Mutta Israelista hän sanoo: »koko päivän minä ojensin käsiäni tottelematonta ja vastahakoista kansaa kohden.» Room. 10:21.
Jos selvään tahdot nähdä, mikä mieli Herralla Jumalalla on ja mitä hän lopuksi tahtoo meistä tehdä, niin katso Israelin historiaa. Siinä näet, miten hän kohteli sekä viheliäisiä, katuvaisia syntisiä että epäuskoista, uppiniskaista kansaa. Siinä näet, niitä Jumala tekee niille, jotka eivät hänen kutsumuksestaan välitä, eivätkä tee parannusta, vaan edelleen, viihtyvät synnissä ja turhuudessa. Sinä näet siinä, mitä Herra tekee niille, jotka ikävöivät Jumalaa ja joissa on paljon hartautta, hurskautta ja rukousta ja siitä etsivät johdutuksensa ja vanhurskautensa, eivätkä ole »evankeliumille kuuliaiset.» Mitä teki Jumala itsevanhurskaalle, epäuskoiselle ja katumattomalle Israelille? Saman tekee hän epäuskoisille paatuneille kristityillekin.
Profeetta sanoo: »Mutta he vastustivat ja murehduttivat hänen Pyhän Henkensä, sen takia hän muuttui heille viholliseksi ja soti heitä vastaan.» Herra Jumala teki silloin mitä hän toisessa paikassa oli ennustanut. »Koska minä olen huutanut, ettekä huolineet kuulla. koska, olen ojentanut käteni, eikä kukaan ole sitä huomioonsa ottanut ja koska te hylkäsitte kaiken neuvoni ettekä nuhtelemiseeni mieltyneet, niin minäkin nauran teidän onnettomuuttanne, pilkkaan, kun teitä kohtaa kauhu, kun kauhu kohtaa teitä, rajuilman tavoin ja onnettomuus joutuu tuulispään tavalla. Kun päällenne tulee ahdinko ja ahdistus. Silloin he minua huutavat, vaan minä en vastaa. Varhain he etsivät minua, vaan eivät löydä.»
Niin Herra teki usein Israelia kurittaessaan, mutta erittäinkin viimeisen kerran heitä kurittaessaan, Jerusalemin hävityksessä. Silloin rukoiltiin kaupungissa niin, että olisi luullut kivienkin heltyneen, mutta taivas oli suljettu, se oli kuin vaskesta, eikä mikään rukous sinne noussut. Herra sulki korvansa heiltä, niin kuin he aikaisemmin olivat sulkeneet korvansa häneltä. Näin tekee Herra. Toisin ajoin hän ojentaa armorikkaat kätensä ja kutsuu syntistä tulemaan. Mutta sitten tulee aika, jolloin armon päivät ovat loppuneet, silloin seuraa tuomio ilman laupeutta.
Oi, että jokainen heräisi ajattelemaan! Herra on vielä sama, ja hänen uhkauksensa epäuskoisille kristityille yhtä totiset kuin uhkaukset uskottomalle Israelille! Mutta samaten kuin Jumala on hirvittävä tuomari uskottomille, niille, jotka hänet ylenkatsovat, on hän myös ylen määrin armollinen kaikkia niitä kohtaan, jotka kuulevat hänen äänensä ja kiiruhtavat hänen jalkainsa juureen. Katso kuinka hän selittää väsymättömästi odottavansa »tottelematonta ja vastahakoista kansaa.» Ja muista, että Jumala on sama kaikkina aikoina. Juuri sellainen kuin hän oli ennen ja selitti olevansa, sellainen hän on nytkin. Ja niitä hän sanoo itsestään: »Koko päivän minä ojensin käsiäni.»
Siis seisoo hän nytkin tällä hetkellä ojentaen kätensä jokaista kohtaan, joka tahtoo uskoa ja tulla hänen tykönsä. Sanoohan Herra. Kristuskin: »Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» »Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos.» Tämähän on aivan samaa kuin »minä ojennan käteni.» Mutta ehkä ajattelet: »Tämä armo kuuluu ainoastaan niille, jotka syntinsä katuvat ja kuuliaisille sieluille. Minä olen alituisesti tottelematon, eikä minulla ole oikein vakavaa tahtoa eikä rakkautta hyvään. Kuinka minä voisin saada tästä lohdutusta?»
