Kopioin tämän kirjoitukseni toiselta palstalta, jonne sen alun perin kirjoitin mutta jossa se ei herättänyt kovin paljon keskustelua. Olisi mielenkiintoista lukea uskovien kommentteja siitä, miten kukin kokee nämä asiat.
Kun kerroin yhdessä vastauksessani, ettei usko Jeesukseen ole vain uskomista hänen jumaluuteensa, vaan varmuutta Jeesuksen jumaluudesta havaintojen perusteella ja sen takia perusteltua uskomista niihin lupauksiin, jotka Jeesus on antanut, niin tämä tietysti vaatii joitain perusteluja. Kirjoitan nyt Jeesuksesta Jumalana, koska kristinusko ei ole uskomista yleensä johonkin jumaluuteen, vaan perustuu kokonaan Jeesukseen.
Kaikki kristilliset kirkot voidaan lakkauttaa ja kaikki evankeliointi työ ympäri maailmaa on syytä pysäyttää välittömästi, jos voidaan todistaa ettei Jeesus elänyt Israelissa 2000 vuotta sitten tai ettei Jeesus syntynyt neitsyestä tai ettei Jeesus kuollut ristillä kantaen jokaisen häneen uskovan ihmisen syntitaakan tai ettei Jeesus ole noussut kuolleista ja elä tänäkin päivänä ja katsele meitä ja meidän elämäämme täällä maan päällä siihen myös tarvittaessa osallistuen. Jos Jeesus ei todellisesti anna syntejä anteeksi, vaan sellaiset kokemukset ovat vain uskovien subjektiivista kokemista, niin koko kristinusko on turhaa. Jos yksikin näistä kohdista voidaan näyttää toteen, niin silloin ei ole mitään syytä uskoa Raamatun olevan Jumalan sanaa.
Kirjoitan tämän tehdäkseni selväksi sen, että kristinusko on uskoa Jeesukseen, neitseellisen syntymään, Jeesuksen elämään maan päällä, kuolemaan ristillä ja ylösnousemukseen, Jeesuksen Jumaluuteen. Juuri siksi, että näiden tapahtumien historiallinen todellisuus on perusedellytys kristinuskon perustumiselle todellisuuteen, myös juuri näitä asioita on vahvasti kyseenalaistettu kristinuskoa vastustavien toimesta. Raamattu on maailman eniten luettu kirja, maailman eniten tutkittu kirja, maailman eniten kritisoitu kirja ja se on myös kestänyt enemmän kritiikkiä kuin mikään muu historiallisista tapahtumista kertova teos koskaan. Niillä miestyövuosilla, joita on käytetty Raamatun kumoamiseen, olisi rakennettu jo monta pyramidia, mutta Raamatun historiallista totuudenmukaisuutta ei ole kumottu.
Kun 1800 –luvulla oikeastaan ensimmäisiä kertoja pyrittiin esittämään valistusajan rationaalisen ajattelun pohjalta kritiikkiä Jeesuksen historiallisuutta vastaan, niin se poiki monia kirjoja joissa kritiikki osoitettiin vääräksi. 1900 –luvun alkupuolen jälkeen kukaan ei ole historiallisiin lähteisiin vedoten esittänyt vakavasti, ettei kertomus Nasaretilaisesta Jeesuksesta olisi totta. Kaiken tämän maailman laajimman ja kriittisimmän tutkinnan jälkeen ei ole mitään perusteltua syytä väittää, ettei Jeesus olisi elänyt Israelissa noin 2000 vuotta sitten ja opettanut niitä asioita, joista Raamattu kertoo, myös kuolema ristillä on historiallinen fakta.
