Olen monesti aiemmin ja tällä hetkellä yhä useammin kuullut, kuinka minusta ei voi tulla koskaan suomalaista. Ei, vaikka mitä tekisin. Olen käynyt kouluni Suomessa, valmistunut korkeakoulusta, ollut työelämässä koko ajan ja maksanut veroni. Tämäkään ei kuulemma riitä siihen, että on suomalainen. Keskustelussa palataan aina lähtöpisteeseen: sinusta ei voi tulla suomalaista, koska sinussa ei virtaa suomalainen veri.
Mielestäni kuitenkin tunne on verta sakeampaa. Tunne siitä, että on suomalainen ja haluaa olla osa tätä yhteiskuntaa. Haluaa olla mukana muokkaamassa suomalaista tulevaisuutta ja jatkuvasti muuttuvaa kuvaa siitä, millainen Suomi on – millaisia suomalaiset ovat. Meitä ei voi laittaa yhteen muottiin eikä pidäkään. Me tulemme erilaisista taustoista, erilaisista perheistä. Meillä on erilaisia unelmia elämästä, työstä, koulutuksesta, harrastuksista. Jokainen meistä tuo oman erityisen osansa yhteiseen suomalaisuuteemme.
Minulta kysytään usein, miksi olen sopeutunut niin hyvin Suomeen. Tiedostan hyvin, että olen ollut onnekas. Yksi tärkeimmistä asioista on perheeni ja afgaanikulttuuri, jota perheeni kesken vaalitaan. Olen saanut pitää kaksi kotimaatani, elää kummankin maan kulttuuria ja käyttää kumpaakin äidinkieltäni. Kielen oppiminen ja suomalaisten yhteisöihin pääseminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Sen myötä perheeni on päässyt kiinni suomalaisuuden tunteeseen ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Tämä on tärkeää muistaa, kun tänne saapuu ihmisiä, jotka eivät ole syntyneet Suomessa, mutta heistä tulee suomalaisia ja he kasvattavat lapsensa suomalaisina. Heillä on kaksi kotimaata, kumpikin yhtä rakkaita ja yhtä merkittäviä. Heillä on kaksi kieltä, kaksi tapakulttuuria, kaksi lempiruokaa ja arkea kahdessa eri maailmassa. Nämä kaksi maailmaa kulkevat rinnakkain, eivät erillisinä toisistaan.
Koko maailmassa ihmiset liikkuvat aivan eri tavalla kuin ennen. Suomeen tullaan tekemään töitä, opiskelemaan tai vaikka hakemaan turvaa, kun omassa kotimaassa asiat eivät ole kunnossa. Myös meistä yhä useampi myös vuorostaan lähtee maailmalle hakemaan uusia kokemuksia. Ihmiset rakastuvat, saavat lapsia, etsivät erilaista koulutusta tai haluavat tehdä töitä eri puolilla maailmaa.
Tällaisessa maailmassa, Euroopassa ja Suomessa on entistä enemmän korostettava yhteistyötä ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Samalla nykyisessä ilmapiirissä on muistettava, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja inhimillinen, ja aina on toivoa kauniimmasta huomisesta.
http://blogit.iltalehti.fi/nasima-razmyar/2015/12/04/suomalaisuus-on-tunne/
Siinä Nasiman pohdinta jota en jaksanut kokonaan edes lukea, onko tämä sitä ns. naisen logiikkaa vai tarkoituksena painaa Suomalaisuus todella maan rakoon, voin heittää kysymyksen mitä on Afaganistanilaisuus tai jonkun muun maalaisuus vaikka juurikin noiden muslimimaiden edustajien heidän identiteettinsä.
Nasiman pohdinnasta tulee mieleen että näiden mokan väristen mielestä he ovat kaiken yläpuolella minne vain jalkansa astuvat, suomalaisuus ja muut valkoiset kulttuurit on kitkettävä pois sitten vaikka terrorilla.
