Syyriassa sodasta on kasvanut täysin poikkeuksellinen konflikti, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaan uutisten tuottaja Jari Alenius.
Kun Nato-maa Turkin hävittäjät ampuivat alas venäläiskoneen Syyrian rajalla, moni asiantuntija ehätti rauhoittelemaan, että ei tässä nyt mistään kolmannen maailmansodan alkamisesta ole kyse.
Ei olekaan.
Mutta tosiasia on, että Syyrian sodasta on kasvanut täysin poikkeuksellinen ja äärimmäisen vaarallinen konflikti, jolla on edellytykset kehittyä mihin vain. Sota nielee itseensä muita maailman konflikteja, joissa vastakkain ovat uskonsuuntaukset, alueelliset mahtimaat ja jopa perinteiset suurvallat, Kiinaa lukuun ottamatta.
Jos Syyrian sotaa katsoo siihen eri tavoin osallistuvien voimien summana, sota alkaa jo nyt muistuttaa eräänlaista maailmansotaa.
Uskonsota
Lähi-idässä käy sotaa maailman toiseksi suurin uskonto sisäisesti.
Syyria ja Irak ovat käytännössä sulautuneet hornankattilaksi, jossa ovat vastakkain islaminuskon kaksi pääsuuntausta, sunnilaisuus ja shiialaisuus. Shiiat vaikuttavat kattilan länsilaidalla Bashar al-Assadin hallitsemassa Syyrian osassa sekä shiiojen dominoimassa Irakin itä- ja eteläosassa.
Siihen väliin jäävät sunnit, joita edustavat lukuisat kapinajoukot sekä omalla kieroutuneella tavallaan myös Isis. Äärijärjestö sai alkunsa Irakin murskatusta al-Qaidasta ja voimansa sunnien kokemasta sorrosta, jota harjoittivat Irakin shiiat amerikkalaisten sotajoukkojen vetäytymisen jälkeen. Syyriassa sunnien sortoa harjoitti Assad, joka edustaa alaviitteja, shiialaisuuden haaraa.
Sunnien ja shiiojen kiista juontaa juurensa islaminuskon alkuhämärään, ja se on viime vuosikymmeninä vain syventynyt ja rönsyillyt kaikkialle missä sunnit ja shiiat kohtaavat. Syyrian sodan ja maan tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa on sunnien ja shiiojen kiistan ratkaisu ja rauhanomainen rinnakkainelo. Sitä ei ole näköpiirissä.
Eikä hornankattilan monimiljoonainen sunniväestö ikinä hyväksy Assadia eikä Irakin shiiahallintoa, jotka puolestaan kokevat taistelevansa olemassaolostaan, koska shiiat ovat islaminuskossa selvänä vähemmistönä.
Syyrian demokraattiset joukot -nimellä itseään kutsuvan kapinallisryhmän sotilaat lähestyivät Houlan kaupunkia marraskuun 14. päivä.
Syyrian demokraattiset joukot -nimellä itseään kutsuvan kapinallisryhmän sotilaat lähestyivät Houlan kaupunkia marraskuun 14. päivä. (KUVA: Reuters)
Alueellisten mahtien sota
Fanaattisen shiialainen Iran tukee Syyriassa Assadia, äärisunnalainen Saudi-Arabia puolestaan Syyrian kapinallisia.
Näillä kummallakin alueellisella mahtitekijällä on käsikassaroina pelottavia voimia. Iranilla ja Assadilla terroristijärjestöksi luokiteltu Libanonin Hizbollah, Saudi-Arabiasta puolestaan on väitetysti virrannut tukea jopa Isisille.
Maat ovat vastakkain parhaillaan myös sisällissodan partaalla olevassa Jemenissä. Saudi-Arabia ja Iran ovat perivihollisina niin kaukana toisistaan, että se ennustaa erittäin huonoa Syyrialle. Maita voisi yhdistää ehkä ainoastaan taistelu kolmatta alueellista mahtia eli Israelia vastaan, mutta ajatuskin sellaisesta on jo maailmanlopun povaamista.
Itsenäisyyssota
Syyrian sota on myös yhden valtiottoman kansan itsenäisyystaistelua ja sen vastustamista.