Kristinusko on puolusteltu erilaisilla ulkokohtaisilla asioilla. On kirjoitettu elämänkertoja tutkijoista, jotka ovat päättäneet ottaa elämäntyökseen Raamatun kumoamisen ja koonneet paljon tietoa ajanlaskun alun Palestiinasta ja tapahtumista siellä, voidakseen osoittaa Raamatun Evankeliumeiden olevan väärässä. Mutta koottuaan materiaalin ja syvennyttyään siihen tutkijat ovatkin tulleet itse uskoon, koska ovat nähneet Evankeliumien olevan historiallisesti paikkansa pitäviä ja kun Raamatun kuvaus Jeesuksesta onkin totta, niin on ollut täysi syy muuttaa omaa vakaumusta. On myös kerrottu paljon vaikeassa huumeriippuvuudessa elävistä ihmisistä, jotka ovat vapautuneet hetkessä huumeista, alkoholista ja jopa tupakoinnista uskoon tulon myötä. On haastateltu vieroitusklinikoiden lääkäreitä, ateistejakin, jotka ovat todenneet, että syvästä huumeriippuvuudesta pääsee irti vain kuoleman tai kristillisen uskoontulon kautta.
Nämä ulkokohtaiset todistelut vain eivät kerro mitään siitä, mitä uskoontulo oikeastaan on. Ne kertovat, että uskoontulo on todellinen tapahtuma, joka voi muuttaa hetkessä koko arvomaailman ja vapauttaa kaikesta siitä, mihin entinen maallinen arvomaailma on sitonut. Kun huumeriippuvainen kertoo kohdanneensa Jeesuksen todellisesti ja saaneensa vapautumisen huumeista lahjaksi tai kun tutkija kumoaa koko aikaisemman elämäntyönsä ja kertoo totuuden olevan löydettävissä ainoastaan Jeesuksen kautta, niin psykologi voi arvioida ettei mikään subjektiivinen kokemus voisi vaikuttaa ihmiseen niin syvästi, että hänen koko elämänsä muuttuisi, mutta se ei ole todiste. Skeptikko voi aina sanoa, että huumeriippuvainen olisi vapautunut huumeista muutenkin ja tutkija olisi muutenkin tullut päätelmään, että on väärässä ja he vain subjektiivisen kokemuksen takia luulevat Jeesuksen vaikuttaneen sen.
Voidaan tietenkin kysyä, että mistä skeptikko tietää niin hyvin nuo asiat, onko hänellä jotain yliluonnollista tietoa? Mutta silti on myönnettävä ettei mikään ulkokohtainen tapahtuma voi todistaa Jeesuksen elävän ja vaikuttavan joka päivä monien ihmisten elämässä. Kun Paavali kertoo satojen ihmisten nähneen Jeesuksen hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen ja vakuudeksi kertoo suuren osan noista silminnäkijöistä olevan vielä elossa, kun hän kirjoittaa kirjettään parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, niin on selvää että kukaan samaan aikaan elänyt ei voinut väittää vastaan silminnäkijöille vedoten johonkin varmempaan tietoon, jota kriitikolla olisi. Nyt tilanne on se, että silminnäkijä kertomuksia on taltioitu kirjallisina, mutta emme voi haastatella silminnäkijöitä itseään.
Kun ensimmäisellä vuosisadalla joku epäili Jeesuksen tehneen mitään ihmeitä, niin epäilijä vietiin jonkun sellaisen luokse, jonka Jeesus oli parantanut vuosikymmeniä vaivanneesta sairaudesta hetkessä tai herättänyt kuolleista. Epäilijän oli uskottava, että ihmeellisiä asioita oli tapahtunut, kun koko kylä tunsi nuo tapaukset ja vakuutti niiden olevan totta, niin uskomattomalta kuin ne kuulostivatkin. Eivät ensimmäisen vuosisadan ihmiset olleet tyhmempiä, me lainaamme vieläkin monia antiikin ajattelijoita ja monet paikkansa pitävät sananlaskut ovat 3000 vuotta vanhoja. Nämä asiat on todellisuutta, joka on kirjattu muistiin että voimme niistä lukea.
