https://youtu.be/5yOi8Sk7MNM
Meillä ihmisillä on suunnaton tarve löytää esikuvia, opettajia, guruja. Guruja jotka kertovat meille, miten tulee elää ja ajatella, jotta löytäisimme paremman elämän ja onnen. Guruja, jotka saavat meidät uskomaan, että näinhän me itsekin juuri ajattelimme, mutta emme vain osanneet ja uskaltaneet toimia.
On erilaisia joogapiirejä. On mitä ihmeellisempiä henkisyyteen ja yhteyteen jonkun kaiken-parantavan-voiman kanssa kilvoittelevia yhteisöjä. On näitä tämänpäivän jeesuksia uskollisine opetuslapsineen. Kaikki haluavat löytää oman erityisen ja ainutlaatuisen uudistumis- ja voimaannuttamisriittinsä muiden samanmielisten seurassa. Mieluiten sen riitin on oltava aivan uusi, mutta samalla tuhansia vuosia vanha.
No entä sitten. Onko se sitten niin paha asia. Lyhyt vastaus: on ja ei. Hyvää on se, jos näiden avulla löytää itselleen onnellisemman olotilan tai saa elämäänsä muunlaista otetta. Pahaa on se, että tässä paljastuu se helppous, jolla mukaan lyöttäytyneet ”väärät profeetat” saavat otteen ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja usein myös rahoistaan.
ntialaisten maahanmuuttajien poika, ohjaaja Vikram Gandhi New Jerseystä, päätti kokeilla millaista on toimia henkisenä johtajana. Miten helppoa on toimia valeguruna. Hän antoi tukan ja parran kasvaa, opetteli joogaa, keksi itse uusia joogaliikkeitä ja tyhjänpäiväisiä mantroja. Pukeutui kaapuun, hankki erikoisen näköisen sauvan ja opetteli imitoimaan mummonsa puhetyyliä. Vikram antoi ohjat sisäiselle gurulleen, Kumarelle.
Kumare värväsi kaksi naispuolista avustajaa ja asettui Phoenixiin, jossa häntä ei kukaan tuntenut. Kumare alkoi antaa yksityistunteja, piti luentoja ja nopeassa tahdissa hänelle muodostui yli kymmenen uskollisen seuraajan piiri.
Kumare puhui välillä aivan järkeviä humaaneja asioita. Hän vältti antamasta varsinaisia neuvoja kenellekään, koska hän (Vikram) ei pitänyt tietenkään itseään sellaiseen pätevänä. Koskaan hän ei myöskään puhunut itsestään muuna kuin tavallisena miehenä, ja välillä suorastaan kielsi olevansa mikään henkinen opettaja, guru. Tästä huolimatta hänen karismansa vain kasvoi. Toisinaan Kumare puhui aivan puuta heinää, lauseita, jotka eivät tarkoittaneet mitään. Mutta mikä tärkeintä, hän sai ihmiset puhumaan ongelmistaan, miettimään elämäänsä ja tekemään oikeasti muutoksiakin elämässään.
Kun hänen ryhmänsä oli vakiintunut, tuli aika lopettaa tämä kokeilu ja dokumentin teko. Paljastamistilaisuudessa Kumare kertoi, että ”en ole se joksi te minua luulette”, ja että hän lähtee nyt muualle. Kumare ei kuitenkaan osannut tai pystynyt esittämään tätä riittävän konkreettisesti, jotta häneen lähes sokeasti uskovat oppilaansa olisivat sen käsittäneet. He jäivät siihen uskoon, että heidän gurunsa on edelleen guru, hän vaan siirtyy jatkamaan työtään muualla.
Homma piti kuitenkin saada poikki ja päätökseen. Niinpä yli kuukauden kuluttua tästä hän esiintyi vielä kerran ryhmälleen. Tällä kertaa Kumare esiintyi videolla. Kumare kertoi nyt yksiselitteisesti kuka hän oikeasti oli ja mikä oli ollut hänen tarkoituksensa: osoittaa ihmisille, että jokaisella on sisällään voima muuttaa itsensä. Ei tarvita guruja. Tämän jälkeen videolla esiintyvä Kumare osoitti järkyttyneiden ja hämmentyneiden oppilaiden takana olevaa ovea, josta asteli sisään tukkansa ja partansa ajellut Vikram Gandhi. Tällä kertaa osui ja upposi. Valtaosa kuitenkin hyväksyi tapahtuneen ja otti avosylin vastaa Kumaresta kuoriutuneen Vikramin.
Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella. Ryhmästä kymmenkunta halusi pysyä edelleen uskollisena Vikramin sisäiselle Kumare-gurulle (jota ei siis oikeasti koskaan ollutkaan). He olivat siis huijatuksi tulemisestaan huolimatta löytäneet itsestään voimavaroja, joilla olivat muuttaneet elämäänsä monilla tavoin parempaan suuntaan.
Kumaren toistama hokema, että jokaisella on sisällään voimaa muutokseen ja onneen, näyttää siis heidän kohdallaan olevan totta. Tarvittiin vain valeguru vahvistamaan se oikeaksi. Oppilaat olivat itse laatineet itselleen listoja, joissa oli lueteltu asioita, joita heidän tulisi muuttaa itsessään. Ja monet olivat niitä toteuttaneet, saaden elämäänsä uutta sisältöä ja laatua.
http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/2013/08/kumare-sisainen-guru.html
https://youtu.be/5yOi8Sk7MNM
Tämä dokkari tuli Docventures sarjassa vuosi sitten, jos missasit niin kannattaa katsoa. Ei ole suomalaisia tekstejä.
Meillä ihmisillä on suunnaton tarve löytää esikuvia, opettajia, guruja. Guruja jotka kertovat meille, miten tulee elää ja ajatella, jotta löytäisimme paremman elämän ja onnen. Guruja, jotka saavat meidät uskomaan, että näinhän me itsekin juuri ajattelimme, mutta emme vain osanneet ja uskaltaneet toimia.
On erilaisia joogapiirejä. On mitä ihmeellisempiä henkisyyteen ja yhteyteen jonkun kaiken-parantavan-voiman kanssa kilvoittelevia yhteisöjä. On näitä tämänpäivän jeesuksia uskollisine opetuslapsineen. Kaikki haluavat löytää oman erityisen ja ainutlaatuisen uudistumis- ja voimaannuttamisriittinsä muiden samanmielisten seurassa. Mieluiten sen riitin on oltava aivan uusi, mutta samalla tuhansia vuosia vanha.
No entä sitten. Onko se sitten niin paha asia. Lyhyt vastaus: on ja ei. Hyvää on se, jos näiden avulla löytää itselleen onnellisemman olotilan tai saa elämäänsä muunlaista otetta. Pahaa on se, että tässä paljastuu se helppous, jolla mukaan lyöttäytyneet ”väärät profeetat” saavat otteen ihmisistä, heidän ajatuksistaan ja usein myös rahoistaan.
ntialaisten maahanmuuttajien poika, ohjaaja Vikram Gandhi New Jerseystä, päätti kokeilla millaista on toimia henkisenä johtajana. Miten helppoa on toimia valeguruna. Hän antoi tukan ja parran kasvaa, opetteli joogaa, keksi itse uusia joogaliikkeitä ja tyhjänpäiväisiä mantroja. Pukeutui kaapuun, hankki erikoisen näköisen sauvan ja opetteli imitoimaan mummonsa puhetyyliä. Vikram antoi ohjat sisäiselle gurulleen, Kumarelle.
Kumare värväsi kaksi naispuolista avustajaa ja asettui Phoenixiin, jossa häntä ei kukaan tuntenut. Kumare alkoi antaa yksityistunteja, piti luentoja ja nopeassa tahdissa hänelle muodostui yli kymmenen uskollisen seuraajan piiri.
Kumare puhui välillä aivan järkeviä humaaneja asioita. Hän vältti antamasta varsinaisia neuvoja kenellekään, koska hän (Vikram) ei pitänyt tietenkään itseään sellaiseen pätevänä. Koskaan hän ei myöskään puhunut itsestään muuna kuin tavallisena miehenä, ja välillä suorastaan kielsi olevansa mikään henkinen opettaja, guru. Tästä huolimatta hänen karismansa vain kasvoi. Toisinaan Kumare puhui aivan puuta heinää, lauseita, jotka eivät tarkoittaneet mitään. Mutta mikä tärkeintä, hän sai ihmiset puhumaan ongelmistaan, miettimään elämäänsä ja tekemään oikeasti muutoksiakin elämässään.
