Ammattiliittojen keskusjärjestöjen SAK, STTK ja Akavan ansiosta Suomessa on valtakunnalliset ammattialakohtaiset työehtosopimukset, edellä mainitut edustavat noin 80 ammattiliittoa ja niihin kuuluvaa 2,2 miljoonaa jäsentä.
Nyt kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto vaativat äänekkäästi valtakunnallisten yleissitovien työehtosopimusten purkamista ja tilalle työpaikkakohtaisia sopimuksia, heidän mielestä tämä pelastaisi Suomen talouden ja toisi uusia työpaikkoja.
Voin kokemuksesta kertoa, että jos 300-sivuiset työehtosopimukset revittäisiin auki, niin kukaan luottamusmies ei selviäisi yksin näissä työpaikkojen paikallisissa neuvotteluissa, joihin työnantaja palkkaisi kokopäiväiset edustajat etsimään porsaanreikiä ja heikentämään työntekijöiden valtakunnallisesti neuvoteltuja minimipalkkoja ja etuja.
Tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, työnantaja puolittaisi pysyvästi työpaikkakohtaisilla sopimuksilla palkat, lomat, irtisanomisajat, sekä henkilöstön edustajien luottamustoiminnan ja ottaisi laajamittaisesti käyttöön nollasopimukset.
Nollasopimuksessa työntekijä ei tiedä, onko hänellä seuraavalla viikolla nolla vai neljäkymmentä tuntia työtä tai paljonko hän saa palkkaa kuukauden päästä. Työtunnit jaettaisiin naaman perusteella ja jos se ei työntekijälle sopisi, niin työntekijä kuulisi vanhan virren ”kyllä torinlaidalla tulijoita riittää”.
Valtakunnalliset yleissitovat sopimukset määrittävät vain minimirajat, työnantaja voi tälläkin hetkellä sopia paikallisesti paremmasta palkasta ja muista eduista, mutta nämä sopimukset työnantaja tekee esimiesten tai muuten korkeapalkkaista työtä tekevien kanssa. Harvemmin lisäetuuksia jaetaan niille 80 prosenttia työvoimaa edustaville, jotka ansaitsevat 1400 – 3000 euroa kuukaudessa.
Jo nyt valtakunnallisten yleissitovien sopimusten sallimissa paikallisissa yt-neuvotteluissa, työnantaja sanelee lomautettavien ja irtisanottavien määrät. Yhdessä pääluottamusmiesten ja ammattiyhdistysten kanssa sovitaan tilapäisistä palkanalennuksista, sekä työaika- ja vuosilomamuutoksista, sillä niitä työnantaja ei voi vielä yksin päättää.
Ammattiliittoihin kuulumattomat välistä vetäjät ovat hiljaisesti antaneet suostumuksensa esitettyyn laajempaan työpaikkakohtaiseen paikalliseen sopimiseen, sekä nollatyötuntisopimuksiin. Työnantajat suostuvat valtakunnallisiin sopimusneuvotteluihin vain 2,2 miljoonan ammattiliittoon kuuluvan joukkovoiman ja mahdollisen yleislakon uhalla, he myös maksavat jäsenmaksuillaan neuvottelukulut.
Jarno Strengell
pääluottamusmies JHL-edustajiston jäsen Mikkeli
Nyt kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto vaativat äänekkäästi valtakunnallisten yleissitovien työehtosopimusten purkamista ja tilalle työpaikkakohtaisia sopimuksia, heidän mielestä tämä pelastaisi Suomen talouden ja toisi uusia työpaikkoja.
Voin kokemuksesta kertoa, että jos 300-sivuiset työehtosopimukset revittäisiin auki, niin kukaan luottamusmies ei selviäisi yksin näissä työpaikkojen paikallisissa neuvotteluissa, joihin työnantaja palkkaisi kokopäiväiset edustajat etsimään porsaanreikiä ja heikentämään työntekijöiden valtakunnallisesti neuvoteltuja minimipalkkoja ja etuja.
Tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten, työnantaja puolittaisi pysyvästi työpaikkakohtaisilla sopimuksilla palkat, lomat, irtisanomisajat, sekä henkilöstön edustajien luottamustoiminnan ja ottaisi laajamittaisesti käyttöön nollasopimukset.
Nollasopimuksessa työntekijä ei tiedä, onko hänellä seuraavalla viikolla nolla vai neljäkymmentä tuntia työtä tai paljonko hän saa palkkaa kuukauden päästä. Työtunnit jaettaisiin naaman perusteella ja jos se ei työntekijälle sopisi, niin työntekijä kuulisi vanhan virren ”kyllä torinlaidalla tulijoita riittää”.
Valtakunnalliset yleissitovat sopimukset määrittävät vain minimirajat, työnantaja voi tälläkin hetkellä sopia paikallisesti paremmasta palkasta ja muista eduista, mutta nämä sopimukset työnantaja tekee esimiesten tai muuten korkeapalkkaista työtä tekevien kanssa. Harvemmin lisäetuuksia jaetaan niille 80 prosenttia työvoimaa edustaville, jotka ansaitsevat 1400 – 3000 euroa kuukaudessa.
Jo nyt valtakunnallisten yleissitovien sopimusten sallimissa paikallisissa yt-neuvotteluissa, työnantaja sanelee lomautettavien ja irtisanottavien määrät. Yhdessä pääluottamusmiesten ja ammattiyhdistysten kanssa sovitaan tilapäisistä palkanalennuksista, sekä työaika- ja vuosilomamuutoksista, sillä niitä työnantaja ei voi vielä yksin päättää.
Ammattiliittoihin kuulumattomat välistä vetäjät ovat hiljaisesti antaneet suostumuksensa esitettyyn laajempaan työpaikkakohtaiseen paikalliseen sopimiseen, sekä nollatyötuntisopimuksiin. Työnantajat suostuvat valtakunnallisiin sopimusneuvotteluihin vain 2,2 miljoonan ammattiliittoon kuuluvan joukkovoiman ja mahdollisen yleislakon uhalla, he myös maksavat jäsenmaksuillaan neuvottelukulut.
Jarno Strengell
pääluottamusmies JHL-edustajiston jäsen Mikkeli
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työpaikkahaastaattelu tulevaisuudessa;
Tarjoan 1000 euroa kuussa,ota tai jätä.sillä joku kyllä ottaa