Skeptikko tietää, että Raamattu on mytologista tarujen kerrontaa, vaikka todellinen Raamatun tutkimus osoittaa, että siitä puuttuu kaikki mytologialle tyypillinen aines. Raamatun kirjoittajat kirjoittivat asioista, jotka tapahtuivat heidän aikanaan, osa itse silminnäkijänä ja osa tehtyään tutkimustyötä ja haastateltuaan silminnäkijöitä. Uskova uskoo Raamatun kertomukset tosiksi ja skeptikko ei usko, koska hän ei ole havainnut vastaavia asioita tapahtuvan omassa kokemuspiirissään. Uskoa kutsutaan uskoksi, koska uskova uskoo Raamatun kertomien tapahtumien olevan mahdollisia, eikä vain mahdollisia, vaan myös todellisia.
Uskovan ja ei-uskovan välinen ero on lähtökohdissa. Kun ei-uskova tarkastelee Raamatun kertomuksia ilman mitään tietoa siitä, onko Jumalaa olemassakaan, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta uskoa todeksi niitä asioita mitä Raamatussa kerrotaan, ne vaatisivat kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolon ja vieläpä senkin, että Jeesus olisi todellisesti Jumala. Uskova, jonka näkökulma muodostuu siitä todellisuudesta, josta hän on saanut varmuuden, ei pidä edes ihmeenä sitä, että Jeesus parantaa sairaita, se on uskovalle enemmänkin luonnollista, koska hän jo ennestään tietää Jeesuksen olevan kaikkivaltias ja tahtovan hyvää ihmisille.
Mikä sitten voi saada ihmisen pitämään varmana niin älytöntä väittämää, että Jeesus olisi Jumala, miksi ihmeessä? Luonnostaan ihminen ei koskaan usko Jeesuksen olevan Jumala. Luonnostaan ihmisessä on jonkinlainen taipumus siihen, että etsii jotain suurempaa kuin ihminen itse on. Ihminen kyllä ymmärtää, että maailmassa olevat miljardit äärettömän monimutkaiset asiat ovat niin oudosti muodostuneita, etteivät ne ole ainakaan ihmiskätten työtä. Ne vaativat sellaista tarkkuutta ja voimaa, jota ei ihmisessä itsessään ole, ne näyttävät olevan äärettömän hyvin suunniteltuja, niin että kaikki osaset ovat täydellisen tarkoituksenmukaisia, eikä mikään toisenlainen rakenne voisi olla paremmin sopiva juuri siihen tarkoitukseen minkä ne täyttävät. Nämä huomiot saavat luonnostaan ihmisen ajattelemaan, että on jokin korkeampi voima, suurempi äly tai jos ei lähtökohtaisesti halua myöntää mitään mikä ei kuulu omaksuttuun materialistiseen maailmankuvaan, niin nuo huomiot saavat silloin kehittelemään mitä uskomattomampia teorioita siitä miten kaikki on muodostunut kuin vahingon kautta, mutta mikään ei saa ihmistä luonnostaan uskomaan Jeesukseen.
Kertomus Jeesuksesta Jumalana on niin järjenvastainen, niin vastenmielinen ja niin luonnoton, että se on saanut jopa jotkin ei-kristilliset tutkijat ja filosofit huudahtamaan: Ei tällaisia väitteitä keksitä! Kertomus verisestä Jumalasta ristiinnaulittuna on luotaantyöntävä ja monissa kulttuureissa sellaista väittämää pidetään jumalanpilkkana.
