Olen nyt 40. Noin 35-vuotiaaksi saakka yritin tulla uskoon. Luin Raamattua, rukoilin ja kävin kirkossa. Koskaan en uskoa saanut. Siksi erosin kirkosta.
Jälkeenpäin on tullut mieleen, että kristillisyyden perussanoma on todella julma. Sinä et kelpaa. Ilman armoa eli omana itsenään ihminen kelpaa kristittyjen mukaan vain helvetin ikuiseen tuleen.
Tilanne olisi ymmärrettävämpi, jos pelastuksen voisi valita rastittamalla kirkkoherranvirastossa lomakkeen, mutta näinhän ei ole. Pitäisi olla usko, eikä tuota uskoa kaikille suoda.
Mitä kauemmin etsin uskoa, sitä tiukemmiksi kriteerini muuttuivat. Nykyään minulle ei kelpaisi uskon tueksi enää edes tieteellisesti koeteltu teoria. Sen verran epäluuloiseksi omien kokemusteni jälkeen olen tullut.
Jälkeenpäin on tullut mieleen, että kristillisyyden perussanoma on todella julma. Sinä et kelpaa. Ilman armoa eli omana itsenään ihminen kelpaa kristittyjen mukaan vain helvetin ikuiseen tuleen.
Tilanne olisi ymmärrettävämpi, jos pelastuksen voisi valita rastittamalla kirkkoherranvirastossa lomakkeen, mutta näinhän ei ole. Pitäisi olla usko, eikä tuota uskoa kaikille suoda.
Mitä kauemmin etsin uskoa, sitä tiukemmiksi kriteerini muuttuivat. Nykyään minulle ei kelpaisi uskon tueksi enää edes tieteellisesti koeteltu teoria. Sen verran epäluuloiseksi omien kokemusteni jälkeen olen tullut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihminen hakeutuu lääkärien käsiin kun tuntee itsensä sairaaksi.
sinne mennään siis sellaisen kuin ollaan mutt apalataan sellaisina kuin lääkärien käsi on tehnyt.
Eli ei uskoon tuleminen ole jokin lisäturva, vaan täydellinen elämän remontti, jossa entisestä elämästä ei jää mitään joka ei ole mennyt Jeesuksen seulan läpi.
mutta seulan tuolal puolella on aina parempi elämä jäljellä, se on hyvä muistaa sekin.