Soluissa oleva DNA:n korjausmekanismi on esimerkki uskomattoman nerokkaasta suunnittelusta. Tutkitaanpa, miten se toimii:
1. Solun jakautuessa sen kieliopillisesti tarkka informaatio täytyy kopioida. Kopiointinopeus on huima, esim. ihmisen soluissa n. 50 nukleotidia sekunnissa. Tällaisella nopeudella on selvää, että replikoinnissa tapahtuu virheitä. Siksi Jumala rakensi soluun korjausmekanismin, joka hämmästyttävällä tavalla korjaa nuo kopiointivirheet. Kopiointivirheitä kutsutaan mutaatioiksi. Ne tarkoittavat siis sitä, että tarkasti määritelty ohjelmointikieli kopioituu jossakin dna:n kaksoiskierteen emäsjärjestyksessä (miljardeja) väärin ja näin kyseiselle alueelle muodostuu siansaksaa. Siansaksaa voi genomiin aiheutua myös ulkoisista syistä, kuten kemikaaleista tai säteilystä. Siansaksa eli mutaatio on vahingollista genomille, koska se pahimmassa tapauksessa johtaa esim. syöpäsolujen muodostumiseen ja kasvuun.
2. DNA:n kaksoiskierteen eheydestä solu huolehtii polymeraasin avulla. Polymeraasi on ikäänkuin kopiointivahti, joka pitää huolen siitä, että jokaisen kaksoiskierteessä olevan nukleotidin parina on kieliopillisesti sallittu pari. Nukleotideja on neljää tyyppiä ja ne merkitään kirjaimilla A,C,G,T. Polymeraasivahti käyttää vertailukohtana emosäiettä (parental strand), eli solulla on koko ajan tieto siitä, miten kopioinnin tulee edetä. Joskus polymeraasillekin sattuu virhe, josta aiheutuu ns. pistemutaatio, pieni kielioppivirhe. Onneksi soluilla on korjausmekanismi, joka osaa tarkistaa ja korjata koko kopioidun kielen syntaksin. Tämä korjauskoneisto on monimutkainen ryhmä proteiineja, jotka yhdessä toimien käyvät pikaskannerin tavoin läpi koko kaksoiskierteen. Ne tutkivat vetysidoksia nukleotidien välillä ja huomaavat poikkeavat aukot dna:ssa. Kun ne havaitsevat poikkeavan nukleotidiparin, ne suorittavat kaksisuuntaisen tarkemman skannauksen etsien metyyliryhmiä. Miksi? Vastikään kopioidulla kaksoiskierteellä ei ole metyylisidosryhmiä, koska ryhmien muodostumieen menee jonkin verran aikaa. Niinpä korjauskoneisto osaa erottaa emosäikeen uudesta säikeestä ja kykenee näin työskentelemään oikean säikeen parissa.
3. Edellinen esimerkki kertoi bakteerin dna:n kopiointiin liittyvästä mekanismista. Ihmisen solun dna:n kopiointijärjestelmä on hieman erilainen, mutta todennäköisesti vieläkin monimutkaisempi. Eikä tiede tunne läheskään kaikkia toimintoja, joita dna:n kopiointiin liittyy. Tiede on vasta raapaissut pintaa.
Mutta ajattele, joka päivä 50-70 miljardia solua kuolee sinussa ja näiden tilalle syntyy uusia soluja. Järjestelmä on huikea, tarkasti suunniteltu koneisto, joka perustuu monimutkaiseen kielioppiin ja jossa on uskomaton korjaus- ja skannausmekanismi. Tällainen älykäs järjestelmä ei synny sattumalta.
1. Solun jakautuessa sen kieliopillisesti tarkka informaatio täytyy kopioida. Kopiointinopeus on huima, esim. ihmisen soluissa n. 50 nukleotidia sekunnissa. Tällaisella nopeudella on selvää, että replikoinnissa tapahtuu virheitä. Siksi Jumala rakensi soluun korjausmekanismin, joka hämmästyttävällä tavalla korjaa nuo kopiointivirheet. Kopiointivirheitä kutsutaan mutaatioiksi. Ne tarkoittavat siis sitä, että tarkasti määritelty ohjelmointikieli kopioituu jossakin dna:n kaksoiskierteen emäsjärjestyksessä (miljardeja) väärin ja näin kyseiselle alueelle muodostuu siansaksaa. Siansaksaa voi genomiin aiheutua myös ulkoisista syistä, kuten kemikaaleista tai säteilystä. Siansaksa eli mutaatio on vahingollista genomille, koska se pahimmassa tapauksessa johtaa esim. syöpäsolujen muodostumiseen ja kasvuun.
2. DNA:n kaksoiskierteen eheydestä solu huolehtii polymeraasin avulla. Polymeraasi on ikäänkuin kopiointivahti, joka pitää huolen siitä, että jokaisen kaksoiskierteessä olevan nukleotidin parina on kieliopillisesti sallittu pari. Nukleotideja on neljää tyyppiä ja ne merkitään kirjaimilla A,C,G,T. Polymeraasivahti käyttää vertailukohtana emosäiettä (parental strand), eli solulla on koko ajan tieto siitä, miten kopioinnin tulee edetä. Joskus polymeraasillekin sattuu virhe, josta aiheutuu ns. pistemutaatio, pieni kielioppivirhe. Onneksi soluilla on korjausmekanismi, joka osaa tarkistaa ja korjata koko kopioidun kielen syntaksin. Tämä korjauskoneisto on monimutkainen ryhmä proteiineja, jotka yhdessä toimien käyvät pikaskannerin tavoin läpi koko kaksoiskierteen. Ne tutkivat vetysidoksia nukleotidien välillä ja huomaavat poikkeavat aukot dna:ssa. Kun ne havaitsevat poikkeavan nukleotidiparin, ne suorittavat kaksisuuntaisen tarkemman skannauksen etsien metyyliryhmiä. Miksi? Vastikään kopioidulla kaksoiskierteellä ei ole metyylisidosryhmiä, koska ryhmien muodostumieen menee jonkin verran aikaa. Niinpä korjauskoneisto osaa erottaa emosäikeen uudesta säikeestä ja kykenee näin työskentelemään oikean säikeen parissa.
3. Edellinen esimerkki kertoi bakteerin dna:n kopiointiin liittyvästä mekanismista. Ihmisen solun dna:n kopiointijärjestelmä on hieman erilainen, mutta todennäköisesti vieläkin monimutkaisempi. Eikä tiede tunne läheskään kaikkia toimintoja, joita dna:n kopiointiin liittyy. Tiede on vasta raapaissut pintaa.
Mutta ajattele, joka päivä 50-70 miljardia solua kuolee sinussa ja näiden tilalle syntyy uusia soluja. Järjestelmä on huikea, tarkasti suunniteltu koneisto, joka perustuu monimutkaiseen kielioppiin ja jossa on uskomaton korjaus- ja skannausmekanismi. Tällainen älykäs järjestelmä ei synny sattumalta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet selvästi sattumalta syntynyt.