Doping-retestien seurauksena. Sääliksi käy Pitkämäkeä ja Karjalaista, kun ainoa ilo 10 vuotta myöhässä saamistaan mitaleista on hienommat tilastot. Kaikki se maine, kunnia, palkinnot ja sponsorirahat mitkä nuo olisivat tuoneet, jäi saamatta.
Doping-huijarit, niin doping-urheilijat kuin heidän taustajoukkonsa kuten käytännössä koko Putlerin hallinto, varastivat nämä urheilijoiden ammattiuran saavutukset. Palkinnoksi jäi vain metalliläpyskä muistoksi, 10 vuotta myöhässä, ja tilastomerkintä.
Mikä tähän auttaisi? Korvausvaatimukset doping-huijareiden urheiluliitoille, joista menetetyt tulot jne. voitaisiin periä urheilijoille? Tuo pitäisi ajaa dopinghuijareiden valtion sisällä siviilioikeusjuttuna, ja on toki selvää että jossain Venäjällä tämä ei menestyisi.
Käytännössä ainoat toimivat vaihtoehdot olisivat
1) Urheiluliitot hoitaisivat asian niin, että douppaavien urheilijoiden liitot joutuisivat tällaisessa tapauksessa tilittämään korvaukset joko puhtaasti taulukoiden mukaan, tai sitten sponsorirahojen erojen takia sekä taulukkokorvaus, että laskennallinen menetys ansiotuloista.
Tämä vaihtoehto on käytännössä mahdoton - niin syvälle dopingiin ja bisnekseen nuo kansainväliset urheiluliitot ovat sotkeutuneet.
2) Valtiot - eli tässä tapauksessa Suomen valtio - maksaisivat kunnon palkkiot jälkikäteen saadusta arvokisamitalista.
Tässä luonnollisesti käytäisiin melkoinen dialogi siitä, paljonko vaikkapa isojen sponsorirahojen purjehduksesta sanotaan nyt olympialuokassa pitäisi saada korvausta, verrattuna vaikkapa jonkun pienten sponssirahojen olympialajiin, ja taas verrattuna vaikkapa jonkun pienen ja/tai ison ei-olympialajin arvokisamitalistiin jne.
Jompi kumpi pitäisi oikeudenmukaisuuden nimissä toteuttaa. Tai jos argumentoidaan, ettei tämä ole valtiolle kuuluva asia, niin silloin valtion rahoitus pitää vetää kokonaan pois urheilun tukemisesta muutoin kuin lasten liikunnasta ja aikuisten terveyttä edistävän ei-kilpailu-orientoituneesta liikunnasta.
Itse asiassa kannatan tuota viimeistä. Mitä kilpaurheilu lopultakin on? Se on vain ja ainoastaan bisnestä siinä mukana oleville ja penkkiurheilua eli eräs viihteen alalajeista sitä seuraaville - jos puhutaan laajalti seuratuista urheilulajeista. Marginaalilajeissa (osallistujamäärien ja/tai yleisömäärien ja/tai sponsorirahojen perusteella) kilpailevalle taas kilpaurheilu on harrastus. Siitä huolimatta, että joskus marginaalilajissa kilpaileva saattaa harjoitella kuin ammattiurheilija.
Jos näin ei kuitenkaan haluta toimia (vetää yhteiskunnan rahoitus kilpaurheilulta), joudutaan oikeudenmukaisuuden nimissä järjestämään topicin ongelma em. tavalla 1) tai 2).
Doping-huijarit, niin doping-urheilijat kuin heidän taustajoukkonsa kuten käytännössä koko Putlerin hallinto, varastivat nämä urheilijoiden ammattiuran saavutukset. Palkinnoksi jäi vain metalliläpyskä muistoksi, 10 vuotta myöhässä, ja tilastomerkintä.
Mikä tähän auttaisi? Korvausvaatimukset doping-huijareiden urheiluliitoille, joista menetetyt tulot jne. voitaisiin periä urheilijoille? Tuo pitäisi ajaa dopinghuijareiden valtion sisällä siviilioikeusjuttuna, ja on toki selvää että jossain Venäjällä tämä ei menestyisi.
Käytännössä ainoat toimivat vaihtoehdot olisivat
1) Urheiluliitot hoitaisivat asian niin, että douppaavien urheilijoiden liitot joutuisivat tällaisessa tapauksessa tilittämään korvaukset joko puhtaasti taulukoiden mukaan, tai sitten sponsorirahojen erojen takia sekä taulukkokorvaus, että laskennallinen menetys ansiotuloista.
Tämä vaihtoehto on käytännössä mahdoton - niin syvälle dopingiin ja bisnekseen nuo kansainväliset urheiluliitot ovat sotkeutuneet.
2) Valtiot - eli tässä tapauksessa Suomen valtio - maksaisivat kunnon palkkiot jälkikäteen saadusta arvokisamitalista.
Tässä luonnollisesti käytäisiin melkoinen dialogi siitä, paljonko vaikkapa isojen sponsorirahojen purjehduksesta sanotaan nyt olympialuokassa pitäisi saada korvausta, verrattuna vaikkapa jonkun pienten sponssirahojen olympialajiin, ja taas verrattuna vaikkapa jonkun pienen ja/tai ison ei-olympialajin arvokisamitalistiin jne.
Jompi kumpi pitäisi oikeudenmukaisuuden nimissä toteuttaa. Tai jos argumentoidaan, ettei tämä ole valtiolle kuuluva asia, niin silloin valtion rahoitus pitää vetää kokonaan pois urheilun tukemisesta muutoin kuin lasten liikunnasta ja aikuisten terveyttä edistävän ei-kilpailu-orientoituneesta liikunnasta.
Itse asiassa kannatan tuota viimeistä. Mitä kilpaurheilu lopultakin on? Se on vain ja ainoastaan bisnestä siinä mukana oleville ja penkkiurheilua eli eräs viihteen alalajeista sitä seuraaville - jos puhutaan laajalti seuratuista urheilulajeista. Marginaalilajeissa (osallistujamäärien ja/tai yleisömäärien ja/tai sponsorirahojen perusteella) kilpailevalle taas kilpaurheilu on harrastus. Siitä huolimatta, että joskus marginaalilajissa kilpaileva saattaa harjoitella kuin ammattiurheilija.
Jos näin ei kuitenkaan haluta toimia (vetää yhteiskunnan rahoitus kilpaurheilulta), joudutaan oikeudenmukaisuuden nimissä järjestämään topicin ongelma em. tavalla 1) tai 2).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.