Koska me valkoiset olemme Nazeja, Rasisteja, Elukoita suurin osa Vi**umaisia ja täysiä Mu**uja, Moraalittomia, Itsekeskeisiä, Uskottomia ja Uskonnottomia K**i ja P**kapäitä vailla mitään Ihmisarvoa ja Ihmisyyttä, mutta mokkaturkkiset ovat kuninkaallisia joita pitää kantotuoleilla kantaa ja heille antaa, niin kun eivät maan suurimpia rikkauksia jo omasi, samalta vaikuttaa myös meidän omat hallinto koneistot monilta osin useimmissa valkoisten maissa, kun ollaan kunnon suvakkeja.
Mielestä kaikki voi vetää samalle viivalle onpa sitä syntynyt sitten missä maassa tahtoisi, tunteet tulee ja menee, voin tuntea olevani vaikka mikä milloinkin ja mistä milloinkin, mutta siltikin olen Suomalainen, Suomalainen veri virtaa suonissani tuntuu miltä tuntuu eikä se tunne sitä mihinkään muuta, voin tuntea olevani vaikka en mistään kotoisin, jonka tunteen hyvin usein jopa tunnen, mutta se ei muuta asiaa miksikään että suonissani kiertää kantasuomalainen veri ja siksi olen Suomalainen, olen jopa niin Suomalainen että olen syntynytkin täällä Suomessa sekä asun täällä.
Mielestäni kuitenkin tunne on verta sakeampaa. Tunne siitä, että on suomalainen ja haluaa olla osa tätä yhteiskuntaa. Haluaa olla mukana muokkaamassa suomalaista tulevaisuutta ja jatkuvasti muuttuvaa kuvaa siitä, millainen Suomi on – millaisia suomalaiset ovat. Meitä ei voi laittaa yhteen muottiin eikä pidäkään. Me tulemme erilaisista taustoista, erilaisista perheistä. Meillä on erilaisia unelmia elämästä, työstä, koulutuksesta, harrastuksista. Jokainen meistä tuo oman erityisen osansa yhteiseen suomalaisuuteemme.
Minulta kysytään usein, miksi olen sopeutunut niin hyvin Suomeen. Tiedostan hyvin, että olen ollut onnekas. Yksi tärkeimmistä asioista on perheeni ja afgaanikulttuuri, jota perheeni kesken vaalitaan. Olen saanut pitää kaksi kotimaatani, elää kummankin maan kulttuuria ja käyttää kumpaakin äidinkieltäni. Kielen oppiminen ja suomalaisten yhteisöihin pääseminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Sen myötä perheeni on päässyt kiinni suomalaisuuden tunteeseen ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Tämä on tärkeää muistaa, kun tänne saapuu ihmisiä, jotka eivät ole syntyneet Suomessa, mutta heistä tulee suomalaisia ja he kasvattavat lapsensa suomalaisina. Heillä on kaksi kotimaata, kumpikin yhtä rakkaita ja yhtä merkittäviä. Heillä on kaksi kieltä, kaksi tapakulttuuria, kaksi lempiruokaa ja arkea kahdessa eri maailmassa. Nämä kaksi maailmaa kulkevat rinnakkain, eivät erillisinä toisistaan.
Koko maailmassa ihmiset liikkuvat aivan eri tavalla kuin ennen. Suomeen tullaan tekemään töitä, opiskelemaan tai vaikka hakemaan turvaa, kun omassa kotimaassa asiat eivät ole kunnossa. Myös meistä yhä useampi myös vuorostaan lähtee maailmalle hakemaan uusia kokemuksia. Ihmiset rakastuvat, saavat lapsia, etsivät erilaista koulutusta tai haluavat tehdä töitä eri puolilla maailmaa.
Tällaisessa maailmassa, Euroopassa ja Suomessa on entistä enemmän korostettava yhteistyötä ja ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Samalla nykyisessä ilmapiirissä on muistettava, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja inhimillinen, ja aina on toivoa kauniimmasta huomisesta.
http://blogit.iltalehti.fi/nasima-razmyar/2015/12/04/suomalaisuus-on-tunne/
Siinä Nasiman pohdinta jota en jaksanut kokonaan edes lukea, onko tämä sitä ns. naisen logiikkaa vai tarkoituksena painaa Suomalaisuus todella maan rakoon, voin heittää kysymyksen mitä on Afaganistanilaisuus tai jonkun muun maalaisuus vaikka juurikin noiden muslimimaiden edustajien heidän identiteettinsä.
