Laitoin yhden viestin malliksi, joka pitää itseään eräänlaisena uhrina, onko kuulunut seurakuntaan?
Itse olen kuulunut helareihin aikanani, mutta en voi syyttää seurakuntaa mistään, vaan oma elämäni johti siihen että erosin helareista. Siis elämäni ei edellyttänyt käytöksellään täyttämään seurakunnan vaatimuksia. Siltikin olen uhri jos niin voisi mainita, sillä luulen että jokainen joka on joskus kuulunut Helluntaiseurakuntaan kokee samoin.
Kertokaapa "uhrit" miltä tuntuu todellisuudessa, ilman mitään seurakunnan morkkaamista, sillä Helluntaiseurakunta on kaikista raamatullisin seurakunta siltikin.
Itse en pysty vieläkään täyttämään seurakunnan vaatimuksia mielestäni, on oltava näissä Taivasasioissa vilpitön.
>>>Siitä.vaan
6.12.2015 8:41
Uskomatonuskova kirjoitti:
Katsoin tätä ketjua nyt tarkemmin. Jos olet tänne kirjoittanut terveisin.Soffi nimimerkillä..
En tainnut olla alkuunkaan hakoteillä rehellisen mielipiteeni kanssa, ikävä kyllä.
Eikä tämäkään viestini ole ilkeilyä.
Näytä lisää
Jos joku ei erityisesti ilmoita olevansa muuta kuin helluntailainen, helluntailaisten foorumilla voi silloin hyvällä syyllä olettaa hänen olevan hellari.
Itse olen moneen kertaan ilmaissut oman vakaumukseni, tuon sitä tämän tästä julki, joten hellarina ei kukaan voi minua pitää. Olen kuitenkin helluntaiuskonnon uhri. Erittäin julman ja raa'an kohtelun uhri kaikenlisäksi, jo aivan sylivauvasta alkaen.
Minulla on suoranainen agenda lyödä tämä vihollinen päivittäin. Kostaa pahoinpidellyn ja loukatun lapsen puolesta jonka avunpyynnöiltä helluntaisatanistit sulkivat korvansa.
Pidän helluntaiuskontoa itsensä Perkeleen lahkona, eivätkä tosiasiat, kun niitä rehellisesti katsotaan, voi muuta osoittaakaan.
Saat ihan rauhassa liittyä noiden muidenkin rikollisten joukkoon ja alkaa solvata ja nimitellä minua. Ei se minuun enää satu.<<<
Itse olen kuulunut helareihin aikanani, mutta en voi syyttää seurakuntaa mistään, vaan oma elämäni johti siihen että erosin helareista. Siis elämäni ei edellyttänyt käytöksellään täyttämään seurakunnan vaatimuksia. Siltikin olen uhri jos niin voisi mainita, sillä luulen että jokainen joka on joskus kuulunut Helluntaiseurakuntaan kokee samoin.
Kertokaapa "uhrit" miltä tuntuu todellisuudessa, ilman mitään seurakunnan morkkaamista, sillä Helluntaiseurakunta on kaikista raamatullisin seurakunta siltikin.
Itse en pysty vieläkään täyttämään seurakunnan vaatimuksia mielestäni, on oltava näissä Taivasasioissa vilpitön.
>>>Siitä.vaan
6.12.2015 8:41
Uskomatonuskova kirjoitti:
Katsoin tätä ketjua nyt tarkemmin. Jos olet tänne kirjoittanut terveisin.Soffi nimimerkillä..
En tainnut olla alkuunkaan hakoteillä rehellisen mielipiteeni kanssa, ikävä kyllä.
Eikä tämäkään viestini ole ilkeilyä.
Näytä lisää
Jos joku ei erityisesti ilmoita olevansa muuta kuin helluntailainen, helluntailaisten foorumilla voi silloin hyvällä syyllä olettaa hänen olevan hellari.