Ihmeellisintä onkin, että kaikesta tästä huolimatta tänäkin aamuna on jossain päin maailmaa herännyt uudistunut ihminen. Se ihminen on eilen vielä voinut olla kaikkien tuntema oman edun tavoittelija ja häikäilemätön toisten hyväksikäyttäjä, mutta tänään hän väittää kohdanneensa Jeesuksen ja tuo kohtaaminen on muuttanut koko hänen elämänsä. Hän on tänään voinut käydä verotarkastajan luona pyytämässä anteeksi vilppiään, myynyt edustus bemarinsa ja maksanut verorästit pois. Illalla hän menee seurakunnan kokoukseen, jossa kertoo kokeneensa ihmeellistä rakkautta, joka oli vielä paljon enemmän kuin se mitä vaille hän on jäänyt koko elämänsä ajan aina lapsuudesta lähtien. Hän kertoo kohdanneensa Jeesuksen tavalla, jota ei voi mitenkään pukea sanoiksi mutta yrittää kuvailla Jeesuksen läsnäolon kokemista ja toiset, jotka ovat kokeneet saman iloitsevat ja tietävät kyllä mistä hän puhuu vaikka ulkopuolinen ei käsittäisi siitä juuri mitään. Tuo sama mies saattaa jossain vaiheessa kokea kutsumuksen lähetystyöhön, myydä omakotitalonsa ja lähteä kurjiin olosuhteisiin, koska pitää omakotitaloa tärkeämpänä sitä, että edes yksi ihminen joka ei ole ennen kuullut, kuulisi nyt Jeesuksesta.
Vastaavaa tapahtuu maailmassa päivittäin. Skeptikko voi sanoa, ettei kukaan voi kohdata Jeesusta, eikä mitään Jeesusta ole, mutta skeptikon väitteet kaikuvat kuuroille korville uskoon tulleen kohdalla, joka muistaa mielessään omaa aikaa ennen uskoontuloa ja miettii, että skeptikkokin muuttaa mielensä jos jossain tilanteessa hieman avaa sydäntään Jumalalle ja antaa Jeesuksen kohdata itsensä. Mutta ennen sitä skeptikko ei voi ajatella uskoon tulosta mitään muuta kuin, että sen on oltava jonkinlainen subjektiivinen kokemus joka ei liity mitenkään tähän todelliseen maailmaan missä elämme.
Usko Jeesukseen on luonnolliselle ihmiselle vierasta, jotain mikä ei tulisi mieleenkään oman rationaalisen ajattelun tuloksena. Kuitenkin uskovalle usko Jeesukseen on täysin rationaalinen asia, Jeesus on todellinen ja vaikuttaa maailmassa, häneen voi olla yhteydessä ja aikaisemmin selittämätön selittyy luonnollisella tavalla sen tiedon varassa, minkä saa Jumalalta. Kun uskova tuntee Jeesuksen, hän lukee Jeesuksen toiminnasta Raamatusta ja iloitsee nähdessään Jeesuksen toimineen jo 2000 vuotta sitten samalla tavalla kuin hän toimii tänäänkin, vaikka nyt Jeesus ei ole maailmassa silmin nähtävällä ja käsin kosketeltavalla tavalla. Raamattu kertoo totuuden, ei siksi, että itse on kokenut niin, vaan siksi että Raamattu on Jumalan sana. Raamatun totuudellisuus ei muutu sen mukaan uskommeko siihen vai emme tai sen mukaan koemmeko sen todeksi vai mitä ajattelemme siitä.
Uskovan ongelma on se, että useimmat ihmiset pilkkaavat häntä ja keskustelupalstoilla monet tahtovat kuulla hänen uskostaan, ei siksi että se kiinnostaisi, vaan siksi että saisivat kumottua jonkin kohdan uskovan puheenvuorosta kun uskova yrittää selittää asiaa jota ei voi sanoin kuvata. Uskova ei voi saada ketään uskomaan omaan maailman katsomukseensa, mikä on hyvä asia. Vain Jumala voi saada ihmisen uskomaan Jeesukseen, johon uskominen on ihmiselle luonnostaan vierasta ja vastenmielistä.
Niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki .. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti .. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”
Jos kysymys siitä, mitä usko todella on, on mielestäsi tärkeä kysymys, niin käytä pari tuntia lukeaksesi läpi Johanneksen Evankeliumin. Se on silminnäkijän kuvaus 2000 vuotta sitten tapahtuneista asioista ja jo historiallisesti arvokas kirja. Se välittää meille kuvausta tuon ajan maailmasta ja siitä mistä kristinusko sai alkunsa ja levisi kaikkeen maailmaan. Johannes suuntaa kirjansa ei-juutalaisille ja se sisältää monia pieniä selityksiä juutalaisista käsitteistä ja vertauskuvista, jotka jäisivät meille muuten epäselviksi.