Nasiman pohdinnasta tulee mieleen että näiden mokan väristen mielestä he ovat kaiken yläpuolella minne vain jalkansa astuvat, suomalaisuus ja muut valkoiset kulttuurit on kitkettävä pois sitten vaikka terrorilla.
Koska me valkoiset olemme Nazeja, Rasisteja, Elukoita suurin osa Vi**umaisia ja täysiä Mu**uja, Moraalittomia, Itsekeskeisiä, Uskottomia ja Uskonnottomia K**i ja P**kapäitä vailla mitään Ihmisarvoa ja Ihmisyyttä, mutta mokkaturkkiset ovat kuninkaallisia joita pitää kantotuoleilla kantaa ja heille antaa, niin kun eivät maan suurimpia rikkauksia jo omasi, samalta vaikuttaa myös meidän omat hallinto koneistot monilta osin useimmissa valkoisten maissa, kun ollaan kunnon suvakkeja.
Mielestä kaikki voi vetää samalle viivalle onpa sitä syntynyt sitten missä maassa tahtoisi, tunteet tulee ja menee, voin tuntea olevani vaikka mikä milloinkin ja mistä milloinkin, mutta siltikin olen Suomalainen, Suomalainen veri virtaa suonissani tuntuu miltä tuntuu eikä se tunne sitä mihinkään muuta, voin tuntea olevani vaikka en mistään kotoisin, jonka tunteen hyvin usein jopa tunnen, mutta se ei muuta asiaa miksikään että suonissani kiertää kantasuomalainen veri ja siksi olen Suomalainen, olen jopa niin Suomalainen että olen syntynytkin täällä Suomessa sekä asun täällä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan nuo ajatukset kauniita ja varmaan tottakin, mutta ei lähellekään koko totuus. Valitettavasti realismi usein iskee unelmat nurin. Kyllä minäkin unelmoin, että maailmassa olisi rauha ja kaikilla hyvä tahto, eivätkä syyrialaislapset hukkuisi välimereen, mutta niin vaan taas hukkuivat.
Todellisuus on perseestä ja pessimisti ei pety.
Mitäs tämä liittyy suomalaisuuteen?Kuolee sitä lapsia nälkään kokoajan kehitysmaissa,kukaan ei eväänsä heilauta.Voimme auttaa mutta emme sillä että annamme kotimaamme muualta muuttaville valloittajille.Saahan sitä sentään järkeä vielä Suomessa käyttää vai saako?
Ei saa. Se on rasismia.
Tunteella ei verensäperintöä muuteta ,eikä suomalaiseksi tulla,sen pitää
myös Natsi Razmi hyväksyä ja tietää,vaikka nilviäinen olisikin.
No mutta tämähän on aika yksinkertaista: Nazima, sinä vaan et yksinkertaisesti ole suomalainen, eikä sinusta ikinä sellaista tule.
Nykymaailmassahan kaikki on vain tunnetta. Esimerkiksi rotu, sukupuoli jne... Helppohan se on sanoa tuntevansa itsensä suomalaiseksi, mutta kuitenkin Nazima syyttää suomalaisia jatkuvasti rasisteiksi. Mitenhän suomalaisia kohdeltaisiin hänen maassaan, jos suomalaiset menisivät samalla asenteella Afganistaniin? Onko tuo Afganistan sitten paratiisi?
http://1001kabul.blogspot.com/2015/07/afganistanin-tanssivat-pojat.html
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1425442847571
Lopuksi; Aiheuttaako pedofiilia psykopatiaa? Ainakin Afgaanit tunnetaan aika raakoina. Onhan Suomessakin jo joitakin tapauksia.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1448509733290.html
Nasiman vanhemmat olleet Suomessa pitkään, miten on kotoutuminen onnistunut ?
Isä on entinen Afganistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri, johtaa nyt Suomesta käsin samaa puoluetta jonka nimi on tosin vaihtunut vasemmistopuolueeksi (vrt Suomi ). Ei ole koskaan tehnyt verotettavaa työtä Suomessa, tuskin tulee tekemäänkään, sossu maksaa kun äijä tekee vallankumousta. Nasiman äidistä ei löydy tietoja, luultavasti huntu päässä kotona, ulos pääsee jos isä päästää. Tuntuu suomalaiselta, reilu meiniki.