Olisiko Hitler pitänyt abortoida, kysymys kaikille

Abortti on aina väärin.

uskonratkaisu1111111111 kirjoitti:

Abortti on aina väärin.

Miksi? Ilman raamattu kautta jumala soopaa.

Miele, on niin tunteellinen imurini, wüt

Uskotko siis kohtaloon?

Minä luotan Pallihien parannusvoimaan Jeesuksen Armossa ,Amen!

Toivottavasti nimä avaukset tekevät "ateistin" ns. "elämästä" >> Parempia!!!!!!
Pakanoiden Pallihietön Paratiisitön Pakkovaellus on syytä lopettaa, ja Pallhientuoksu helle opettaa. Evankeloikaa, opettakaa "ateisti" <"poikaa" Jumaloikaa, hikiset pallinne heille

uskonratkaisu1111111111 kirjoitti:

Uskotko siis kohtaloon?

En.

marathustra kirjoitti:

En.

Hyvä! Sellainen on perkeleestä.

Pitää muistaa, että Hitler taisteli länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa ja oli tiettävästi jopa "urhoollinenkin" ja meinasi myös jäädä henkilöautolla kuorma-auton alle, vain sekunnin osista oli kyse, ettei kuollut. Alkaa _melkein_ luulla, että Jumala varjeli...

melkeinuskois kirjoitti:

Pitää muistaa, että Hitler taisteli länsirintamalla ensimmäisessä maailmansodassa ja oli tiettävästi jopa "urhoollinenkin" ja meinasi myös jäädä henkilöautolla kuorma-auton alle, vain sekunnin osista oli kyse, ettei kuollut. Alkaa _melkein_ luulla, että Jumala varjeli...

Juuri noin. Hitler oli 4 vuotta, poislukien toipilasaika hänen haavoituttuaan sirpaleesta ja myöhemmin taistelukaasusta, länsirintamalla rivisotilaana ja lähettinä. Ihmiset ainakin yrittivät tappaa hänet tuona neljän vuoden aikana. Hellaritarinoissa tästä seuraisi, että Adolf oli Jumalan suojeluksessa. Niin tai näin, me emme pysty häntä enää abortoimaan, eivätkä hänen aikalaisensa kyenneet häntä koskaan tappamaan.

marathustra kirjoitti:

Juuri noin. Hitler oli 4 vuotta, poislukien toipilasaika hänen haavoituttuaan sirpaleesta ja myöhemmin taistelukaasusta, länsirintamalla rivisotilaana ja lähettinä. Ihmiset ainakin yrittivät tappaa hänet tuona neljän vuoden aikana. Hellaritarinoissa tästä seuraisi, että Adolf oli Jumalan suojeluksessa. Niin tai näin, me emme pysty häntä enää abortoimaan, eivätkä hänen aikalaisensa kyenneet häntä koskaan tappamaan.

Sitä paitsi on erittäin kyseenalaista, etteikö natsismi olisi noussut jossain muodossa ilman Hitleriäkin. Hän ei keksinyt antisemitismiä vaan omaksui sen. Oikeastaan mikään natsismin olennaisista aineksista ei ollut hänen keksimäänsä, hän vain yhdisti eri puolilta saamansa vaikutteet. Joku muukin olisi voinut tehdä saman. Hitler tosin osasi kasata ympärilleen juuri oikeat henkilöt, kuten Göbbelsin, joka näyttää tosiaan osanneen aikanaan yleisöön vaikuttamisen keinot. Göbbels vaikuttui henkilökohtaisesti Hitleristä, mutta olisihan hän voinut vaikuttua josta kusta toisestakin.

Natsismin pahuuden henkilöiminen Hitleriin on vähän samaa kuin persoonallisen saatanan olettaminen. Sillä tavalla pääsee näppärästi eroon syyllisyydestä, eikä varsinkaan 2015 Suomessa eläessään tarvitse miettiä omaa osuuttaan omassa maassaan tai muualla tapahtuviin ikäviin asioihin, eikä siihen ovatko jotkut yhteiskunnan nimissä suoritetut toimet, joita nyt yleisesti pidetään hyvin oikeutettuina, itse asiassa tulevaisuudessa jopa rikollisiksi luokiteltavia. Muutama vuosi sitten poikakodeista herännyt keskustelu on hyvä esimerkki tästä. Pitää muistaa, että Natsi-Saksassa nekin, jotka tiesivät keskitysleireistä (niistä luultavasti tiesivät erittäin monet) ja niistäkin, jotka tiesivät niissä tapahtuvista julmuuksista, pitivät niiden kovaa kuria oikeutettuna.