Kun kerroin yhdessä vastauksessani, ettei usko Jeesukseen ole vain uskomista hänen jumaluuteensa, vaan varmuutta Jeesuksen jumaluudesta havaintojen perusteella ja sen takia perusteltua uskomista niihin lupauksiin, jotka Jeesus on antanut, niin tämä tietysti vaatii joitain perusteluja. Kirjoitan nyt Jeesuksesta Jumalana, koska kristinusko ei ole uskomista yleensä johonkin jumaluuteen, vaan perustuu kokonaan Jeesukseen.
Kaikki kristilliset kirkot voidaan lakkauttaa ja kaikki evankeliointi työ ympäri maailmaa on syytä pysäyttää välittömästi, jos voidaan todistaa ettei Jeesus elänyt Israelissa 2000 vuotta sitten tai ettei Jeesus syntynyt neitsyestä tai ettei Jeesus kuollut ristillä kantaen jokaisen häneen uskovan ihmisen syntitaakan tai ettei Jeesus ole noussut kuolleista ja elä tänäkin päivänä ja katsele meitä ja meidän elämäämme täällä maan päällä siihen myös tarvittaessa osallistuen. Jos Jeesus ei todellisesti anna syntejä anteeksi, vaan sellaiset kokemukset ovat vain uskovien subjektiivista kokemista, niin koko kristinusko on turhaa. Jos yksikin näistä kohdista voidaan näyttää toteen, niin silloin ei ole mitään syytä uskoa Raamatun olevan Jumalan sanaa.
Kirjoitan tämän tehdäkseni selväksi sen, että kristinusko on uskoa Jeesukseen, neitseellisen syntymään, Jeesuksen elämään maan päällä, kuolemaan ristillä ja ylösnousemukseen, Jeesuksen Jumaluuteen. Juuri siksi, että näiden tapahtumien historiallinen todellisuus on perusedellytys kristinuskon perustumiselle todellisuuteen, myös juuri näitä asioita on vahvasti kyseenalaistettu kristinuskoa vastustavien toimesta. Raamattu on maailman eniten luettu kirja, maailman eniten tutkittu kirja, maailman eniten kritisoitu kirja ja se on myös kestänyt enemmän kritiikkiä kuin mikään muu historiallisista tapahtumista kertova teos koskaan. Niillä miestyövuosilla, joita on käytetty Raamatun kumoamiseen, olisi rakennettu jo monta pyramidia, mutta Raamatun historiallista totuudenmukaisuutta ei ole kumottu.
Kun 1800 –luvulla oikeastaan ensimmäisiä kertoja pyrittiin esittämään valistusajan rationaalisen ajattelun pohjalta kritiikkiä Jeesuksen historiallisuutta vastaan, niin se poiki monia kirjoja joissa kritiikki osoitettiin vääräksi. 1900 –luvun alkupuolen jälkeen kukaan ei ole historiallisiin lähteisiin vedoten esittänyt vakavasti, ettei kertomus Nasaretilaisesta Jeesuksesta olisi totta. Kaiken tämän maailman laajimman ja kriittisimmän tutkinnan jälkeen ei ole mitään perusteltua syytä väittää, ettei Jeesus olisi elänyt Israelissa noin 2000 vuotta sitten ja opettanut niitä asioita, joista Raamattu kertoo, myös kuolema ristillä on historiallinen fakta.
