Pariisin terrori-iskut ovat asia sinänsä ja reaktiot niihin ovat jatko-osa. Edelliseen emme voi vaikuttaa, jälkimmäiseen kyllä. Keskuudessamme on joukko äänekkäitä ihmisiä, jotka opettavat jatkuvasti meille muille, miten asioihin pitää suhtautua. Näiden ihmisten suurin huoli tuntuu olevan, että ymmärtämättömät aikalaiset eivät pysty säilyttämään malttiaan tapahtumien keskellä. Ei pelkoa, ei vihaa, ei huolta – he neuvovat.
He kutsuvat itseään suvaitsevaisiksi ja syyttelevät kaikesta tapahtuneesta yhtäläisesti erilaisia, toisiaan vastustavia ääriasenteita. He ovat suvaitsemattomia kaikelle muulle kuin omalle suvaitsevaisuudelleen. He – esimerkkinä vain – etsivät rasismiakin mikroskoopilla kaikista koloista ja pitävät löydöistään yltiöpäistä rähinää. Heille yksittäisen suomalaisen blogikirjoitus ja Pariisin tapahtumat ovat yhtä kauhisteltavia asioita. He eivät huomaa, että heidän liioitteleva suvaitsevaisuutensa on kiihkoilua muiden ääriliikkeiden malliin. Ehdotan heille itsetutkiskelua.
Heidän ylenpalttinen ymmärtämyksensä ja opettamishalunsa ärsyttää ja luultavasti lisää kavahdettujen ääriliikkeiden vimmaa. Lenin kutsui näitä kilttejä ihmisiä hyödyllisiksi idiooteiksi. Olisi parempi nähdä ja hyväksyä se todellisuus, että maailma ei ole mustavalkoinen, vaan kirjava. Olisi helpottavaa, että pariisilaisen hirmuteon uhrien omaiset ja hieman kauempanakin olevat ihmiset saisivat huutaa äänensä käheiksi raivosta ja heitä ymmärrettäisiin.
On ylimielistä ja kohtuutonta, jos suvaitsevaisuuden nimissä kaikkein innokkain reaktio on opettaa hirmutekojen seurauksena uhrien omaisille ja heidän puolustajilleen malttia. Siitä syntyy patoutumia, jotka purkautuvat aikanaan. Voisi arvata, että itsemurhaajiakin ajavat melkoiset paineet; tuskin iskuja viihteenä harrastetaan.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mutta toisen posken kääntäminen loputtomasti ei aina vähennä väkivaltaa, vaan liioiteltuna rohkaisee siihen. Olisi parempi ennakoida tulevaa kuin ajautua siihen huomaamattaan. Juuri ajautuminen on Euroopan viime vuosikymmenien ongelma. Mahtavatko äärimaltilliset tämän kummallisuuden ymmärtää?
http://www.eeropaloheimo.fi/mielipiteita/
He kutsuvat itseään suvaitsevaisiksi ja syyttelevät kaikesta tapahtuneesta yhtäläisesti erilaisia, toisiaan vastustavia ääriasenteita. He ovat suvaitsemattomia kaikelle muulle kuin omalle suvaitsevaisuudelleen. He – esimerkkinä vain – etsivät rasismiakin mikroskoopilla kaikista koloista ja pitävät löydöistään yltiöpäistä rähinää. Heille yksittäisen suomalaisen blogikirjoitus ja Pariisin tapahtumat ovat yhtä kauhisteltavia asioita. He eivät huomaa, että heidän liioitteleva suvaitsevaisuutensa on kiihkoilua muiden ääriliikkeiden malliin. Ehdotan heille itsetutkiskelua.
Heidän ylenpalttinen ymmärtämyksensä ja opettamishalunsa ärsyttää ja luultavasti lisää kavahdettujen ääriliikkeiden vimmaa. Lenin kutsui näitä kilttejä ihmisiä hyödyllisiksi idiooteiksi. Olisi parempi nähdä ja hyväksyä se todellisuus, että maailma ei ole mustavalkoinen, vaan kirjava. Olisi helpottavaa, että pariisilaisen hirmuteon uhrien omaiset ja hieman kauempanakin olevat ihmiset saisivat huutaa äänensä käheiksi raivosta ja heitä ymmärrettäisiin.
On ylimielistä ja kohtuutonta, jos suvaitsevaisuuden nimissä kaikkein innokkain reaktio on opettaa hirmutekojen seurauksena uhrien omaisille ja heidän puolustajilleen malttia. Siitä syntyy patoutumia, jotka purkautuvat aikanaan. Voisi arvata, että itsemurhaajiakin ajavat melkoiset paineet; tuskin iskuja viihteenä harrastetaan.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mutta toisen posken kääntäminen loputtomasti ei aina vähennä väkivaltaa, vaan liioiteltuna rohkaisee siihen. Olisi parempi ennakoida tulevaa kuin ajautua siihen huomaamattaan. Juuri ajautuminen on Euroopan viime vuosikymmenien ongelma. Mahtavatko äärimaltilliset tämän kummallisuuden ymmärtää?
http://www.eeropaloheimo.fi/mielipiteita/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.