Kansa, siis se osa väestöä, joka on matalammin koulutettua ja elää epäterveemmin ja hallitsee ylipäätään huonommin omaa elämäänsä, on tuon tuostakin vaatimassa hallintoon selkärankaa kovempien otteiden muodossa. Kun Make iskee Peraa puukolla 10 euron velan tai varastetun viinahuikan takia, se ei tämän porukan mielestä olekaan oikeutettu rangaistus vaan rikos. Jos hiipparijoukko puukottaa satunnaista mamua vokin pihalla, se taas on ihan oikeutettuja kovia otteita, koska joku mamu jossain on tehnyt jotain "kantiksille". Tämän häikäisevän loogisuuden valossa yllättävän suuri joukko nettiin kirjoittavista vaikuttaa lähinnä typeriltä puoliapinoilta, vaikka puoliapinoita ei tulisikaan loukata.

Toisin kuin sodan jälkeen ja 1960-luvulla, nyt on isänmaanasia taas niin muodissa, että kukaan ei puhu esimerkiksi venäläisten sotavankien kohtelusta sodan aikana. Merkittävä osa heistä kuoli nälkään ja sairauksiin ja osa teki itsemurhan kovan kohtelun seurauksena. Miksihän asia nyt on tabu? Koetaanko sen loukkaavan veteraaneja? Suurin osa veteraaneista ei ollut tekemisessä vankien kanssa ja monet heistäkin järkyttyivät kuullessaan myöhemmin sotavankien kohtaloista. Osa veteraaneista toki oli sotahulluja tai pyhän isänmaallisen vihan vallassa heiluneita, kas kun veteraanit yleensäkin olivat ihan vain ihmisiä, kuten mekin nyt olemme. Kaikenlaista viheltäjää mahtui porukkaan. Melkoinen osa rintamaveteraaneista, kaikesta kokemastaan ja näkemästään väkivallasta huolimatta tunsi jossain määrin myötätuntoa myös vihollisen vankeja kohtaan, koska saattoivat hyvin kuvitella itsensä samaan asemaan. Mihin osa joutuikin.

Kuolleisuus suomalaisilla vankileireillä, niin kansalaissodan kuin jatkosodankin aikana, ei jää kauaksi Stalinin leireistä, ellei ollut jopa suurempi. Olutmahainen Suomi-pipo kyllä kauhistelee Stalinin terroria, joka ei kuitenkaan ollut juurikaan sen kummempaa kuin vastaava Suomessa toisinajattelijoihin, eli kommunisteihin, kohdistunut terrori. Heitä kuoli myös 1920-30-luvuilla vankiloissa. Kuinka nämä ihmiset oikeuttavat sen kaiken? Meidän väkivalta nyt vaan on niin paljon parempaa? Ei ollut muuta mahdollisuutta, vihollinen oli niin kauhea ja julma, että ei olisi muuten pärjätty (tämähän oli aikalaisten puolustus, jota mm. Kosola ryyppyporukoineen käytti)? Tai, että itsehän tiensä valitsivat? Sotavangit eivät valinneet, osa oli pakotettu lähtemään sotaan ja siellä aikansa pelättyään joutuivat vangiksi ja kenties kuolivat nälkään suomalaisella leirillä. Jotkut oli jopa raijattu mukaan venäläiseltä vankileiriltä, kun miehistä tuli niin suuri pula, että kansan vihollisetkin kelpasivat kansaa puolustamaan. Aika moni veteraani ymmärsi vankeja juuri tämän takia.

Niinpä myös minun mielestäni kysymys on lapsellisen tyhmä eikä siihen kannata vaivautua vastaamaan. Mutta juuri siksi se epäilemättä on erittäin suosittu netissä. Viisivuotiaan aivotoiminnalla varustettu kokee sen varmasti hyvin mielekkääksi. Tämä on tietenkin oma arvioni, koska jo seitsemän vuotiaana, kouluni aloitettuani, en olisi mitenkään pystynyt kuvittelemaan holocaustin ja maailmansodan kaltaisten tapahtumien tosiaan olevan kiinni vain yhdestä miehestä, vaikka hänestä kuinka myöhemmin tehtäisiin syntipukki. Tietenkin tehtiin, kun turpiin tuli ja puolin ja toisin erinäinen määrä toimijoita tunsi syyllisyyttä omalta osaltaan ja halusi siitä kiusallisesta tunteesta eroon.