Itse olen moneen kertaan ilmaissut oman vakaumukseni, tuon sitä tämän tästä julki, joten hellarina ei kukaan voi minua pitää. Olen kuitenkin helluntaiuskonnon uhri. Erittäin julman ja raa'an kohtelun uhri kaikenlisäksi, jo aivan sylivauvasta alkaen.
Minulla on suoranainen agenda lyödä tämä vihollinen päivittäin. Kostaa pahoinpidellyn ja loukatun lapsen puolesta jonka avunpyynnöiltä helluntaisatanistit sulkivat korvansa.
Pidän helluntaiuskontoa itsensä Perkeleen lahkona, eivätkä tosiasiat, kun niitä rehellisesti katsotaan, voi muuta osoittaakaan.
Saat ihan rauhassa liittyä noiden muidenkin rikollisten joukkoon ja alkaa solvata ja nimitellä minua. Ei se minuun enää satu.<<<
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa sana "uhri"???
Itse kun en kuulu mihinkään kirkkokuntaan, se herättää mielenkiinnon, että joku ikäänkuin kokee olleensa uhrattu- siis olleensa sijainen johonkin.
Onko se uhri, ettei ole saanut viettää kapakkajuhlia?
Tai ei kuluttanut tanssikenkiä lavoilla jne. Siis mitä on uhri- sanan merkitys?
Uskonnonuhrit, tuolleen on kuitenkin käsitetty että kai kärsisi jos on kuulunut johonkin seurakuntaan joskus. Siis sitten nykyisin kun ei enää kuulu, kokee pettymystä, katkeruutta, jotenkin on sellaisella olo pois raiteilta kun ei enää ole seurakuntaa jossa olisi. Vaikee selostaa kuitenkin sisäisiä tuntemuksia, mutta luulisin samantapaista on useilla. Entinen seurakuntalainen yleensä alkaakin vastustamaan juuri sitä seurakuntaa johon on joskus kuulunut, on yleistä.
Minäkin olen "helluntaiuskonnon" "uhri". Muutama vuosi ennen pelastuskokemustani tapasin ruotsalaisen helluntailaisen perheen. Tavatessani heidät minä en tiennyt että he ovat uskovia helluntailaisia. Mutta keskustelun aikana he tunnustivat olevansa helluntailaisia. Minä olin kovin kiinnostunut Jeesuksesta ja uskon asioista ja olisin tahtonut puhua heidän kanssaan uskon asioista, mutta he eivät tahtoneet. He vain totesivat minulle että meillä on eri usko. No, tämä jo paljastaa että minä itse puhuin heille saadakseni heidät puhumaan minulle. Mutta minä epäonnistuin. Lähdin heidän luotaan murheellisena.
Mutta muutama vuosi tämän jälkeen minä jättäydyin suomalaisessa helluntaiseurakunnassa ja koin pelastuksen.
Menen heitostasi Isonkirjan tapahtumaan, kun osa opetuslapsista loukkaantui Jeesukseen, läksivät ja Jeesus kysyi näiltä lähimmiltä.
"Tahdotteko tekin mennä pois"?
Siis, nähdään se, että usko- on vapaehtoinen ja uskossa on seura- seura nimeentyy seurakunta. Siis samanmieliset yhdessä. Eikös joo?
Tuntuu hieman hassulta ja oudota, että kun ei enää ole samanmielinen, eroaa, niin tavallaan """uhriutuu"" ja aletaan uuteen seuraan, jossa ollaan ""uskontojenurhi" seuralaisia.
Hoksaatko, mitä ajan takaa.??
Siis olkoon millainen "autokerho" tai vastaava, niin ei ole samanmielisten kokokerhoa, on Itä-autot, ämerikkalaiset, jappanilaiset jne. siis merkkikohtaiset ja mitä näet, ..??
Ei jappanilaisporukan keskeltä katsota -- itä-autoihin kehuen.
Siis samanmieliset ovat omissa ryhmissään.
