Aikamme pahimmat ihmisoikeusrikkomukset Suomessa

Aikamme pahimmat ihmisoikeusrikkomukset Suomessa kohdistuvat kaikkein heikoimmassa ja avuttomimmassa tilanteessa oleviin ihmisiin; vanhuksiin, mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviin, lapsiin sekä työttömiin.

1. Etenkin vanhuksia ja mielenterveysongelmista kärsiviä painostetaan ja joskus pakotetaankin syömään lääkkeitä, joiden haitoista, saati yhteisvaikutuksista ei juurikaan tiedetä. Potilaan huoli sivuvaikutuksista tai kokemukset lääkkeen sopimattomuudesta saatetaan sivuuttaa. Tämä saattaa johtaa pahimmillaan kuolemaan tai pysyvään invaliditeettiin.

Jokaisella ihmisellä ikään, sairauteen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta tulisi olla oikeus vaikuttaa siihen miten hoitoa omalla kohdalla toteutetaan. Lääkärin tulisi toimia konsultoivana ja eri vaihtoehtoja tarjoavana asiantuntijana ei mielivaltaisena käskynjakajana. Elämme jo kuitenkin 2010-luvulla.

Mitä enemmän lääkitään ihmisen normaaliin elämänkulkuun liittyviä ilmiöitä tai ihmisen luontaisia ominaisuuksia, kuten vilkkautta tai arkuutta, sitä enemmän kadotamme käsityksen siitä millainen normaalin ihmisen tulisi olla. Onko sen määrittäminen edes mahdollista tai tarpeellista, sillä olemme kaikki yksilöitä. Reagoimme asioihin ja tilanteisiin oman persoonan, ympäristön, kasvatuksen ja jäsentämämme tiedon myötävaikutuksesta. Lääketeollisuuden tehtävänä on tuottaa voittoa, kuten kaiken liiketoiminnan. Teollisuuden intressit ajavat hyvin usein kuitenkin yksilön hyvinvoinnin ja elämän laadun ohi kuin pikajuna yössä.

2. Pahimpia traumoja joita vanhemmat voivat elämässään kokea on oman lapsen huostaanotto. On jokseenkin järkyttävää, että tällaisessa tapauksessa ei välttämättä kuulla sitä, joka joutuu osalliseksi huostaanotosta eli lasta itseään, mikäli lapsi on sen ikäinen, että pystyy ymmärtämään asian. Huostaanoton ei pidä olla rankaisumuoto, vaan sen tulee olla äärimmäinen ja pääsääntöisesti ainoastaan väliaikainen ratkaisu. Huostaanotto tulee purkaa välittömästi, kun lapsen on turvallista palata takaisin kotiin. Moni perhe on jaksamisen äärirajoilla työpaineiden tai työttömyyden tähden. Perheessä voi olla myös sairastelua tai taloushuolia. Apua ei välttämättä uskalleta hakea, mikäli huoli lapsen huostaanottamisesta on olemassa. Sotii pahoin oikeustajua vastaan, että lastensuojelu voidaan ulkoistaa yksityiselle voittoa tavoittelevalle toimijalle. Paisuvat kulut maksatetaan sitten veronmaksajilla samaan aikaan kun perhetyön resurssit minimoidaan. Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen olisi kuitenkin huomattavasti tehokkaampaa, inhimillisempää ja taloudellisesti kannattavampaa.

3. On myös asia, josta selvästi halutaan rangaista meitä suomalaisia. Se on työttömyys. Ajankohtainen asia hyvin monelle suomalaiselle ainakin jossain kohtaa elämää. Käytännössä moni tekee työtä ilman korvausta niin sanotuissa työkokeiluissa, joita voi verrata rikoksesta tuomitun yhdyskuntapalvelun suorittamiseen. Työkokeilu täyttää Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pakkotyömääritelmän ja rikkoo kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Yritykset ja yhdistykset, jotka käyttävät ilmaistyöhön pakotettua palkatonta työvoimaa, toimivat näin ollen lain vastaisesti. Jokaisen työntekijän kuuluu saada työstään edes minimaalinen korvaus. Ilmaistyö myös luo epäterveen kilpailutilanteen eri yritysten välille. Mitä mieltä olette, kannattaako yrityksen palkata työvoimaa, kun nurkan takana on koulutettuja osaajia ilmaiseksi?

Moni asia on täällä Suomessa tosi hyvin, mutta on paljon vakavia ihmisoikeuskysymyksiä, jotka sivuavat ainakin jollain tavalla lähes jokaista tämän maan kansalaista. En ole kovin luottavainen nykyisen hallituksen kykyyn ja haluun tehdä oikeudenmukaisia päätöksiä. Sen sijaan olen toiveikas meidän tavallisten suomalaisten osalta. Toivon, että meiltä löytyy viisautta erottaa oikea väärästä ja vaatia muutosta. Se saattaa liikuttaa tätä maata hiljalleen edes hiukan oikeudenmukaisempaan suuntaan.