fdasfa kirjoitti:

Sitä paitsi on erittäin kyseenalaista, etteikö natsismi olisi noussut jossain muodossa ilman Hitleriäkin. Hän ei keksinyt antisemitismiä vaan omaksui sen. Oikeastaan mikään natsismin olennaisista aineksista ei ollut hänen keksimäänsä, hän vain yhdisti eri puolilta saamansa vaikutteet. Joku muukin olisi voinut tehdä saman. Hitler tosin osasi kasata ympärilleen juuri oikeat henkilöt, kuten Göbbelsin, joka näyttää tosiaan osanneen aikanaan yleisöön vaikuttamisen keinot. Göbbels vaikuttui henkilökohtaisesti Hitleristä, mutta olisihan hän voinut vaikuttua josta kusta toisestakin.

Natsismin pahuuden henkilöiminen Hitleriin on vähän samaa kuin persoonallisen saatanan olettaminen. Sillä tavalla pääsee näppärästi eroon syyllisyydestä, eikä varsinkaan 2015 Suomessa eläessään tarvitse miettiä omaa osuuttaan omassa maassaan tai muualla tapahtuviin ikäviin asioihin, eikä siihen ovatko jotkut yhteiskunnan nimissä suoritetut toimet, joita nyt yleisesti pidetään hyvin oikeutettuina, itse asiassa tulevaisuudessa jopa rikollisiksi luokiteltavia. Muutama vuosi sitten poikakodeista herännyt keskustelu on hyvä esimerkki tästä. Pitää muistaa, että Natsi-Saksassa nekin, jotka tiesivät keskitysleireistä (niistä luultavasti tiesivät erittäin monet) ja niistäkin, jotka tiesivät niissä tapahtuvista julmuuksista, pitivät niiden kovaa kuria oikeutettuna.

Kansa, siis se osa väestöä, joka on matalammin koulutettua ja elää epäterveemmin ja hallitsee ylipäätään huonommin omaa elämäänsä, on tuon tuostakin vaatimassa hallintoon selkärankaa kovempien otteiden muodossa. Kun Make iskee Peraa puukolla 10 euron velan tai varastetun viinahuikan takia, se ei tämän porukan mielestä olekaan oikeutettu rangaistus vaan rikos. Jos hiipparijoukko puukottaa satunnaista mamua vokin pihalla, se taas on ihan oikeutettuja kovia otteita, koska joku mamu jossain on tehnyt jotain "kantiksille". Tämän häikäisevän loogisuuden valossa yllättävän suuri joukko nettiin kirjoittavista vaikuttaa lähinnä typeriltä puoliapinoilta, vaikka puoliapinoita ei tulisikaan loukata.

Toisin kuin sodan jälkeen ja 1960-luvulla, nyt on isänmaanasia taas niin muodissa, että kukaan ei puhu esimerkiksi venäläisten sotavankien kohtelusta sodan aikana. Merkittävä osa heistä kuoli nälkään ja sairauksiin ja osa teki itsemurhan kovan kohtelun seurauksena. Miksihän asia nyt on tabu? Koetaanko sen loukkaavan veteraaneja? Suurin osa veteraaneista ei ollut tekemisessä vankien kanssa ja monet heistäkin järkyttyivät kuullessaan myöhemmin sotavankien kohtaloista. Osa veteraaneista toki oli sotahulluja tai pyhän isänmaallisen vihan vallassa heiluneita, kas kun veteraanit yleensäkin olivat ihan vain ihmisiä, kuten mekin nyt olemme. Kaikenlaista viheltäjää mahtui porukkaan. Melkoinen osa rintamaveteraaneista, kaikesta kokemastaan ja näkemästään väkivallasta huolimatta tunsi jossain määrin myötätuntoa myös vihollisen vankeja kohtaan, koska saattoivat hyvin kuvitella itsensä samaan asemaan. Mihin osa joutuikin.