Kurdit ovat onnistuneet Isisiä vastaan käytyjen veristen taistelujen jälkeen ja Yhdysvaltain ilmaiskujen tuella vakiinnuttamaan itselleen laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa. Kurdeja pidetään joskus ainoana varteenotettavana maataisteluvoimana Isisiä vastaan, mutta Syyrian sodan ratkaisijoiksi heistä ei ole.
Neljäs alueellinen mahtimaa Turkki ei hyväksy kurdivaltiota rajoillaan oman kurdivähemmistönsä takia ja tekee kaikkensa estääkseen sen. Tästä syystä jopa Turkista löytyy Isisiä tukevia mielipiteitä, koska ”viholliseni vihollinen voi joskus olla ystäväni”.
Turkki viivytti pitkään taisteluaan Isisiä vastaan, koska se pelkäsi kurdien voimistuvan. Nyt Turkki on sotkeutumassa Syyrian sotaan yhä pahemmin ja on altistunut uusille itsemurhaiskuille maaperällään. Alueen ainoana Nato-maana se tuo sotilasliiton sota-alueen rajoille.
Jari Alenius
Syyriassa sodasta on kasvanut täysin poikkeuksellinen konflikti, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaan uutisten tuottaja Jari Alenius.
Kun Nato-maa Turkin hävittäjät ampuivat alas venäläiskoneen Syyrian rajalla, moni asiantuntija ehätti rauhoittelemaan, että ei tässä nyt mistään kolmannen maailmansodan alkamisesta ole kyse.
Ei olekaan.
Mutta tosiasia on, että Syyrian sodasta on kasvanut täysin poikkeuksellinen ja äärimmäisen vaarallinen konflikti, jolla on edellytykset kehittyä mihin vain. Sota nielee itseensä muita maailman konflikteja, joissa vastakkain ovat uskonsuuntaukset, alueelliset mahtimaat ja jopa perinteiset suurvallat, Kiinaa lukuun ottamatta.
Jos Syyrian sotaa katsoo siihen eri tavoin osallistuvien voimien summana, sota alkaa jo nyt muistuttaa eräänlaista maailmansotaa.
Uskonsota
Lähi-idässä käy sotaa maailman toiseksi suurin uskonto sisäisesti.
Syyria ja Irak ovat käytännössä sulautuneet hornankattilaksi, jossa ovat vastakkain islaminuskon kaksi pääsuuntausta, sunnilaisuus ja shiialaisuus. Shiiat vaikuttavat kattilan länsilaidalla Bashar al-Assadin hallitsemassa Syyrian osassa sekä shiiojen dominoimassa Irakin itä- ja eteläosassa.
Siihen väliin jäävät sunnit, joita edustavat lukuisat kapinajoukot sekä omalla kieroutuneella tavallaan myös Isis. Äärijärjestö sai alkunsa Irakin murskatusta al-Qaidasta ja voimansa sunnien kokemasta sorrosta, jota harjoittivat Irakin shiiat amerikkalaisten sotajoukkojen vetäytymisen jälkeen. Syyriassa sunnien sortoa harjoitti Assad, joka edustaa alaviitteja, shiialaisuuden haaraa.
Sunnien ja shiiojen kiista juontaa juurensa islaminuskon alkuhämärään, ja se on viime vuosikymmeninä vain syventynyt ja rönsyillyt kaikkialle missä sunnit ja shiiat kohtaavat. Syyrian sodan ja maan tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa on sunnien ja shiiojen kiistan ratkaisu ja rauhanomainen rinnakkainelo. Sitä ei ole näköpiirissä.
Eikä hornankattilan monimiljoonainen sunniväestö ikinä hyväksy Assadia eikä Irakin shiiahallintoa, jotka puolestaan kokevat taistelevansa olemassaolostaan, koska shiiat ovat islaminuskossa selvänä vähemmistönä.
Syyrian demokraattiset joukot -nimellä itseään kutsuvan kapinallisryhmän sotilaat lähestyivät Houlan kaupunkia marraskuun 14. päivä.
