen jollain nimillä).
Näistä neljästä hänen johdollaan voitettiin kaksi.
Mannerheimillä oli vikansa, joita alkuvuosina selitti hänen osittainen vierautumisensa Suomesta Venäjän vuosien vuoksi.
Siinäkään valossa hänen ansioitaan ei voi aliarvioida.
Suomessa on käyty tuhannen vuoden aikana aika monta sotaa. Jos ei näe nenäänsä pitemmälle niin minkäs sille voi. Pian varmaan Nalle Wahlroos äänestetään suurimmaksi suomalaiseksi kautta aikojen.
Jos Espanjassa on tehty samanlainen mielipidekysely tuhansien vuosien historian kaikkien aikojen suurimmasta espanjalaisesta niin kai siellä ykköseksi on noussut kenraali Franco. Tämähän nousi valtaan kapinallisten johtajana 30-luvun loppupuolen sisällissodassa ja oli maan diktaattori vuoteen 1975 saakka. Suomessakin oli kaavailuja samanlaisesta diktatuurista mutta hanke raukesi.
Onko Hitler kaikkien aikojen suurin itävaltalainen?