Kuolleisuus suomalaisilla vankileireillä, niin kansalaissodan kuin jatkosodankin aikana, ei jää kauaksi Stalinin leireistä, ellei ollut jopa suurempi. Olutmahainen Suomi-pipo kyllä kauhistelee Stalinin terroria, joka ei kuitenkaan ollut juurikaan sen kummempaa kuin vastaava Suomessa toisinajattelijoihin, eli kommunisteihin, kohdistunut terrori. Heitä kuoli myös 1920-30-luvuilla vankiloissa. Kuinka nämä ihmiset oikeuttavat sen kaiken? Meidän väkivalta nyt vaan on niin paljon parempaa? Ei ollut muuta mahdollisuutta, vihollinen oli niin kauhea ja julma, että ei olisi muuten pärjätty (tämähän oli aikalaisten puolustus, jota mm. Kosola ryyppyporukoineen käytti)? Tai, että itsehän tiensä valitsivat? Sotavangit eivät valinneet, osa oli pakotettu lähtemään sotaan ja siellä aikansa pelättyään joutuivat vangiksi ja kenties kuolivat nälkään suomalaisella leirillä. Jotkut oli jopa raijattu mukaan venäläiseltä vankileiriltä, kun miehistä tuli niin suuri pula, että kansan vihollisetkin kelpasivat kansaa puolustamaan. Aika moni veteraani ymmärsi vankeja juuri tämän takia.

Niinpä myös minun mielestäni kysymys on lapsellisen tyhmä eikä siihen kannata vaivautua vastaamaan. Mutta juuri siksi se epäilemättä on erittäin suosittu netissä. Viisivuotiaan aivotoiminnalla varustettu kokee sen varmasti hyvin mielekkääksi. Tämä on tietenkin oma arvioni, koska jo seitsemän vuotiaana, kouluni aloitettuani, en olisi mitenkään pystynyt kuvittelemaan holocaustin ja maailmansodan kaltaisten tapahtumien tosiaan olevan kiinni vain yhdestä miehestä, vaikka hänestä kuinka myöhemmin tehtäisiin syntipukki. Tietenkin tehtiin, kun turpiin tuli ja puolin ja toisin erinäinen määrä toimijoita tunsi syyllisyyttä omalta osaltaan ja halusi siitä kiusallisesta tunteesta eroon.

Se on tietysti vaikea arvioida jälkikäteen, että olisiko kaikki tapahtunut ilman Hitleriä, olisiko löytynyt joku toinen häikäilemätön tyyppi. Kyllä varmaan, mutta olisiko tuho ollut vastaavaa tai jopa suurempaa on mahdoton sanoa. Hitlerin abortoimisella ei olisi varmaan ollut kovinkaan suurta merkitystä, koska siemen myöhemmille tapahtumille oli kylvetty jo viimeistään I Maailmansodan rauhansopimuksessa. Ehkäpä oleellisempaa olisikin kysyä, että kenet tai ketkä olisi pitänyt abortoida niistä Liittoutuneiden hahmoista, jotka olivat päättämässä Versaillesin rauhansopimuksen ehdoista.
Olen samaa mieltä siitä, että nämä "eettiset kysymykset" esimerkiksi siitä, olisiko joku hallitsija pitänyt abortoida tai tappaa, eivät ole relevantteja. Näillä mitataan vain vastaajaa ja vastaajan asennetta eikä mitään muuta.

fdasfa kirjoitti:

Sitä paitsi on erittäin kyseenalaista, etteikö natsismi olisi noussut jossain muodossa ilman Hitleriäkin. Hän ei keksinyt antisemitismiä vaan omaksui sen. Oikeastaan mikään natsismin olennaisista aineksista ei ollut hänen keksimäänsä, hän vain yhdisti eri puolilta saamansa vaikutteet. Joku muukin olisi voinut tehdä saman. Hitler tosin osasi kasata ympärilleen juuri oikeat henkilöt, kuten Göbbelsin, joka näyttää tosiaan osanneen aikanaan yleisöön vaikuttamisen keinot. Göbbels vaikuttui henkilökohtaisesti Hitleristä, mutta olisihan hän voinut vaikuttua josta kusta toisestakin.

Natsismin pahuuden henkilöiminen Hitleriin on vähän samaa kuin persoonallisen saatanan olettaminen. Sillä tavalla pääsee näppärästi eroon syyllisyydestä, eikä varsinkaan 2015 Suomessa eläessään tarvitse miettiä omaa osuuttaan omassa maassaan tai muualla tapahtuviin ikäviin asioihin, eikä siihen ovatko jotkut yhteiskunnan nimissä suoritetut toimet, joita nyt yleisesti pidetään hyvin oikeutettuina, itse asiassa tulevaisuudessa jopa rikollisiksi luokiteltavia. Muutama vuosi sitten poikakodeista herännyt keskustelu on hyvä esimerkki tästä. Pitää muistaa, että Natsi-Saksassa nekin, jotka tiesivät keskitysleireistä (niistä luultavasti tiesivät erittäin monet) ja niistäkin, jotka tiesivät niissä tapahtuvista julmuuksista, pitivät niiden kovaa kuria oikeutettuna.