Kun ja koska lähdetään jostain pois, niin jo ateistisesti ajatellen, maamme on vapaa niin uskon, uskonnon suhteen ja uhrius- näköalassa kannattaa mennä hieman pidemmälle, eikä ottaa kovin nokkaansa, sekä uhriuta turhanpäiten itseään.
Ajatuskannat eivät mene siten, että yksi lähtee sooloilemaan sisällä ja kun, koska porukka ei tule mukaan, ei se ole uhriuttavaa.
Se voi olla uhrina olemista, että jos jotain laitonta, syntiä on tehty ihmistä kohtaan (esim. seksualisella puolen), eikä sitä oteta hoidettavaksi. No, tämäkin on hyvin vaikea asia, sillä se on ja hyvä niin, viranomaisten hoidettavana, mutta tuossa tulee se uhri.
Mutta, srk. kurillisesti pitää sitten hoitaa erottamiset.
Kun ja koska puhutaan uhrina ja ihmisenä siinä kohteessa, niin siihen matkaan meno sivullisena, voi iskeä kirveen kiveen, sillä uskon siihenkin, että ihminen on kelvoton. Hän voi olla vilungisti mukana nostamassa väärää haloota ja kun, koska ei ole mitään itse nähnyt tai todella todistajana, jättää asian pois.
Isäni, täys ateisti, joka vartioi aikoinaan sodanjälkeen vankeja. Hän oli oikeuden mies, rehellinen, että jopa vangit siltäosin hänestä pitivät. Hän ei simputtanut heitä. Kun päivähomma oli selvä, se oli.
Hän sanoi, että jos et ole itse nähnyt tapahtumaa, älä mene juttuihin mukaan. Eikä hän paikkakunnalla edes uskovien panetteluja ottanut jatkaakseen. Mielestäni viisaasti tehty.
Siis tämä uhrius ja tavallaan lähteminen siihen soppaan mukaan, ei tee muutakun lietsoo väärät valheetkin eri henkilöiltä sopanmausteeksi. Siis todetaan. Usko ja uskonto on vapaa meillä.
Srk. pitää olla vapaa lähtöön, eikä ovenpieliin kannata jäädä kukkumaan, jos siltä tuntuu.
Jaa, no . Uskontouhrius voi näkyä jahvettilaisten tilanteessa, kun perheen jäseneen kohdistetaan erotteleva elämäntapa.
Sen sanon uskonnonuhriksi. Siellä ei ole löydetty näköalaa, siitä, että jos joku eroaa, niin olkoon hän niinkuin pakana, tai publikaani.
No, mikä tämä henkilö sitten pitäisi olla Kirjanmukaan.??
................... rakkauden kohde ......... ei erotettu, jossa ei puhuta, eikä pukahdeta ..... vaan rakastetaan häntä.... ja se ei uhriuta.
Uskon päämäärä on rakkaus.
Näin ei kirkkoihin kuuluvan vastaus, oman näkemykseni ja uskoni mukaan
Oletko purkanut käsitettä, että mikä oli lapsuutesi "väkivalta"?
Minun lapsuuteni, joka oli uskonnoton, vapaa-ajattelijoiden perheen kuopus, niin me jouduimme kyllä sota-ajan jälkeen väkivallan avulla kasvatetuiksi. Äiti uhkasi vaahtosammuttajan kokoisena ollessani tappaa minut. Minua hakattiin sähköjohdolla, piiskoilla jne.
Olin eräänkin kerran mustelmilla ja toden totta, vasta aikuisena keskusteltiin veljeni kanssa, hän oli saman uhriuden saanut ihminen.
Ikäero meillä oli suuri, etten hänen lapsuuttaan nähnyt.
Onko väkivalta vanhempien kohdalla heidän elämänkohtaloiden summa. Vaikea aika, nälkä, sota jne. He eivät osanneet kohdata jälkipolveaan muutoin kuin väkivallan avulla, kun ei ollut aikaa muuhun kasvatustapaan. Kiire, kiire, oli karjanhoitoa, maatalonpitoa jne. joka söi ihmistä. Oliko hermo siinä senverran kireä, että muuta ei ollut.