Mutta eihän hän sano: »Minä ojensin käsiäni kuuliaista ja nöyrää kansaa kohden, vaan päinvastoin tottelematonta ia vastahakoista kansaa kohden.» Miten on tämä ymmärrettävä? Sellainen hän on hylätty. Niin, jos jäät tottelemattomuuteesi ja olet vastahakoinen niin olet todella joutunut onnettomuuteen. Mutta Herra Jumala on sittenkin sellainen, joksi hän itsensä sanoo. Tässähän onkin kyseessä saattaako Jumala olla armollinen sinun ollessasi tottelematon.
Kuule siis, äläkä koskaan unohda, että armo Jumalan sydämessä on vapaa ja kokonaan riippumaton sinun hurskaudestasi. Katso, kuinka hän tuli Aadamin luo syntiinlankeemuspäivänä tarjoten ihmislapsille ensimmäisen evankeliumin, vaikka Aadam katkeruudessaan tahtoi lykätä lankeemuksen syyn itse Jumalan päälle. Ja sittenkin toi Jumala heille armosta rikkaan lupauksen. Katso, kuinka tuhlaajapojan isä, kun poika-raukka »oli vielä kaukana, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.» Niin on Herra Kristus itse kuvannut mielialansa.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-4.html
Jos selvään tahdot nähdä, mikä mieli Herralla Jumalalla on ja mitä hän lopuksi tahtoo meistä tehdä, niin katso Israelin historiaa. Siinä näet, miten hän kohteli sekä viheliäisiä, katuvaisia syntisiä että epäuskoista, uppiniskaista kansaa. Siinä näet, niitä Jumala tekee niille, jotka eivät hänen kutsumuksestaan välitä, eivätkä tee parannusta, vaan edelleen, viihtyvät synnissä ja turhuudessa. Sinä näet siinä, mitä Herra tekee niille, jotka ikävöivät Jumalaa ja joissa on paljon hartautta, hurskautta ja rukousta ja siitä etsivät johdutuksensa ja vanhurskautensa, eivätkä ole »evankeliumille kuuliaiset.» Mitä teki Jumala itsevanhurskaalle, epäuskoiselle ja katumattomalle Israelille? Saman tekee hän epäuskoisille paatuneille kristityillekin.
Profeetta sanoo: »Mutta he vastustivat ja murehduttivat hänen Pyhän Henkensä, sen takia hän muuttui heille viholliseksi ja soti heitä vastaan.» Herra Jumala teki silloin mitä hän toisessa paikassa oli ennustanut. »Koska minä olen huutanut, ettekä huolineet kuulla. koska, olen ojentanut käteni, eikä kukaan ole sitä huomioonsa ottanut ja koska te hylkäsitte kaiken neuvoni ettekä nuhtelemiseeni mieltyneet, niin minäkin nauran teidän onnettomuuttanne, pilkkaan, kun teitä kohtaa kauhu, kun kauhu kohtaa teitä, rajuilman tavoin ja onnettomuus joutuu tuulispään tavalla. Kun päällenne tulee ahdinko ja ahdistus. Silloin he minua huutavat, vaan minä en vastaa. Varhain he etsivät minua, vaan eivät löydä.»
Niin Herra teki usein Israelia kurittaessaan, mutta erittäinkin viimeisen kerran heitä kurittaessaan, Jerusalemin hävityksessä. Silloin rukoiltiin kaupungissa niin, että olisi luullut kivienkin heltyneen, mutta taivas oli suljettu, se oli kuin vaskesta, eikä mikään rukous sinne noussut. Herra sulki korvansa heiltä, niin kuin he aikaisemmin olivat sulkeneet korvansa häneltä. Näin tekee Herra. Toisin ajoin hän ojentaa armorikkaat kätensä ja kutsuu syntistä tulemaan. Mutta sitten tulee aika, jolloin armon päivät ovat loppuneet, silloin seuraa tuomio ilman laupeutta.