Kristinusko on puolusteltu erilaisilla ulkokohtaisilla asioilla. On kirjoitettu elämänkertoja tutkijoista, jotka ovat päättäneet ottaa elämäntyökseen Raamatun kumoamisen ja koonneet paljon tietoa ajanlaskun alun Palestiinasta ja tapahtumista siellä, voidakseen osoittaa Raamatun Evankeliumeiden olevan väärässä. Mutta koottuaan materiaalin ja syvennyttyään siihen tutkijat ovatkin tulleet itse uskoon, koska ovat nähneet Evankeliumien olevan historiallisesti paikkansa pitäviä ja kun Raamatun kuvaus Jeesuksesta onkin totta, niin on ollut täysi syy muuttaa omaa vakaumusta. On myös kerrottu paljon vaikeassa huumeriippuvuudessa elävistä ihmisistä, jotka ovat vapautuneet hetkessä huumeista, alkoholista ja jopa tupakoinnista uskoon tulon myötä. On haastateltu vieroitusklinikoiden lääkäreitä, ateistejakin, jotka ovat todenneet, että syvästä huumeriippuvuudesta pääsee irti vain kuoleman tai kristillisen uskoontulon kautta.
Nämä ulkokohtaiset todistelut vain eivät kerro mitään siitä, mitä uskoontulo oikeastaan on. Ne kertovat, että uskoontulo on todellinen tapahtuma, joka voi muuttaa hetkessä koko arvomaailman ja vapauttaa kaikesta siitä, mihin entinen maallinen arvomaailma on sitonut. Kun huumeriippuvainen kertoo kohdanneensa Jeesuksen todellisesti ja saaneensa vapautumisen huumeista lahjaksi tai kun tutkija kumoaa koko aikaisemman elämäntyönsä ja kertoo totuuden olevan löydettävissä ainoastaan Jeesuksen kautta, niin psykologi voi arvioida ettei mikään subjektiivinen kokemus voisi vaikuttaa ihmiseen niin syvästi, että hänen koko elämänsä muuttuisi, mutta se ei ole todiste. Skeptikko voi aina sanoa, että huumeriippuvainen olisi vapautunut huumeista muutenkin ja tutkija olisi muutenkin tullut päätelmään, että on väärässä ja he vain subjektiivisen kokemuksen takia luulevat Jeesuksen vaikuttaneen sen.
Voidaan tietenkin kysyä, että mistä skeptikko tietää niin hyvin nuo asiat, onko hänellä jotain yliluonnollista tietoa? Mutta silti on myönnettävä ettei mikään ulkokohtainen tapahtuma voi todistaa Jeesuksen elävän ja vaikuttavan joka päivä monien ihmisten elämässä. Kun Paavali kertoo satojen ihmisten nähneen Jeesuksen hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen ja vakuudeksi kertoo suuren osan noista silminnäkijöistä olevan vielä elossa, kun hän kirjoittaa kirjettään parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, niin on selvää että kukaan samaan aikaan elänyt ei voinut väittää vastaan silminnäkijöille vedoten johonkin varmempaan tietoon, jota kriitikolla olisi. Nyt tilanne on se, että silminnäkijä kertomuksia on taltioitu kirjallisina, mutta emme voi haastatella silminnäkijöitä itseään.
Kun ensimmäisellä vuosisadalla joku epäili Jeesuksen tehneen mitään ihmeitä, niin epäilijä vietiin jonkun sellaisen luokse, jonka Jeesus oli parantanut vuosikymmeniä vaivanneesta sairaudesta hetkessä tai herättänyt kuolleista. Epäilijän oli uskottava, että ihmeellisiä asioita oli tapahtunut, kun koko kylä tunsi nuo tapaukset ja vakuutti niiden olevan totta, niin uskomattomalta kuin ne kuulostivatkin. Eivät ensimmäisen vuosisadan ihmiset olleet tyhmempiä, me lainaamme vieläkin monia antiikin ajattelijoita ja monet paikkansa pitävät sananlaskut ovat 3000 vuotta vanhoja. Nämä asiat on todellisuutta, joka on kirjattu muistiin että voimme niistä lukea.