Täytyy ajansaatossa purkaa syitä, ennenkuin tuomitaan kasvattajiamme.
Kuinka heidän vanhempansa kohtasi heitä.
Oliko se, että äitini syntyi ennen avioliittoa, eikä isä siellä koskaan rakastanut lastaan. Vasta kuolinvuoteellaan tunnusti tyttärensä omaksi.
Siis, kun tuomitsemme, pitää laajentaa mitat suuremmalle kentälle.
Siis kasvatusväkivalta on ollut maassamme kyllä aika hyväksyttyä, jopa koulussa , opettajan ja oppilaan välillä.
Kun olin päässyt kansakoulusta yläluokille, eräs mörköopettaja veti kurittomia oppilaita turpiin ja nosti seinälle. Siis perspektiiviä hieman kun selitetään kotiongelmia.
Kuinka paljon tämän ajan nuoret uhriuttavat toisiaan.
Kouluelämässä pilkataan arvostellaan jne. Kuinka moni nuori ajatuu mielenterveysongelmiin tämänajan vapaan nuorten elämäntavan asioissa. Siis paratiisi nuorelle, aika ja vapaus?
Ei uskonnon vaikutus, tai uskonnon vaikutus. Eiköhän ongelma ole yleensä ihmisen sisällä.
Kuinka esim. kirkoissa voidaan "auttaa" perheitä?
Ei varmaan kukaan voi mennä toisten kotiin vahtimaan hyvän ja pahan rajoja.
Eihän sitä esim. kotona vanhemmatkaan tiedä nuoren ongelmaa koulumaailmasta. Eihän vanhempien kynnet pysty nuoren elämään, jos nuoren elämä liukuu huumehelvettiin, hänen omasta tahdostaan, kun kaveripiiri on se, mikä on.
Siis kuinka pystymme mittaamaan asioita.
Ainut ehkä kirkoissa on se, että pyritään opettamaan ja usko on vapaehtoista ojentautumista uskon mukaan.
tuossa tulee ohjelma kirjoittamisen aikaan
Tatska 28 min ti 1.12.2015 38 h 12251 katselua
Koskettava elokuva Forssan peruskoulun oppilaista, jotka ottivat yläasteella tunnilla tatuoinnit. Paljon on tapahtunut 15 vuodessa, ja ihmeellisesti koulussa otetut tatuoinnit ovat olleet kuin enne tulevasta. (U)
Siinä huokuu nuorten ongelma, itsemurha-ajatukset jne.
Siis, kuinka autatte, miten menette perheeseen, kun kuitenkin ihminen tekee, mitä tekee.
Eiköhän kaikissa uskontokunnissa ja uskovien yhteisöissä ole niitä, jotka kokevat olevansa kyseisen yhteisön väärinkäytösten uhreja. Eri asia on sitten se, kuinka hyvin väitteet väärinkäytöksistä ovat perusteltuja. Osa kokemuksista voi johtua yksinkertaisesti siitä, että kyseinen henkilö ei ole koskaan omaksunut sen yhteisön tapoja ja sääntöjä, jonka jäsen hän on ollut, ja pitää sen vuoksi osakseen saamaansa kohtelua vääränä, vaikka se ei sitä välttämättä aina olisi. Esimerkiksi kristityssä perheessä kasvanut lapsi voi kokea tulleensa väärin kohdelluksi, koska ei ole itse koskaan tullut uskoon tai ei ole uskossa niin kuin hänen perheensä ja muut läheisensä ovat. Sellainen tuntee olevansa ulkopuolinen ja kokee kehotukset uskoontulosta ja varoitukset synnistä ahdistavana, vaikka tällä kaikella on hyvä tarkoitus häntä kohti.
ketä sinä luulet pettäväsi?se on hyvin tiedossa mikä on seurakuntien tila tänäpäivänä.täällä on tervehenkiset seurakunnat harvassa..