Syyrian demokraattiset joukot -nimellä itseään kutsuvan kapinallisryhmän sotilaat lähestyivät Houlan kaupunkia marraskuun 14. päivä. (KUVA: Reuters)
Alueellisten mahtien sota
Fanaattisen shiialainen Iran tukee Syyriassa Assadia, äärisunnalainen Saudi-Arabia puolestaan Syyrian kapinallisia.
Näillä kummallakin alueellisella mahtitekijällä on käsikassaroina pelottavia voimia. Iranilla ja Assadilla terroristijärjestöksi luokiteltu Libanonin Hizbollah, Saudi-Arabiasta puolestaan on väitetysti virrannut tukea jopa Isisille.
Maat ovat vastakkain parhaillaan myös sisällissodan partaalla olevassa Jemenissä. Saudi-Arabia ja Iran ovat perivihollisina niin kaukana toisistaan, että se ennustaa erittäin huonoa Syyrialle. Maita voisi yhdistää ehkä ainoastaan taistelu kolmatta alueellista mahtia eli Israelia vastaan, mutta ajatuskin sellaisesta on jo maailmanlopun povaamista.
Itsenäisyyssota
Syyrian sota on myös yhden valtiottoman kansan itsenäisyystaistelua ja sen vastustamista.
Kurdit ovat onnistuneet Isisiä vastaan käytyjen veristen taistelujen jälkeen ja Yhdysvaltain ilmaiskujen tuella vakiinnuttamaan itselleen laajoja alueita Irakissa ja Syyriassa. Kurdeja pidetään joskus ainoana varteenotettavana maataisteluvoimana Isisiä vastaan, mutta Syyrian sodan ratkaisijoiksi heistä ei ole.
Neljäs alueellinen mahtimaa Turkki ei hyväksy kurdivaltiota rajoillaan oman kurdivähemmistönsä takia ja tekee kaikkensa estääkseen sen. Tästä syystä jopa Turkista löytyy Isisiä tukevia mielipiteitä, koska ”viholliseni vihollinen voi joskus olla ystäväni”.
Turkki viivytti pitkään taisteluaan Isisiä vastaan, koska se pelkäsi kurdien voimistuvan. Nyt Turkki on sotkeutumassa Syyrian sotaan yhä pahemmin ja on altistunut uusille itsemurhaiskuille maaperällään. Alueen ainoana Nato-maana se tuo sotilasliiton sota-alueen rajoille.
Jari Alenius
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskon, että se osapuoli, jonka puolella Jumala on, voittaa.
Jumala on valinnut Yhdysvaltain yli-ihmiskansakunnan johtamaan maapallon kansoja, poislukien ilmastoasiat.
Niinkö luulet, vaikka Venäjällä ajatellaan että heidät on valittu.
Natoon.
Sen virsiä veisataan, kenen banaaneja syärähän.
Ja ihmisoikeusasiat.
Venäläiset on ortodokseja, heillä on armollisempi Jumala.
Saksa aikoo antaa oman panoksensa sotaan lähettämällä 1200 vuoristojääkäriä Syyriaan, kunhan lennokit ovat ensin levittäneet juutalaistuoksua al-Assadin hallussa pitämille alueille.
Eipä ihme, jos Tiltut eivät menesty kun vitsitkin ovat näin luokattomia!
Okei, tiltujen hajua.
Nyt pitäisi vaan Venäjän ja Turkin panna jäitä hattuun. Muistetaan, että ensimmäiseen maailmansotaan ajauduttiin liukumalla, eivätkä eri kansat ymmärtäneet etukäteen soda tuhoisuutta. Vaihteeksi hyvä alustus.
Kiitoksia asiallisesta aloituksesta.
Pelkkäänpä pahoin, ettei nämä alueen ulkopuoliset "suurvallat", siis niiden poliittinen johto, ymmärrä alueen kaikkia poliittisia kuvioita riittävästi. Seuraukset pommituksista tulevat olemaan tuhoisia ja pitkävaikutteisia. Terrorismi saa ravintoa pommituksista ja pakolaisuus lisääntyy.
Mikä on vaihtoehto, maajoukot? Nyt siellä taistelee Syyrian armeija ja Hizpollah, mutta keitä tulee avuksi ja tuleeko siitä ristiriitoja maajoukkojen kesken?
Kristittyjen osuus on unohtunut kokonaan, eli Assadin 'suojelussa' oleva vähemmistö.
