Kaikissa herätyskristillisissä yhteisöissä pidetään tärkeänä henkilökohtaisen uskon tunnustamista. Sen lähtökohtaisena ohjeena nähdään Jeesuksen sanat: ”Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä.”
Uskon tunnustamisen tulee tapahtua vapauden hengessä. Paras tilaisuus siihen syntyy silloin, kun uskova saa vastata uskonasioita koskevaan kysymykseen. Pietari neuvoo vastaamaan ”sävyisästi ja kunnioittavasti”. Hän käyttää sanaa apologia, joka viittaa uskon keskustelevaan puolustamiseen.
Henkilökohtaisen tunnustamisen lisäksi kristityt näkivät jo varhain tärkeäksi myös uskon yhteisöllisen tunnustamisen. Niinpä he muotoilivat uskonsa tärkeimmät kohdat tunnustuksiksi, joita he käyttivät sekä henkilökohtaisesti että jumalanpalveluksessaan. Varhaisin niistä on Apostolinen uskontunnustus, jonka alkuperä saattaa olla jopa ensimmäisellä vuosisadalla. Siinä tunnustetaan usko kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jeesuksen ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja takaisinpaluuseen.
Varhaiset uskontunnustukset syntyivät omasta keskuudesta nousseiden harhaoppien ja monien kristillistä uskoa vaarantaneiden virtausten, kuten gnostilaisuuden, paineessa. Tilanne tämän hetken läntisessä maailmassa ei ole yhtään helpompi. Kiihtyvä maallistuminen, muiden uskontojen vaikutus ja avoin uskonnonvastaisuus haastavat kristittyjä nimeämään ja perustelemaan uskonsa ydinkohdat. Kaikki merkittävät helluntailiikkeet ovatkin sen tehneet.
Suomen helluntaiherätyksessä karsastettiin pitkään uskontunnustuksia. Syy lienee ollut halu erottautua kaikesta, mikä vaikutti ulkokohtaiselta ja muodolliselta. Toisaalta uskon keskeisten kohtien määrittely alkoi käydä ajan mittaan välttämättömäksi.
http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/paakirjoitukset_/uskon_tunnustamista_tarvitaan/
Uskon tunnustamisen tulee tapahtua vapauden hengessä. Paras tilaisuus siihen syntyy silloin, kun uskova saa vastata uskonasioita koskevaan kysymykseen. Pietari neuvoo vastaamaan ”sävyisästi ja kunnioittavasti”. Hän käyttää sanaa apologia, joka viittaa uskon keskustelevaan puolustamiseen.
Henkilökohtaisen tunnustamisen lisäksi kristityt näkivät jo varhain tärkeäksi myös uskon yhteisöllisen tunnustamisen. Niinpä he muotoilivat uskonsa tärkeimmät kohdat tunnustuksiksi, joita he käyttivät sekä henkilökohtaisesti että jumalanpalveluksessaan. Varhaisin niistä on Apostolinen uskontunnustus, jonka alkuperä saattaa olla jopa ensimmäisellä vuosisadalla. Siinä tunnustetaan usko kolmiyhteiseen Jumalaan sekä Jeesuksen ristinkuolemaan, ylösnousemukseen ja takaisinpaluuseen.
Varhaiset uskontunnustukset syntyivät omasta keskuudesta nousseiden harhaoppien ja monien kristillistä uskoa vaarantaneiden virtausten, kuten gnostilaisuuden, paineessa. Tilanne tämän hetken läntisessä maailmassa ei ole yhtään helpompi. Kiihtyvä maallistuminen, muiden uskontojen vaikutus ja avoin uskonnonvastaisuus haastavat kristittyjä nimeämään ja perustelemaan uskonsa ydinkohdat. Kaikki merkittävät helluntailiikkeet ovatkin sen tehneet.
Suomen helluntaiherätyksessä karsastettiin pitkään uskontunnustuksia. Syy lienee ollut halu erottautua kaikesta, mikä vaikutti ulkokohtaiselta ja muodolliselta. Toisaalta uskon keskeisten kohtien määrittely alkoi käydä ajan mittaan välttämättömäksi.
http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/paakirjoitukset_/uskon_tunnustamista_tarvitaan/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amen.