Oi, että jokainen heräisi ajattelemaan! Herra on vielä sama, ja hänen uhkauksensa epäuskoisille kristityille yhtä totiset kuin uhkaukset uskottomalle Israelille! Mutta samaten kuin Jumala on hirvittävä tuomari uskottomille, niille, jotka hänet ylenkatsovat, on hän myös ylen määrin armollinen kaikkia niitä kohtaan, jotka kuulevat hänen äänensä ja kiiruhtavat hänen jalkainsa juureen. Katso kuinka hän selittää väsymättömästi odottavansa »tottelematonta ja vastahakoista kansaa.» Ja muista, että Jumala on sama kaikkina aikoina. Juuri sellainen kuin hän oli ennen ja selitti olevansa, sellainen hän on nytkin. Ja niitä hän sanoo itsestään: »Koko päivän minä ojensin käsiäni.»
Siis seisoo hän nytkin tällä hetkellä ojentaen kätensä jokaista kohtaan, joka tahtoo uskoa ja tulla hänen tykönsä. Sanoohan Herra. Kristuskin: »Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.» »Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos.» Tämähän on aivan samaa kuin »minä ojennan käteni.» Mutta ehkä ajattelet: »Tämä armo kuuluu ainoastaan niille, jotka syntinsä katuvat ja kuuliaisille sieluille. Minä olen alituisesti tottelematon, eikä minulla ole oikein vakavaa tahtoa eikä rakkautta hyvään. Kuinka minä voisin saada tästä lohdutusta?»
Mutta eihän hän sano: »Minä ojensin käsiäni kuuliaista ja nöyrää kansaa kohden, vaan päinvastoin tottelematonta ia vastahakoista kansaa kohden.» Miten on tämä ymmärrettävä? Sellainen hän on hylätty. Niin, jos jäät tottelemattomuuteesi ja olet vastahakoinen niin olet todella joutunut onnettomuuteen. Mutta Herra Jumala on sittenkin sellainen, joksi hän itsensä sanoo. Tässähän onkin kyseessä saattaako Jumala olla armollinen sinun ollessasi tottelematon.
Kuule siis, äläkä koskaan unohda, että armo Jumalan sydämessä on vapaa ja kokonaan riippumaton sinun hurskaudestasi. Katso, kuinka hän tuli Aadamin luo syntiinlankeemuspäivänä tarjoten ihmislapsille ensimmäisen evankeliumin, vaikka Aadam katkeruudessaan tahtoi lykätä lankeemuksen syyn itse Jumalan päälle. Ja sittenkin toi Jumala heille armosta rikkaan lupauksen. Katso, kuinka tuhlaajapojan isä, kun poika-raukka »oli vielä kaukana, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.» Niin on Herra Kristus itse kuvannut mielialansa.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor12-4.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sinä jäät ainaiseksi vieraalle maalle, niin jäät myös iankaikkisesti Jumalan armon ja autuuden ulkopuolelle. Mutta Isän sydän ei silti muutu. Isän kädet ovat ojennetut sinua kohti niin kauan kuin armon aikaa kestää, niin kauan kuin kutsu sinulle vielä kuuluu. »Koko päivän ojentaa hän käsiänsä tottelematonta ja vastahakoista kansaa kohden.»
Mutta jos olet päässyt niin pitkälle, että itse rankaiset pahuuttasi ja tottelemattomuuttasi, jos halajat mielelläsi uskoa ja kuuliainen olla, mutta joka päivä tunnet luontosi tottelemattomuuden ajatuksissa, puheissa ja töissä, josta kaikesta sinä kuitenkin etsit Jeesuksen jalkain juuressa anteeksiantamusta, armoa ja apua, niin sinä olet todella taivaallisen Isäsi etsimä ja löytämä. Sillä silloin on jo tottelemattomuus masennettu ja sinä olet jo Isäsi helmassa.
Älkäämme koskaan unohtako mitä tämä teksti meille opettaa: Jumala ojentaa kätensä tottelematonta kansaa kohden. Iloiten Isän rakkaus siis vastaanottaa sen, joka itse rankaisee tottelemattomuutensa ja hartaasti halajaa voivansa uskoa häneen ja olla hänelle kuuliainen.