Kaikki osapuolet tietää, että maajoukot on ainoa ratkaisu Isiksen lyömiseen. Mieletön pommitusvimma pitäisi saada aisoihin. Jokainen pommi aiheuttaa lisää vaikeuksia jälkipyykin pesijöille. Syyrian tuhoaminen tulee vielä kalliiksi kaikille osapuolille.
Terroristeilla oli jo muodostuneet niin hyvät ja vahvat asemat, että ilmaiskut olivat perusteltuja ja ovat edelleenkin mutta lopullista järjestystä ei saada ilman hyvin varustettuja maajoukkoja. Assadin joukot eivät yksin riitä, vaikka niillä taistelukokemusta varmasti on kertynyt?
Ilma-iskuja on "kiva" tehdä, ei tule juurikaan omia tappioita.
Seuraukset kahden suunnan pommituksista tulevat kuitenkin koitumaan häpeäksi kaikille osapuolille ja koko sivistyneelle maailmalle.
Isistä joutaa kyllä pommittaa, sehän on julistanut sodan muuta maailmaa kohtaan, mutta on siellä viattomiakin seassa. Pommitusten massiivisuus tuntuu jo kohtuuttomalta, eikö sivistynyt nykymaailma keksi muuta ratkaisua kuin tuhota koko Syyria ilmasta käsin ???
Ollaanko me niin avuttomia esim. asetoimitusten pysäyttämisen suhteen, eihän niillä kai omia ase- ja ammustehtaita ole ???
Tuntuu pelleilyltä tuollainen, eikö ole maailmassa tärkeämpiä ongelmia, kuin leikkiä suurvaltaa jossain Syyriassa, piiloleikkejä risupartaisten hullujen kaulankatkaisijoiden kanssa.
LAITTASIVAT SEN SYYRIAN PORUKALLA OJENNUKSEEN JA KESKITTYISIVÄT OIKEISIIN ONGELMIIN !
Olen aivan samaa mieltä, Syyriasta ulos kaikki sinne kuulumattomat ryhmittymät ja sitten voisi ajatella alustamaan uudelleenrakentamista....mikä luulisi olevan kaikkien etu....ajatellen pakolaisten kotiuttamista.
Iso ongelma on ollut siinä, että ISIS on ehtinyt varustella ja ovat levittäytyneet laajalti. En oikein jaksa uskoa että ilmaiskut ovat ainakaan piloteista 'kivoja', mutta ammusvarastot ja muut öljynkuljetuskolonnat vaativat pommituksia....vaikea sanoa ihan käytännön tasolla....eivät nämä ole mitään läpihuutojuttuja jos joku ostaa ISIS öljyn ja toimittaa tilalle aseita?
Nythän on niin, että olemma nyt oikeasti ja konkreettisesti siinä tilanteessa, josta Usa:ssa alettii puhua 9/11 iskun jälkeen.
Sota terrorismia vastaan on alkanut globaalisti, myös Suomessa.
Usan (liittouman) ja Venäjän väliset arvovaltapelleilyt Syyriassa pitäisi saada ojennukseen. Jonkun pitäisi nyt sanoa niille, että: "Pojat, pojat, lopettakaas nyt tuo nahistelu, eiköhän olis aika keskittyä olennaiseen."
Isis saa jostakin rahaa ja jostakin aseita ja ammuksia. Miksi ei hanoja suljeta? Tällä lepsuilun menolla meillä on edessä tiukat poliisivaltioyhteiskunnat, emmekä siltikään pärjää maailman kaulankatkaisijoille ja muille hulluille. Menetämme vapaan yhteiskuntamuotomme ja elämä muuttuu pelottavaksi. Terrori lisääntyy kaikilla tasoilla. Mitä isot edellä (Isis), sitä pienet perässä (ääriyksilöt).
Jari Aleniuksen tektissä oli erikoinen käsitys Uskontokuntien voima suhteista. Uskoisin Siijojen ja Alawiitien muodostavan suurinman ryhmän Muslimiuskoisista lähi-idässä.
Lenita Toivakka jakoi taas Hooveria kokoomusnäkemyksensä pohjalta, jakoi niin rehellisesti kuin osasi.