KIRKKONUMMEN BÄTTREFOLK KORVATAAN IMMIGRAATIOLLA

Jaana Vuorio lähti valmistumisensa jälkeen auttamaan pakolaisia hädän runtelemiin maihin. Nyt, 20 vuoden jälkeen, hän on mukana toteuttamassa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa johtajan pöydän takaa.

Kun Somaliassa puhkesi 1990-luvun alussa sisällis­sota ja ihmiset alkoivat vyöryä pakolais­leireille, paikan päällä oli myös nuori suomalainen juristi.

– Olin kolmekymppinen, ”kuolematon”, enkä osannut pelätä mitään, muistelee Maahanmuuttoviraston uusi ylijohtaja Jaana Vuorio.

– Tilanne oli todellakin päällä ja suojelu tarpeen, mutta me olimme keskittyneet tekemään töitä. Kaiken hädän keskellä tuo aika oli myös hyvin mielenkiintoista ja opettavaista.

Vuorio oli lähtenyt muutamaksi vuodeksi ammentamaan kansain­välistä työ- ja elämänkokemusta pakolais­järjestö UNHCR:n laki­mieheksi Keniaan ja Intiaan.

– Intiassa tilanne oli hieman toinen, koska siellä Afganistanista paenneiden tilanne oli jo vakiintunut ja oma roolini oli puhtaasti juridista.

Pakolaisleirillä Vuorio oppi, mikä on inhimillisesti paras tapa hoitaa ihmisten sijoittaminen.

– Parasta on aina henkilön vapaaehtoinen ja mahdollinen paluu kotimaahan; sen jälkeen vaihtoehtoina ovat joko kotoutuminen turvapaikka­maahan tai kiintiöpakolaisuus ­kolmanteen maahan. Jälkimmäinen on nyt akuutti Syyriassa, josta on lähtenyt­ miljoonia kansalaisia. Suomi on heistä luvannut ottaa 500.

Vihapuheita hänen on vaikea ym­märtää.

– En pääse näiden ihmisten pään sisälle. Mielestäni tällainen käytös viittaa historiattomuuteen, täydelliseen näköalattomuuteen sekä solidaarisuuden katoamiseen. Esimerkiksi se, mitä nuoret poliittiset vaikuttajat ovat viime aikoina suustaan päästäneet, on jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt.Tulee olemaan mielenkiintoista, kuinka paljon seuraavien vaalien alla maahanmuutto puhuttaa. Ainakin trendi on ollut nouseva koko 2000-luvun.

Maahanmuuttokriittisyyteen ja suvaitsemattomuuden lisääntymiseen Vuorio löytää osasyyllisen mediasta.

Somalian ja Intian jälkeen Vuorio on ollut useissa lyhyemmissä kenttätehtävissä, mutta kuten hän itse mainitsee, Suomestakin käsin voi edistää ihmisoikeuksia.

– Viimeksi olin neljän viikon ulkomaankomennuksella Kreikassa vuonna 2012 auttamassa rakentamaan EU:n säännösten mukaista turvapaikkajärjestelmää.