Olkoon jokainen niille vallassaolijoille alamainen, joiden vallan alla hän on. Sillä kaikki esivalta on Jumalalta. Room. 13:1.
Jokaisen, joka tahtoo Jumalan sanalle kuuliainen olla, tulee tietää, että hän on velvollinen antamaan esivallalle kaikki, mitä alamaisuuteen, kunnioitukseen, kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen kuuluu. Tämän kirjoitti apostoli Rooman kristityille, jotka siis olivat pakanallisen esivallan alamaisia. Jos he eivät olisi saaneet tätä apostolin varoitusta, tahi jos eivät siitä olisi välittäneet, vaan seuranneet omaa mieltänsä, niin tuskinpa he olisivat tulleet ajatelleeksi olevansa velvolliset Herran tähden osoittamaan alamaista kunnioitusta ja kuuliaisuutta julmaa tyrannia, keisari Neroakin kohtaan, vaan arvelleet, tilaisuuden tullessa. kristillisyyden sallivan heidän olla mukana syöksemässä hänet valtaistuimelta.
Me tiedämme kuinka usein juutalaiset Rooman vallan alaisiksi tekivät kapinan. Sen tähden pitää apostoli välttämättömänä monin, selvin sanoin selittää tätä. mutta jo Rooman kristittyjen tuli olla pakanalliselle esivallalleen alamaiset, kuinka tuomittava onkaan se röyhkeä laittomuuden henki, joka kristikunnassakin meidän aikoinamme korottaa äänensä laillista esivaltaa ja kaikkea alamaisuutta vastaan. Tästä on kristittyjen otettava vaarin, etteivät eksy jumalattomain neuvoon. Apostolit ovat usein varoittaneet: »Olkaa alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestysvallalle Herran tähden, olipa se sitten kuningas, joka on ylin, tai hänen käskynhaltijansa, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi: sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä.» »Muistuta heitä, että ovat hallitukselle ja esivalloille alamaisia ja kuuliaisia» jne.
Velvollisuutemme esivaltaa kohtaan on siis selvään ja ymmärrettävästi lausuttu. Omituiselta tuntuu mitä apostoli sitten sanoo: »Sillä kaikki esivalta on Jumalalta.» Tämä on varsinainen syy, minkä tähden meidän tulee olla vallassaolijoille alamaiset. Mutta miten voimme ymmärtää kaiken esivallan olevan Jumalalta, se kun näet usein on paha ja epäkristillinen? Ei kaikki, mikä tapahtuu, ole Jumalan sallimaa. Emme siis voi sanoa, että jumalaton esivalta Jumalan sallimuksesta olisi saanut ylhäisen sijansa. Ei, minkä Jumala ainoastaan sallii tapahtua, ei silti ole Jumalalla. Apostoli lisää heti: »Ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia.»
Ei ole oikein selittää tätä niinkään, että itse virka on Jumalan asettama, vaikka henkilöt, jotka virassa ovat, ovat siinä vasten Jumalan tahtoa. Ei, apostoli sanoo nimenomaan: »Ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia.» Siis myös hallitsevat henkilöt, eikä ainoastaan pelkkä virka. Virka on myös Jumalan säätämä. Perustus siihen on laskettu jo isän vallassa ja neljännessä käskyssä ja on vahvistettu Herran sanalla. Siis itse virkakin on Jumalalta ja on kallis lahja, mutta tässä sanotaan sen lisäksi: »ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia».
Miten on meidän siis tämä ymmärrettävä, kun vallassaolijat usein ovat pahoja ja jumalattomia, ja kun Herra vihaa pahuutta? Tämä on ymmärrettävä samaten kuin kaikki Jumalan tuomiot maan päällä, että mitä hyvänsä hän lähettäneekin meille, olkoon se itsessään hyvää tahi pahaa, niin on sittenkin kaikki, mitä hän lähettää, hyvää, viisasta ja vanhurskasta. Tässä täytyy meidän taaskin oppia uskomaan ainoaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on maailman hallitsija.
Herra Kristus sanoi aivan selvästi Rooman keisarin edustajalle Juudan maassa: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.» Ja kärsimyksestään, johon Pilatus hänet tuomitsi, sanoi hän: »Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?» Ylhäältä, Kristuksen Isältä Pilatus oli saanut vallan tuomita viaton Jeesus kuolemaan.
Suuri Jumalan armo meitä kohtaa, kun meillä on hyvä, kristillinen esivalta, mutta jos meillä on paha ja jumalaton esivalta, niin se on, saman pyhän Jumalan rangaistus ja kuritus. Meidän tulee sellaisessakin koetuksessa ainoastaan katsoa Jumalaan ja kunnioittaa niitä tuomioita, jotka päällämme lepäävät. Ja koska hänen kurituksensa ovat yhtä pyhät kuin hänen armonosoituksensakin, tulee meidän hänen tähtensä kunnioittaa ja kuulla sitä esivaltaa, jonka hän meille on antanut.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-1.html
Jokaisen, joka tahtoo Jumalan sanalle kuuliainen olla, tulee tietää, että hän on velvollinen antamaan esivallalle kaikki, mitä alamaisuuteen, kunnioitukseen, kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen kuuluu. Tämän kirjoitti apostoli Rooman kristityille, jotka siis olivat pakanallisen esivallan alamaisia. Jos he eivät olisi saaneet tätä apostolin varoitusta, tahi jos eivät siitä olisi välittäneet, vaan seuranneet omaa mieltänsä, niin tuskinpa he olisivat tulleet ajatelleeksi olevansa velvolliset Herran tähden osoittamaan alamaista kunnioitusta ja kuuliaisuutta julmaa tyrannia, keisari Neroakin kohtaan, vaan arvelleet, tilaisuuden tullessa. kristillisyyden sallivan heidän olla mukana syöksemässä hänet valtaistuimelta.