Kun hänen ryhmänsä oli vakiintunut, tuli aika lopettaa tämä kokeilu ja dokumentin teko. Paljastamistilaisuudessa Kumare kertoi, että ”en ole se joksi te minua luulette”, ja että hän lähtee nyt muualle. Kumare ei kuitenkaan osannut tai pystynyt esittämään tätä riittävän konkreettisesti, jotta häneen lähes sokeasti uskovat oppilaansa olisivat sen käsittäneet. He jäivät siihen uskoon, että heidän gurunsa on edelleen guru, hän vaan siirtyy jatkamaan työtään muualla.
Homma piti kuitenkin saada poikki ja päätökseen. Niinpä yli kuukauden kuluttua tästä hän esiintyi vielä kerran ryhmälleen. Tällä kertaa Kumare esiintyi videolla. Kumare kertoi nyt yksiselitteisesti kuka hän oikeasti oli ja mikä oli ollut hänen tarkoituksensa: osoittaa ihmisille, että jokaisella on sisällään voima muuttaa itsensä. Ei tarvita guruja. Tämän jälkeen videolla esiintyvä Kumare osoitti järkyttyneiden ja hämmentyneiden oppilaiden takana olevaa ovea, josta asteli sisään tukkansa ja partansa ajellut Vikram Gandhi. Tällä kertaa osui ja upposi. Valtaosa kuitenkin hyväksyi tapahtuneen ja otti avosylin vastaa Kumaresta kuoriutuneen Vikramin.
Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella. Ryhmästä kymmenkunta halusi pysyä edelleen uskollisena Vikramin sisäiselle Kumare-gurulle (jota ei siis oikeasti koskaan ollutkaan). He olivat siis huijatuksi tulemisestaan huolimatta löytäneet itsestään voimavaroja, joilla olivat muuttaneet elämäänsä monilla tavoin parempaan suuntaan.
Kumaren toistama hokema, että jokaisella on sisällään voimaa muutokseen ja onneen, näyttää siis heidän kohdallaan olevan totta. Tarvittiin vain valeguru vahvistamaan se oikeaksi. Oppilaat olivat itse laatineet itselleen listoja, joissa oli lueteltu asioita, joita heidän tulisi muuttaa itsessään. Ja monet olivat niitä toteuttaneet, saaden elämäänsä uutta sisältöä ja laatua.
http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/2013/08/kumare-sisainen-guru.html
https://youtu.be/5yOi8Sk7MNM
Tämä dokkari tuli Docventures sarjassa vuosi sitten, jos missasit niin kannattaa katsoa. Ei ole suomalaisia tekstejä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vääriä profeettoja on ja tulee vielä paljon lisää, ja jopa niin taitavia ja pahoja tulee, että monet luopuvat uskostaan.
Tällanen on kuitekin vain jäävuoren huippu. Esimerkiksi koulut on täynnä opettajia joissa on vääryyden henki, ja nää opettajat haluavat vetää lapsia omaan tyköönsä, ei Jeesus tykö.
Myös tv on täynnä vääriä profeettoja. docventuresissa mm. on monesti ollut vierailla ja myös tekijäkaartilla(Yle) todella eksyttävää opetusta.
Myös vanhempi saattaa toimia lapselleen vääränä profeettana. Se on tietysti kaikkein surullisin tilanne, koska lapsella on harvoin riittävästi keinoja paeta demonista vanhempaansa.
Ei opettajalla henkilönä pitäisi olla niin väliä, vaan tiedolla asiata mitä hän opettaa.
Oli aivan huikea dokkari tuo Kumare, katsoin, kun tuli Docventures:ista.
Muuten, osa oppilaista ei uskonut lopullisen paljastuksen jälkeenkään, että homma oli pelkkää hööpötystä, he jäivät Kumare- uskoon(tämä on mielestäni merkittävä havainto)2 taas muistaakseni suuttui verisesti.