Kansa, siis se osa väestöä, joka on matalammin koulutettua ja elää epäterveemmin ja hallitsee ylipäätään huonommin omaa elämäänsä, on tuon tuostakin vaatimassa hallintoon selkärankaa kovempien otteiden muodossa. Kun Make iskee Peraa puukolla 10 euron velan tai varastetun viinahuikan takia, se ei tämän porukan mielestä olekaan oikeutettu rangaistus vaan rikos. Jos hiipparijoukko puukottaa satunnaista mamua vokin pihalla, se taas on ihan oikeutettuja kovia otteita, koska joku mamu jossain on tehnyt jotain "kantiksille". Tämän häikäisevän loogisuuden valossa yllättävän suuri joukko nettiin kirjoittavista vaikuttaa lähinnä typeriltä puoliapinoilta, vaikka puoliapinoita ei tulisikaan loukata.

Toisin kuin sodan jälkeen ja 1960-luvulla, nyt on isänmaanasia taas niin muodissa, että kukaan ei puhu esimerkiksi venäläisten sotavankien kohtelusta sodan aikana. Merkittävä osa heistä kuoli nälkään ja sairauksiin ja osa teki itsemurhan kovan kohtelun seurauksena. Miksihän asia nyt on tabu? Koetaanko sen loukkaavan veteraaneja? Suurin osa veteraaneista ei ollut tekemisessä vankien kanssa ja monet heistäkin järkyttyivät kuullessaan myöhemmin sotavankien kohtaloista. Osa veteraaneista toki oli sotahulluja tai pyhän isänmaallisen vihan vallassa heiluneita, kas kun veteraanit yleensäkin olivat ihan vain ihmisiä, kuten mekin nyt olemme. Kaikenlaista viheltäjää mahtui porukkaan. Melkoinen osa rintamaveteraaneista, kaikesta kokemastaan ja näkemästään väkivallasta huolimatta tunsi jossain määrin myötätuntoa myös vihollisen vankeja kohtaan, koska saattoivat hyvin kuvitella itsensä samaan asemaan. Mihin osa joutuikin.

Kuolleisuus suomalaisilla vankileireillä, niin kansalaissodan kuin jatkosodankin aikana, ei jää kauaksi Stalinin leireistä, ellei ollut jopa suurempi. Olutmahainen Suomi-pipo kyllä kauhistelee Stalinin terroria, joka ei kuitenkaan ollut juurikaan sen kummempaa kuin vastaava Suomessa toisinajattelijoihin, eli kommunisteihin, kohdistunut terrori. Heitä kuoli myös 1920-30-luvuilla vankiloissa. Kuinka nämä ihmiset oikeuttavat sen kaiken? Meidän väkivalta nyt vaan on niin paljon parempaa? Ei ollut muuta mahdollisuutta, vihollinen oli niin kauhea ja julma, että ei olisi muuten pärjätty (tämähän oli aikalaisten puolustus, jota mm. Kosola ryyppyporukoineen käytti)? Tai, että itsehän tiensä valitsivat? Sotavangit eivät valinneet, osa oli pakotettu lähtemään sotaan ja siellä aikansa pelättyään joutuivat vangiksi ja kenties kuolivat nälkään suomalaisella leirillä. Jotkut oli jopa raijattu mukaan venäläiseltä vankileiriltä, kun miehistä tuli niin suuri pula, että kansan vihollisetkin kelpasivat kansaa puolustamaan. Aika moni veteraani ymmärsi vankeja juuri tämän takia.

