Niin, mitä se on? Koska isänmaamme on Suomi, ilmeisesti suomalaisuutta.
Mitä on suomalaisuus? Onko suomalaisuus hyvä asia? Miksi suomalaisuuden pitäisi olla jotenkin erityistä, senkö takia että sattuu itse olemaan suomalainen? Kyllä minä pidän monessa asiassa ruotsalaisuutta tai amerikkalaisuutta parempana kuin suomalaisuutta.
Minulle tulee suomalaisuudesta mieleen sulkeutuneisuus, sosiaalinen kyvyttömyys, puhumattomuus, pessimismi ja surumielisyys ja edelleen heikohko itsetunto. Monessa mielessä suomalaisuus ja suomalaiset tuovat mieleeni venäläisyyden ja venäläiset.
Kaksi em. vertailumaata näen toiveikkaampina, sosiaalisempina, yritteliäämpinä ja helpompina/vapaampina elää, amerikan todellisuudesta tosin tiedän vain viestimien perusteella.
Esimerkiksi kun käy autolla Ruotsin puolella kaikki pelaa joustavammin ja kohteliaammin. Yleisilme on vauraampi ja miellyttävämpi.
Maana en voi Suomea mitenkään erityisenä pitää, siis maantieteellisesti. Nykytalvet ovat surkeaa harmautta, kesä (niin kuin viime) monesti kovin kylmä ja lyhytaikainen. Kaunista luontoa toki on, mutta onhan sitä muuallakin - ja varsinaiset nähtävyydet Suomessa ovat kyllä vähissä. Maatamme voisi ehkä kuvailla keskinkertaiseksi pohjoiseksi maaksi.
Eläkeiän koittaessa varsin moni on saanut Suomesta tarpeekseen ja muuttaakin esim. Espanjaan. Niin taisi tehdä Mannerheimkin, hän asui viime vuotensa toki pääasiallisesti Sveitsissä.
Suomalaista kieltä ja kulttuuria arvostan toki paljon. Hämmästyksekseni hyvinkin moni itseään isänmaallisena pitävä ei tunne siitä juuri muuta kuin Finlandia-hymnin.
Tässäpä alkajaisiksi. Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä on isänmaallisuus. On kai se muutakin kuin sen toteamista, että isämme ja heidän isänsä asuivat täällä? Jossainhan sitä on oltava ja asuttava.
Mitä on suomalaisuus? Onko suomalaisuus hyvä asia? Miksi suomalaisuuden pitäisi olla jotenkin erityistä, senkö takia että sattuu itse olemaan suomalainen? Kyllä minä pidän monessa asiassa ruotsalaisuutta tai amerikkalaisuutta parempana kuin suomalaisuutta.
Minulle tulee suomalaisuudesta mieleen sulkeutuneisuus, sosiaalinen kyvyttömyys, puhumattomuus, pessimismi ja surumielisyys ja edelleen heikohko itsetunto. Monessa mielessä suomalaisuus ja suomalaiset tuovat mieleeni venäläisyyden ja venäläiset.
Kaksi em. vertailumaata näen toiveikkaampina, sosiaalisempina, yritteliäämpinä ja helpompina/vapaampina elää, amerikan todellisuudesta tosin tiedän vain viestimien perusteella.
Esimerkiksi kun käy autolla Ruotsin puolella kaikki pelaa joustavammin ja kohteliaammin. Yleisilme on vauraampi ja miellyttävämpi.
Maana en voi Suomea mitenkään erityisenä pitää, siis maantieteellisesti. Nykytalvet ovat surkeaa harmautta, kesä (niin kuin viime) monesti kovin kylmä ja lyhytaikainen. Kaunista luontoa toki on, mutta onhan sitä muuallakin - ja varsinaiset nähtävyydet Suomessa ovat kyllä vähissä. Maatamme voisi ehkä kuvailla keskinkertaiseksi pohjoiseksi maaksi.
Eläkeiän koittaessa varsin moni on saanut Suomesta tarpeekseen ja muuttaakin esim. Espanjaan. Niin taisi tehdä Mannerheimkin, hän asui viime vuotensa toki pääasiallisesti Sveitsissä.
Suomalaista kieltä ja kulttuuria arvostan toki paljon. Hämmästyksekseni hyvinkin moni itseään isänmaallisena pitävä ei tunne siitä juuri muuta kuin Finlandia-hymnin.
Tässäpä alkajaisiksi. Olen kiinnostunut kuulemaan, mitä on isänmaallisuus. On kai se muutakin kuin sen toteamista, että isämme ja heidän isänsä asuivat täällä? Jossainhan sitä on oltava ja asuttava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.