Aloittaja ottaa kantaa omaan kirjoitukseeni. Hyvä jos on edes jotakuta puhuttanut toisen ihmisen kärsimys. Aloittajalla, Tomumajalla, on sydän paikallaan.
Käsitteellä "uhri" tarkoitetaan muutakin kuin esim. ihmisuhreja. Olisi hyvä eräiden alkaa lukea vanhaa, suomenkielistä kirjallisuutta, niin oppisivat edes suomenkielen. Ainakin oman äidinkielen osaamattomuus ja ymmärtämättömyys on noloa. En sano mitään, jos joku ruotsalainen ei ole välittänyt opetella suomea.
Sanalla "uhri" tarkoitetaan myös jonkun väärän teon kohteena olemista, tai kohteena ollutta. Esim. auto-onnettomuuden"uhri". "Helluntaiuskonnon uhrilla" tarkoitetaan henkilöä, joka on joutunut tämän uskonnon ja sen jäsenten pahanteon kohteeksi. Niinkuin "koulukiusaamisen uhri". Snaijjaako?
Pitkä alkupuhe, kun eräille ÄO 70:n typeryksille pitää kaikki hitaasti ja rautalangasta taivuttaen selittää ja havainnollistaa.
Aloittajan kysymykseen: "Onko kuulunut seurakuntaan?" Vastaus: "On kuulunut". Tunnen helluntailaisuuden perin juurin, mitä tulee nimenomaan perinnehelluntailaisuuteen. Olen lukuisaan kertaan kertonut ja osoittanut kokemukseni helluntailaisuudesta. Tiedän, että on niitä pahempiakin lahkoja kuin esim. Suomen Helluntaiherätys, mutta olen osoittanut kokemukseni juuri nimenomaan sen taholta tapahtuneeseen, sen kaltaiseen toimintaan joka vastoin omaa tahtoani on vahingoittanut itseäni jo pikkulapsesta alkaen. Ainakin nykypäivänä niistä teoista saattaisi saada usean vuoden vankeusrangaistuksen.
Synnyin helluntailaisuuteen kääntyneeseen, ent. luterilaiseen perheeseen ja lapsuuteni ja nuoruuteni, jos koko tähän astinen muukin elämäni on ollut täynnä silkkaa, kaikenkattavaa, erilaista väkivaltaa ja laiminlyöntejä, piittaamattomuutta ihmisyydestä ja oikeudesta. Näissä rikoksissa ihmisyyttä vastaan monet Helluntaiherätyksen vaikuttajajäsenet ovat toimineet yhdessä, tukien toistensa rikoksia. Tästä helluntaijoukkiosta, sen omien käytöstapojen ja toiminnan mukaan olen käyttänyt nimitystä helluntaimafia.
Te kai odottaisitte nyt yksityiskohtaisia selvityksiä, mistä puhun, mutta en aio selventää. Sanon vain, että rikoksia on ollut lukemattomia, erilaisia. Niiden vaikutukset omassa elämässäni ovat ollee tuhoisat. Asiaan kuuluu, esim. kun jotkut hellarit huomaavat itseäni ahdistavan, he nauraen ilmoittavat täällä, että ota iltalääkkeesi. Olen aikoinaan ollut myös hoidossa, mm. alkoholistihuoltoloissa ja itselleni on tuolloin annettu lääkitys. Jo siellä ihmeteltiin kun kuulivat elämäntarinaani, kuinka hyvin, olosuhteisiin nähden olen "selviytynyt" (itse kylläkään en väittäisi "selviytyneeni". Yritin siellä mm. hirttäytyä suihkutankoon, mutta se ei kestänyt laihaa painoani). Mutta helluntailaiset kun näkevät kärsineen uhrinsa, he vain pilkkaavat.