Niinpä myös minun mielestäni kysymys on lapsellisen tyhmä eikä siihen kannata vaivautua vastaamaan. Mutta juuri siksi se epäilemättä on erittäin suosittu netissä. Viisivuotiaan aivotoiminnalla varustettu kokee sen varmasti hyvin mielekkääksi. Tämä on tietenkin oma arvioni, koska jo seitsemän vuotiaana, kouluni aloitettuani, en olisi mitenkään pystynyt kuvittelemaan holocaustin ja maailmansodan kaltaisten tapahtumien tosiaan olevan kiinni vain yhdestä miehestä, vaikka hänestä kuinka myöhemmin tehtäisiin syntipukki. Tietenkin tehtiin, kun turpiin tuli ja puolin ja toisin erinäinen määrä toimijoita tunsi syyllisyyttä omalta osaltaan ja halusi siitä kiusallisesta tunteesta eroon.

Erinomainen puheenvuoro.

Mielenkiintoista on, kuinka laajoissa kaarissa historia liikehtii. Toisen maailmansodan voi monessakin suhteessa nähdä ensimmäisen erittäin selvänä jatkumona. Ajatus Euroopan Yhdysvalloista nostettiin esille jo heti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Siihen saakka kaikkein tuhoisimman sodan jälkeen perustettiin myös Kansainliitto, jonka tuli pyrkiä takaamaan rauha. Esperantosta yritettiin tehdä maailmankieltä, jonka avulla ihmiset eripuolilta maailmaa voisivat kommunikoida toistensa kanssa ja oppia tuntemaan toisensa. Sovinistisen nationalismin nousu pysäytti silloisen kehityksen ja johti sodan puhkeamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen moni noista asioista otettiin uudelleen esille, ikään kuin versiona kaksi. YK tosin perustettiin jo elokuussa 1941 Placentia Bayssä, mutta käytännössä se materialisoitui nykyiseen muotoonsa vasta rauhan tultua. Esperanton sijaan englannista alkoi muodostua maailmankieli ja se, että sitä niin laajasti opetetaan kouluissa ympäri maailmaa, saattaa osittain olla tietoisen kansojen lähentämispolitiikan tulosta. Opiskelijavaihto ja interrail ainakin ovat, sillä nuorisoon vaikuttaminen katsottiin nimenomaan tärkeäksi. Tämä oli opittu viimeistään totalitaarisilta ideologioilta, jotka olivat käytännössä Hitler Jugendeineen ja Komsomoleineen osoittaneet nuorisotyön merkityksen kansojen ajatustapojen muokkaajina. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntyi koko joukko kansallisvaltioita, joita sittemmin on syytetty toisen maailmansodan syyksikin. Niin tai näin, tätäkin politiikkaa itse asiassa jatkettiin toisen maailman sodan rauhanteossa, vaikka virallisesti nationalismi olikin kirosana. Voitettujen kansojen osalta suoritettiin mittavia väestön ja rajojen siirtoja, joilla luotiin kansallisuuksiltaan hyvin monotonisia valtioita, malliesimerkkeinä Saksa ja Puola. Juutalaiset poistuivat Euroopasta suurimmaksi osaksi aivan omasta aloitteestaan. Ilmeisesti aika pitkälti sen vuoksi Eurooppa ei toisen maailmansodan jälkeen enää ole ollutkaan johtavassa asemassa maailmassa tieteen ja taiteen alueilla. Euroopan Yhdysvalloistakin puhuttiin, mutta tällä kertaa tyydyttiin lähtemään liikkeelle jostain sellaisesta, sopivan pienestä ja käytännöllisestä, joka todella voisi onnistua ja niin syntyi Saksan ja Ranskan hiiliunioni, josta pikkuhiljaa kehittyi nykyinen EU.

Voisi ajatella, että toinen maailmansota purki etniset jännitteet Keski-Euroopan osalta. Ne olivat syntyneet kuningaskunnissa, jotka olivat hallinnoltaan hyvin autoritäärisiä. Balkanilla ja Itä-Euroopassa kommunismi esti purkautumiskehityksen omalla autoritäärisuudellaan ja niinpä ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntynyt monietninen valtio Jugoslavia hajosi sisäiseen sotaan vasta kommunismin hajotessa. Entisen neuvostoliiton alueella suuremmilta sodilta näytettiin aluksi vältyttävän, mutta nyt Ukrainan kriisi näyttää aika selkeästi olevan tyypillinen etninen konflikti, jollaisia Euroopassa on nähty aina Tsekkoslovakian kriisistä 1938 alkaen. No, jos tarkkoja ollaan, niin hieman vastaavastahan ensimmäinen maailmansotakin alkoi, joskin siinä ei ollut kyse suurvallan masinoimasta etnisen vähemmistön kapinoinnista. Minusta vaikuttaa, en asiaa lähemmin tunne enkä tiedä, että Venäjän keisarikunnassa ihmiset eivät kuitenkaan muuttaneet niinkään paljon etnisiltä alueilta toisille, vaan että entisen Neuvostoliiton alueen jännitteet ovat muodostuneet pääosin nimenomaan neuvostovallan aikana. Saatan olla väärässä. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomeen ei kai muodostunut merkittävää venäläisvähemmistöä Venäjän vallan aikana. Tosin Suomi poikkesi autonomisen ja muutenkin syrjäisen asemansa takia monesta muusta Venäjän keisarikunnan alueesta. Ja lisäksi 1918 kansalaissodan jälkimainingeissa harrastettiin etnisiä puhdistuksia, joissa selkeästi kapinallisia vastaan tai heihin täysin puolueettomasti suhtautuneita Suomessa pitkäänkin asuneita venäläisiä teloitettiin kylmästi ja heidän omaisuutensa ryöstettiin valkoisten toimesta.