Skeptikko tietää, että Raamattu on mytologista tarujen kerrontaa, vaikka todellinen Raamatun tutkimus osoittaa, että siitä puuttuu kaikki mytologialle tyypillinen aines. Raamatun kirjoittajat kirjoittivat asioista, jotka tapahtuivat heidän aikanaan, osa itse silminnäkijänä ja osa tehtyään tutkimustyötä ja haastateltuaan silminnäkijöitä. Uskova uskoo Raamatun kertomukset tosiksi ja skeptikko ei usko, koska hän ei ole havainnut vastaavia asioita tapahtuvan omassa kokemuspiirissään. Uskoa kutsutaan uskoksi, koska uskova uskoo Raamatun kertomien tapahtumien olevan mahdollisia, eikä vain mahdollisia, vaan myös todellisia.
Uskovan ja ei-uskovan välinen ero on lähtökohdissa. Kun ei-uskova tarkastelee Raamatun kertomuksia ilman mitään tietoa siitä, onko Jumalaa olemassakaan, ei hänellä ole mitään mahdollisuutta uskoa todeksi niitä asioita mitä Raamatussa kerrotaan, ne vaatisivat kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolon ja vieläpä senkin, että Jeesus olisi todellisesti Jumala. Uskova, jonka näkökulma muodostuu siitä todellisuudesta, josta hän on saanut varmuuden, ei pidä edes ihmeenä sitä, että Jeesus parantaa sairaita, se on uskovalle enemmänkin luonnollista, koska hän jo ennestään tietää Jeesuksen olevan kaikkivaltias ja tahtovan hyvää ihmisille.
Mikä sitten voi saada ihmisen pitämään varmana niin älytöntä väittämää, että Jeesus olisi Jumala, miksi ihmeessä? Luonnostaan ihminen ei koskaan usko Jeesuksen olevan Jumala. Luonnostaan ihmisessä on jonkinlainen taipumus siihen, että etsii jotain suurempaa kuin ihminen itse on. Ihminen kyllä ymmärtää, että maailmassa olevat miljardit äärettömän monimutkaiset asiat ovat niin oudosti muodostuneita, etteivät ne ole ainakaan ihmiskätten työtä. Ne vaativat sellaista tarkkuutta ja voimaa, jota ei ihmisessä itsessään ole, ne näyttävät olevan äärettömän hyvin suunniteltuja, niin että kaikki osaset ovat täydellisen tarkoituksenmukaisia, eikä mikään toisenlainen rakenne voisi olla paremmin sopiva juuri siihen tarkoitukseen minkä ne täyttävät. Nämä huomiot saavat luonnostaan ihmisen ajattelemaan, että on jokin korkeampi voima, suurempi äly tai jos ei lähtökohtaisesti halua myöntää mitään mikä ei kuulu omaksuttuun materialistiseen maailmankuvaan, niin nuo huomiot saavat silloin kehittelemään mitä uskomattomampia teorioita siitä miten kaikki on muodostunut kuin vahingon kautta, mutta mikään ei saa ihmistä luonnostaan uskomaan Jeesukseen.
Kertomus Jeesuksesta Jumalana on niin järjenvastainen, niin vastenmielinen ja niin luonnoton, että se on saanut jopa jotkin ei-kristilliset tutkijat ja filosofit huudahtamaan: Ei tällaisia väitteitä keksitä! Kertomus verisestä Jumalasta ristiinnaulittuna on luotaantyöntävä ja monissa kulttuureissa sellaista väittämää pidetään jumalanpilkkana.
Ihmeellisintä onkin, että kaikesta tästä huolimatta tänäkin aamuna on jossain päin maailmaa herännyt uudistunut ihminen. Se ihminen on eilen vielä voinut olla kaikkien tuntema oman edun tavoittelija ja häikäilemätön toisten hyväksikäyttäjä, mutta tänään hän väittää kohdanneensa Jeesuksen ja tuo kohtaaminen on muuttanut koko hänen elämänsä. Hän on tänään voinut käydä verotarkastajan luona pyytämässä anteeksi vilppiään, myynyt edustus bemarinsa ja maksanut verorästit pois. Illalla hän menee seurakunnan kokoukseen, jossa kertoo kokeneensa ihmeellistä rakkautta, joka oli vielä paljon enemmän kuin se mitä vaille hän on jäänyt koko elämänsä ajan aina lapsuudesta lähtien. Hän kertoo kohdanneensa Jeesuksen tavalla, jota ei voi mitenkään pukea sanoiksi mutta yrittää kuvailla Jeesuksen läsnäolon kokemista ja toiset, jotka ovat kokeneet saman iloitsevat ja tietävät kyllä mistä hän puhuu vaikka ulkopuolinen ei käsittäisi siitä juuri mitään. Tuo sama mies saattaa jossain vaiheessa kokea kutsumuksen lähetystyöhön, myydä omakotitalonsa ja lähteä kurjiin olosuhteisiin, koska pitää omakotitaloa tärkeämpänä sitä, että edes yksi ihminen joka ei ole ennen kuullut, kuulisi nyt Jeesuksesta.
