Peukkupaikka 8.12.2015

On ollut "samantyyppinen tilanne" ja "tyhmyydestä sakotetaan".

Paholainenhan johdatteli Jeesusta mitä kieroimmalla tavalla, ensimmäiseksi , tehden Hänen Poika-jumaluutensa kyseenalaiseksi:

1. "Jos kerran olet Jumalan Poika..." Olispa mielenkiintoista tietää tuo alkuteksti tarkasti. Paholainen ei suoraan kiellä Jeesuksen jumaluutta, vaan yrittäen käyttää suggestiota, saattaa Jeesus Itse epäilemään omaa jumaluuttaan!

2. "... niin heittäydy alas...!" Voi tuota Wanhaa Wihtahousua! Ensin hän vain vihjaten kyseenalaistaa Jeesuksen jumaluuden, pyrkien saattamaan Hänet epäuskoon, sitten epäuskossaan, teolla "todistaakseen olevansa", heittäytyvän suoraan kuolemaan!

3. "Onhan kirjoitettu..." Tässä tuo mokoma alkaa esiintyä Raamatun tuntijana ja opettajana.

4. ..."Hän antaa enkeleilleen käskyn: he kantavat sinua käsillään ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Nyt Paholainen saarnahulludessaan puhuu kuin Jumala Itse! Hän lainaa Jumalan omia sanoja! "Näin sanoo Raamattu!" (jotenkin tulee ihan mieleen tämä foorumi...)

Mutta Jeesus,
1. joka oli ja On Jumalan Poika,
2. elämän ja kuoleman Herra,
3. Itse Jumalan Sana ja
4. Jumala Itse!

... ei mennyt Paholaisen ansaan, ryhtyen epäilemään ja kieltämään oman Itsensä.

Itse aloituksen kysymykseen vastaan: joka ei ole koskaan kohdannut Paholaista nk. silmästä silmään, ei voi kuvitellakaan minkälainen henkilö on kyseessä.

Kannattaa pysyä kaukana ja esisijaisesti: ei luovuttaa elämänsä herruutta pois Jumalasta, ei tehdä itselleen hengessäänkään minkäänlaisia epäjumalia.

Synnissä emme saa joutua epätoivoon, vaan juuri synnissä sitäkin enemmän takertua Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön ja synnissä antaa Hänelle herruus ja kunnia, sillä juuri sitä varten Hän tuli maailmaan, että Hän näin olisi Syntisten Vapahtaja! Vapahtaja = vapauttaja.

Paholainen uskottelee, että synnissä me olisimme Jumalan hylkäämiä, kun päinvastoin: tässä on koko Jeesuksen sovitustyön perusolemus. Juuri synnissä meidän tulee huutaa Jumalan puoleen. Mitä syntisempinä, sitä enemmän! Ja Jumala vastaa.

Paholaisen kanssa ei kannata leikkiä. Mikäli mahdollista, pysyä erossa kaikesta mahdollisesta pahasta. Muuten voi alkaa piirileikki, jota myöhemmin syvästi katuu, sillä tässä leikissä lasku tulee ihmiselle itselleen, jos hän ei ole turvautunut Jeesukseen. Ja se lasku voi olla suuri, esim. oman tai jonkun toisen henkilön hengen menetys: "heittäydy alas!"

On koettu.

Minä elin aikoinaan uskovana maallisesti ajattelevien ihmisten parissa. Jouduin heidän arvostelunsa kohteeksi uskoni vuoksi. Mieheni ja lasteni isä jätti minut uskon takia, näin hänen omien sanojen mukaan.
Silloin marttyyritarinat kiinnosti kovasti, mutta johtuen omasta keskeneräisyydestäni en osannut niistä omalle kohdalle ottaa.

Minulla on tällainen, mielenkiintoinen kirja, Heikki Koskenniemi: "Veren ja tulen läpi. Vanhan Kirkon marttyyrien todistus."

Tätä lukiessa huomaa, että nämä kristityt olivat varsin raadollisia pakanakäännynnäisiä, joilla kuitenkin vilpitön mieli. Monet asiat he meidän mielipiteittemme mukaan ovat myös ehkä "ymmärtäneet hiukan väärin", mutta silti he menivät iloiten areenoille, leijonien ja karhujen revittäviksi.

http://olenpohtinut.blogspot.fi/2012/07/kirja-arvostelu-veren-ja-tulen-lapi.html

Tässä tietoa eräästä tässäkin kirjassa mainitusta marttyyriosta, Perpetuan ja Felicitan marttyyrio:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Perpetua_(marttyyri)

Eräs nainen sai kuulla messiaan olevan läheisessä kapakassa. Hän sanoi kahdelle juomarille. Viekää minut messiaan luokse. Otetaan selvää onko hän messias. Niin he he kaikki kolme saapuivat kapakkaan tapaamaan messiasta. Messias ei tuntenut naista ennestään mutta kaksi juomaria olivat hänen vanhoja tuttujaan. Koko illan nainen kuunteli mitä messias rupatteli, mutta itse hän ei sanonut sanaakaan. Messias luki naisen naisen epäilyn hänen katseestaan, mutta ei pahastunut lainkaan, sillä hän oli tottunut siihen että ihmiset olivat jumalattomia ja elivät kuin pakanat, vaikka olivat saaneet ajan henkeen kuuluvan lapsikasteen. Nainen ei puhunut kenellekkään suunnitelmistaan mutta halusi olla varma onko pelastaja aito messias vai juomareiden harhaa.
Niin viettivät he iltaa kapakassa ja valomerkin tultua nainen kiipesi viisikerroksisen katon huipulle ja toistaen viimeisen rukouksen, uskontunnustuksen, hän hyppäsi alas katolta. Tämän huomattuaan juomarit kiiruhtivat katsomaan miten kävi. Naisen osaset olivat levinneet hangelle josta veri loisti punaisena. Osaset saivat takaisin alkuperäisen muotonsa ja nainen nousi ja todisti juomareiden puheet todeksi.