fdasfa kirjoitti:

Mielenkiintoista on, kuinka laajoissa kaarissa historia liikehtii. Toisen maailmansodan voi monessakin suhteessa nähdä ensimmäisen erittäin selvänä jatkumona. Ajatus Euroopan Yhdysvalloista nostettiin esille jo heti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Siihen saakka kaikkein tuhoisimman sodan jälkeen perustettiin myös Kansainliitto, jonka tuli pyrkiä takaamaan rauha. Esperantosta yritettiin tehdä maailmankieltä, jonka avulla ihmiset eripuolilta maailmaa voisivat kommunikoida toistensa kanssa ja oppia tuntemaan toisensa. Sovinistisen nationalismin nousu pysäytti silloisen kehityksen ja johti sodan puhkeamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen moni noista asioista otettiin uudelleen esille, ikään kuin versiona kaksi. YK tosin perustettiin jo elokuussa 1941 Placentia Bayssä, mutta käytännössä se materialisoitui nykyiseen muotoonsa vasta rauhan tultua. Esperanton sijaan englannista alkoi muodostua maailmankieli ja se, että sitä niin laajasti opetetaan kouluissa ympäri maailmaa, saattaa osittain olla tietoisen kansojen lähentämispolitiikan tulosta. Opiskelijavaihto ja interrail ainakin ovat, sillä nuorisoon vaikuttaminen katsottiin nimenomaan tärkeäksi. Tämä oli opittu viimeistään totalitaarisilta ideologioilta, jotka olivat käytännössä Hitler Jugendeineen ja Komsomoleineen osoittaneet nuorisotyön merkityksen kansojen ajatustapojen muokkaajina. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntyi koko joukko kansallisvaltioita, joita sittemmin on syytetty toisen maailmansodan syyksikin. Niin tai näin, tätäkin politiikkaa itse asiassa jatkettiin toisen maailman sodan rauhanteossa, vaikka virallisesti nationalismi olikin kirosana. Voitettujen kansojen osalta suoritettiin mittavia väestön ja rajojen siirtoja, joilla luotiin kansallisuuksiltaan hyvin monotonisia valtioita, malliesimerkkeinä Saksa ja Puola. Juutalaiset poistuivat Euroopasta suurimmaksi osaksi aivan omasta aloitteestaan. Ilmeisesti aika pitkälti sen vuoksi Eurooppa ei toisen maailmansodan jälkeen enää ole ollutkaan johtavassa asemassa maailmassa tieteen ja taiteen alueilla. Euroopan Yhdysvalloistakin puhuttiin, mutta tällä kertaa tyydyttiin lähtemään liikkeelle jostain sellaisesta, sopivan pienestä ja käytännöllisestä, joka todella voisi onnistua ja niin syntyi Saksan ja Ranskan hiiliunioni, josta pikkuhiljaa kehittyi nykyinen EU.