Vastaavaa tapahtuu maailmassa päivittäin. Skeptikko voi sanoa, ettei kukaan voi kohdata Jeesusta, eikä mitään Jeesusta ole, mutta skeptikon väitteet kaikuvat kuuroille korville uskoon tulleen kohdalla, joka muistaa mielessään omaa aikaa ennen uskoontuloa ja miettii, että skeptikkokin muuttaa mielensä jos jossain tilanteessa hieman avaa sydäntään Jumalalle ja antaa Jeesuksen kohdata itsensä. Mutta ennen sitä skeptikko ei voi ajatella uskoon tulosta mitään muuta kuin, että sen on oltava jonkinlainen subjektiivinen kokemus joka ei liity mitenkään tähän todelliseen maailmaan missä elämme.
Usko Jeesukseen on luonnolliselle ihmiselle vierasta, jotain mikä ei tulisi mieleenkään oman rationaalisen ajattelun tuloksena. Kuitenkin uskovalle usko Jeesukseen on täysin rationaalinen asia, Jeesus on todellinen ja vaikuttaa maailmassa, häneen voi olla yhteydessä ja aikaisemmin selittämätön selittyy luonnollisella tavalla sen tiedon varassa, minkä saa Jumalalta. Kun uskova tuntee Jeesuksen, hän lukee Jeesuksen toiminnasta Raamatusta ja iloitsee nähdessään Jeesuksen toimineen jo 2000 vuotta sitten samalla tavalla kuin hän toimii tänäänkin, vaikka nyt Jeesus ei ole maailmassa silmin nähtävällä ja käsin kosketeltavalla tavalla. Raamattu kertoo totuuden, ei siksi, että itse on kokenut niin, vaan siksi että Raamattu on Jumalan sana. Raamatun totuudellisuus ei muutu sen mukaan uskommeko siihen vai emme tai sen mukaan koemmeko sen todeksi vai mitä ajattelemme siitä.
Uskovan ongelma on se, että useimmat ihmiset pilkkaavat häntä ja keskustelupalstoilla monet tahtovat kuulla hänen uskostaan, ei siksi että se kiinnostaisi, vaan siksi että saisivat kumottua jonkin kohdan uskovan puheenvuorosta kun uskova yrittää selittää asiaa jota ei voi sanoin kuvata. Uskova ei voi saada ketään uskomaan omaan maailman katsomukseensa, mikä on hyvä asia. Vain Jumala voi saada ihmisen uskomaan Jeesukseen, johon uskominen on ihmiselle luonnostaan vierasta ja vastenmielistä.
Niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki .. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti .. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”
Jos kysymys siitä, mitä usko todella on, on mielestäsi tärkeä kysymys, niin käytä pari tuntia lukeaksesi läpi Johanneksen Evankeliumin. Se on silminnäkijän kuvaus 2000 vuotta sitten tapahtuneista asioista ja jo historiallisesti arvokas kirja. Se välittää meille kuvausta tuon ajan maailmasta ja siitä mistä kristinusko sai alkunsa ja levisi kaikkeen maailmaan. Johannes suuntaa kirjansa ei-juutalaisille ja se sisältää monia pieniä selityksiä juutalaisista käsitteistä ja vertauskuvista, jotka jäisivät meille muuten epäselviksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.