Me tiedämme kuinka usein juutalaiset Rooman vallan alaisiksi tekivät kapinan. Sen tähden pitää apostoli välttämättömänä monin, selvin sanoin selittää tätä. mutta jo Rooman kristittyjen tuli olla pakanalliselle esivallalleen alamaiset, kuinka tuomittava onkaan se röyhkeä laittomuuden henki, joka kristikunnassakin meidän aikoinamme korottaa äänensä laillista esivaltaa ja kaikkea alamaisuutta vastaan. Tästä on kristittyjen otettava vaarin, etteivät eksy jumalattomain neuvoon. Apostolit ovat usein varoittaneet: »Olkaa alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestysvallalle Herran tähden, olipa se sitten kuningas, joka on ylin, tai hänen käskynhaltijansa, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi: sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä.» »Muistuta heitä, että ovat hallitukselle ja esivalloille alamaisia ja kuuliaisia» jne.
Velvollisuutemme esivaltaa kohtaan on siis selvään ja ymmärrettävästi lausuttu. Omituiselta tuntuu mitä apostoli sitten sanoo: »Sillä kaikki esivalta on Jumalalta.» Tämä on varsinainen syy, minkä tähden meidän tulee olla vallassaolijoille alamaiset. Mutta miten voimme ymmärtää kaiken esivallan olevan Jumalalta, se kun näet usein on paha ja epäkristillinen? Ei kaikki, mikä tapahtuu, ole Jumalan sallimaa. Emme siis voi sanoa, että jumalaton esivalta Jumalan sallimuksesta olisi saanut ylhäisen sijansa. Ei, minkä Jumala ainoastaan sallii tapahtua, ei silti ole Jumalalla. Apostoli lisää heti: »Ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia.»
Ei ole oikein selittää tätä niinkään, että itse virka on Jumalan asettama, vaikka henkilöt, jotka virassa ovat, ovat siinä vasten Jumalan tahtoa. Ei, apostoli sanoo nimenomaan: »Ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia.» Siis myös hallitsevat henkilöt, eikä ainoastaan pelkkä virka. Virka on myös Jumalan säätämä. Perustus siihen on laskettu jo isän vallassa ja neljännessä käskyssä ja on vahvistettu Herran sanalla. Siis itse virkakin on Jumalalta ja on kallis lahja, mutta tässä sanotaan sen lisäksi: »ne vallassaolijat, jotka ovat, ne ovat Jumalan asettamia».
Miten on meidän siis tämä ymmärrettävä, kun vallassaolijat usein ovat pahoja ja jumalattomia, ja kun Herra vihaa pahuutta? Tämä on ymmärrettävä samaten kuin kaikki Jumalan tuomiot maan päällä, että mitä hyvänsä hän lähettäneekin meille, olkoon se itsessään hyvää tahi pahaa, niin on sittenkin kaikki, mitä hän lähettää, hyvää, viisasta ja vanhurskasta. Tässä täytyy meidän taaskin oppia uskomaan ainoaan, kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on maailman hallitsija.
Herra Kristus sanoi aivan selvästi Rooman keisarin edustajalle Juudan maassa: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.» Ja kärsimyksestään, johon Pilatus hänet tuomitsi, sanoi hän: »Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?» Ylhäältä, Kristuksen Isältä Pilatus oli saanut vallan tuomita viaton Jeesus kuolemaan.
Suuri Jumalan armo meitä kohtaa, kun meillä on hyvä, kristillinen esivalta, mutta jos meillä on paha ja jumalaton esivalta, niin se on, saman pyhän Jumalan rangaistus ja kuritus. Meidän tulee sellaisessakin koetuksessa ainoastaan katsoa Jumalaan ja kunnioittaa niitä tuomioita, jotka päällämme lepäävät. Ja koska hänen kurituksensa ovat yhtä pyhät kuin hänen armonosoituksensakin, tulee meidän hänen tähtensä kunnioittaa ja kuulla sitä esivaltaa, jonka hän meille on antanut.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-1.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa ihanemmalta, kuin seitsemän neitsyttä.
Samaten kuin myös saadessamme hyvän esivallan meidän tulee silloinkin vain katsoa Jumalaan, ja hänen tähtensä olla hyvälle esivallalle kuuliaisia. Olkoot vallassaolijat hyvät tahi pahat, niin apostoli kuitenkin sanoo kolme kertaa (Room. 13), että he ovat »Jumalan palvelijoita». Pahinkin esivalta on siis Jumalalta ja on lähetetty täyttämään hänen pyhiä tarkoituksiaan. Kun Jumala antaa kansalle pahoja, jumalattomia tyranni-hallitsijoita, taikka, kuten Jesaja sanoo: »Nuorukaiset heidän päämiehiksensä, ja lapsukaiset heitä hallitsemaan», on tämä pahalle ja uppiniskaiselle kansalle kuritukseksi ja rangaistukseksi ja uskovaisille koetukseksi.
Olkoon, että keinot, joiden avulla hallitsija on päässyt valtaan, eivät olisi rehelliset, niin hän ei olisi voinut saada sitä valtaa, mikä hänellä on, muutoin kuin Jumalalta. ja kuten jo sanoimme, tulee Jumala häntä käyttämään joko kansan kuritukseksi tai siunaukseksi. Ne, jotka ensin punnitsevat esivallan henkilöiden ominaisuuksia ja toimenpiteitä, ennen kuin tunnustavat itsensä alamaisiksi, kumoavat kokonaan sen perustuksen, nim. kaikkivaltiaan Jumalan sallimuksen ja määräyksen, jolle alamaisen velvollisuudet perustuvat.
879