Minä mietin nyt. Olin eräässä seurakunnassa. En kokenut koskaan sinne olevani tervetullut, eivätkä monet muutkaan, vaikka uskovaisia olimme; menevätkö tuollaiset seurakunnat, seurakunta edellä asioissa, ei Jumala edellä. Jos ihminen on ollut entisessä elämässänsä huono, hän ei ole oikein tervetullut, ja Sanasta valikoidaan asiat, joilla voi tuomita tai nollata ihmisiä, kun ei lueta Sanan asia kokonaisuuksia vaan pelkkiä irrallisia Raamatun lauseita, joilla perustellaan omaa itseänsä ja uskonnollisuuttansa. Se on painostava, ja omassamielessänsä oikeaoppinen eli ylpistynyt. Totuus tahdotaan muuttaa Jumalan sanan kautta sellaiseksi, mikä heitä itseänsä miellyttää, ei niin kuin Jumalaa miellyttää. Sana ei palvele meidän ihmisten mielipiteitämme vaan Jumalan mielipiteitä ja tahtoa. Muutoin sellainen on farisealaisuutta, sillä hekin perustelivat vihaansa, rakkaudettomuuttansa ja tuomiohenkisyyttänsä sanalla. Jotkut koettivat vielä minusta sanoa, että en ole uskossa. Minä olen uskossa, ja olen ollut lapsuudestani saakka.
Jumala puhuttelee meitä ihmisiä monella eri tavalla. Toisille Hän sanoo Sanan merkityksestä; minulle Hän aina opetti, että Hän on rakkaus. Nämä kaksi asiaa ovat yhtä; Sana ja rakkaus. Ei rakkautta ilman sanaa, eikä Sanaa ilman rakkautta. Sana ilman rakkautta on farisealaisuutta, sillä muutoin me eroamme Jumalan perusluonteesta, ja Jumalasta. Ja seurakunta, missä en saa rakastaa huonoja syntisiä ihmisiä tai minne heitä ei hyväksytä, ei ole minun seurakuntani. Rakkaushan on kaikki, ja se on Jumalan sana. Jumalan sana käskee nimenomaan rakastamaan. Mitä hyvää te siinä teette, että rakastatte vain heitä, jotka teitä rakastavat, eivätkö pakanatkin tee niin, rakastakaa vihollisianne, ja heitä, jotka teitä vainoavat. Olkaa täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen isänne on.
Eli Jeesus kertoi millainen taivaallinen isä on. Hän rakastaa, ja Hän on rakkaus.
Rakkaus ei ole synnin hyväksymistä vaan armollisuutta synnistä huolimatta; rakkaus ei ole oikeoppineisuutta, vaan ihmisestä välitämistä sellaisena kuin hän on. Rakkaus ei etsi oikeaoppisuutta vaan ihmistä, että hän pääsee Jumalan yhteyteen, joka on rakkaus. Rakkautta vastaan ei voi kukaan koskaan mitään, koska Jumala on rakkaus. Ihminen joka elää Jeesuksen rakkaudessa, elää Herrassa.
Jumala puhuttelee meitä ihmisiä monella eri tavalla. Toisille Hän sanoo Sanan merkityksestä; minulle Hän aina opetti, että Hän on rakkaus. Nämä kaksi asiaa ovat yhtä; Sana ja rakkaus. Ei rakkautta ilman sanaa, eikä Sanaa ilman rakkautta. Sana ilman rakkautta on farisealaisuutta, sillä muutoin me eroamme Jumalan perusluonteesta, ja Jumalasta. Ja seurakunta, missä en saa rakastaa huonoja syntisiä ihmisiä tai minne heitä ei hyväksytä, ei ole minun seurakuntani. Rakkaushan on kaikki, ja se on Jumalan sana. Jumalan sana käskee nimenomaan rakastamaan. Mitä hyvää te siinä teette, että rakastatte vain heitä, jotka teitä rakastavat, eivätkö pakanatkin tee niin, rakastakaa vihollisianne, ja heitä, jotka teitä vainoavat. Olkaa täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen isänne on.
Eli Jeesus kertoi millainen taivaallinen isä on. Hän rakastaa, ja Hän on rakkaus.
Rakkaus ei ole synnin hyväksymistä vaan armollisuutta synnistä huolimatta; rakkaus ei ole oikeoppineisuutta, vaan ihmisestä välitämistä sellaisena kuin hän on. Rakkaus ei etsi oikeaoppisuutta vaan ihmistä, että hän pääsee Jumalan yhteyteen, joka on rakkaus. Rakkautta vastaan ei voi kukaan koskaan mitään, koska Jumala on rakkaus. Ihminen joka elää Jeesuksen rakkaudessa, elää Herrassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.