Onkos tämä uupumusta, kun ainakin on useamman vuoden jatkunut ja nyt vuoden ajan ollut sellainen vetämätön, väsynyt ja saamaton olo, olen 45v.
Aamulla herääminen tuntuu tosi vaikealta, on sellainen saamaton olo.
Ei puhettakaan, että töihin jaksaisi lähteä.
Yleisolo on sellainen saamaton, ei paljon muuta päivässä saa aikaan, kuin aamulla syö, päivällä keitän kahvia ja iltapäivällä syön ainoan lämpimän aterian ja illalla kahvia.
Pienetkin asiat jää tekmättä, vaikka suunnittelee, että tuon asian teen valmiiksi.
Siivoan kerran viikossa ja taas samat tavarat ovat tiellä, jotka edellisellä viikolla jo suunnittelin, että joutavat metallinkeräykseen, mutta siinä ne vain lojuvat kuukaudesta toiseen, vaikka joka kerta päätän, että nyt ne vien metallinkeräykseen.
Samoin, kuin mainosposti ja lehdet, joita kasautuu nurkkaan suuri läjä.
Toissaviikolla sain lopultakin vietyä puolen metrin läjän mainoksia paperinkeräykseen, vaikka jäljelle jäi vielä viemättäkin kasan pohjaksi uusille mainoksille.
Remonttiakin olisi asunnossa, mutta ei vaan jaksa alkaa mitään tekemään, kun tuntuu, että jää kuitenkin taas kesken.
Viime vuoden syksyllä isä sairastui syöpään ja hoidin isääni, kunnes isä nukkui pois viime keväänä.
Sen jälkeen elämä on kuin pysähynyt ja varmaan kestää vielä pitkään, että tästä toipuu ja jaksaa jatkaa.
Kaikista harrastuksista luovuin, kun isällä todettiin syöpä, enkä ole vielä jaksanut alkaa harrastamaan.
Ehkä tämä ajan kanssa sitten tästä lähtee, mutta täytyy odotella.
Aamulla herääminen tuntuu tosi vaikealta, on sellainen saamaton olo.
Ei puhettakaan, että töihin jaksaisi lähteä.
Yleisolo on sellainen saamaton, ei paljon muuta päivässä saa aikaan, kuin aamulla syö, päivällä keitän kahvia ja iltapäivällä syön ainoan lämpimän aterian ja illalla kahvia.
Pienetkin asiat jää tekmättä, vaikka suunnittelee, että tuon asian teen valmiiksi.
Siivoan kerran viikossa ja taas samat tavarat ovat tiellä, jotka edellisellä viikolla jo suunnittelin, että joutavat metallinkeräykseen, mutta siinä ne vain lojuvat kuukaudesta toiseen, vaikka joka kerta päätän, että nyt ne vien metallinkeräykseen.
Samoin, kuin mainosposti ja lehdet, joita kasautuu nurkkaan suuri läjä.
Toissaviikolla sain lopultakin vietyä puolen metrin läjän mainoksia paperinkeräykseen, vaikka jäljelle jäi vielä viemättäkin kasan pohjaksi uusille mainoksille.
Remonttiakin olisi asunnossa, mutta ei vaan jaksa alkaa mitään tekemään, kun tuntuu, että jää kuitenkin taas kesken.
Viime vuoden syksyllä isä sairastui syöpään ja hoidin isääni, kunnes isä nukkui pois viime keväänä.
Sen jälkeen elämä on kuin pysähynyt ja varmaan kestää vielä pitkään, että tästä toipuu ja jaksaa jatkaa.
Kaikista harrastuksista luovuin, kun isällä todettiin syöpä, enkä ole vielä jaksanut alkaa harrastamaan.
Ehkä tämä ajan kanssa sitten tästä lähtee, mutta täytyy odotella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suruaika?
Yleisin suruaika on 1 vuosi.
Panosta ruokavalioosi ja liiku ulkona.
Juttele jollekkin kaverille.
Olethan käynyt perusverikokeissa?
hemoglobiini
kilpirauhanen
D-vitamiini
http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm
Perusverikokeissa kävin kesällä ja olivat ihan ok, mutta mitään kilpirauhas kokeita ei ole koskaan otettu.
En edes muista milloin olisi perusverikokeita viimeksi otettu, varmaan yli 20 vuotta sitten.
Varmaan liittyy tuohon suruaikaan nämä oireet, kun suruaika on niin pitkä prosessi, varsinkin, kun ihminen, jonka kanssa on ollut jokapäivä tekemisissä onkin yht'äkkiä poissa, eikä enää koskaan tule takaisin.