Voisi ajatella, että toinen maailmansota purki etniset jännitteet Keski-Euroopan osalta. Ne olivat syntyneet kuningaskunnissa, jotka olivat hallinnoltaan hyvin autoritäärisiä. Balkanilla ja Itä-Euroopassa kommunismi esti purkautumiskehityksen omalla autoritäärisuudellaan ja niinpä ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntynyt monietninen valtio Jugoslavia hajosi sisäiseen sotaan vasta kommunismin hajotessa. Entisen neuvostoliiton alueella suuremmilta sodilta näytettiin aluksi vältyttävän, mutta nyt Ukrainan kriisi näyttää aika selkeästi olevan tyypillinen etninen konflikti, jollaisia Euroopassa on nähty aina Tsekkoslovakian kriisistä 1938 alkaen. No, jos tarkkoja ollaan, niin hieman vastaavastahan ensimmäinen maailmansotakin alkoi, joskin siinä ei ollut kyse suurvallan masinoimasta etnisen vähemmistön kapinoinnista. Minusta vaikuttaa, en asiaa lähemmin tunne enkä tiedä, että Venäjän keisarikunnassa ihmiset eivät kuitenkaan muuttaneet niinkään paljon etnisiltä alueilta toisille, vaan että entisen Neuvostoliiton alueen jännitteet ovat muodostuneet pääosin nimenomaan neuvostovallan aikana. Saatan olla väärässä. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomeen ei kai muodostunut merkittävää venäläisvähemmistöä Venäjän vallan aikana. Tosin Suomi poikkesi autonomisen ja muutenkin syrjäisen asemansa takia monesta muusta Venäjän keisarikunnan alueesta. Ja lisäksi 1918 kansalaissodan jälkimainingeissa harrastettiin etnisiä puhdistuksia, joissa selkeästi kapinallisia vastaan tai heihin täysin puolueettomasti suhtautuneita Suomessa pitkäänkin asuneita venäläisiä teloitettiin kylmästi ja heidän omaisuutensa ryöstettiin valkoisten toimesta.

"Joka tapauksessa esimerkiksi Suomeen ei kai muodostunut merkittävää venäläisvähemmistöä Venäjän vallan aikana."

Siltä vaikuttaa. Minulla on se käsitys, että (valtion virkamiehiä tietysti lukuunottamatta) huomattavan suuri osa venäläisvähemmistöstä oli jollakin tavalla tekemisissä kaupankäynnin kanssa.

fdasfa kirjoitti:

Mielenkiintoista on, kuinka laajoissa kaarissa historia liikehtii. Toisen maailmansodan voi monessakin suhteessa nähdä ensimmäisen erittäin selvänä jatkumona. Ajatus Euroopan Yhdysvalloista nostettiin esille jo heti ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Siihen saakka kaikkein tuhoisimman sodan jälkeen perustettiin myös Kansainliitto, jonka tuli pyrkiä takaamaan rauha. Esperantosta yritettiin tehdä maailmankieltä, jonka avulla ihmiset eripuolilta maailmaa voisivat kommunikoida toistensa kanssa ja oppia tuntemaan toisensa. Sovinistisen nationalismin nousu pysäytti silloisen kehityksen ja johti sodan puhkeamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen moni noista asioista otettiin uudelleen esille, ikään kuin versiona kaksi. YK tosin perustettiin jo elokuussa 1941 Placentia Bayssä, mutta käytännössä se materialisoitui nykyiseen muotoonsa vasta rauhan tultua. Esperanton sijaan englannista alkoi muodostua maailmankieli ja se, että sitä niin laajasti opetetaan kouluissa ympäri maailmaa, saattaa osittain olla tietoisen kansojen lähentämispolitiikan tulosta. Opiskelijavaihto ja interrail ainakin ovat, sillä nuorisoon vaikuttaminen katsottiin nimenomaan tärkeäksi. Tämä oli opittu viimeistään totalitaarisilta ideologioilta, jotka olivat käytännössä Hitler Jugendeineen ja Komsomoleineen osoittaneet nuorisotyön merkityksen kansojen ajatustapojen muokkaajina. Ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntyi koko joukko kansallisvaltioita, joita sittemmin on syytetty toisen maailmansodan syyksikin. Niin tai näin, tätäkin politiikkaa itse asiassa jatkettiin toisen maailman sodan rauhanteossa, vaikka virallisesti nationalismi olikin kirosana. Voitettujen kansojen osalta suoritettiin mittavia väestön ja rajojen siirtoja, joilla luotiin kansallisuuksiltaan hyvin monotonisia valtioita, malliesimerkkeinä Saksa ja Puola. Juutalaiset poistuivat Euroopasta suurimmaksi osaksi aivan omasta aloitteestaan. Ilmeisesti aika pitkälti sen vuoksi Eurooppa ei toisen maailmansodan jälkeen enää ole ollutkaan johtavassa asemassa maailmassa tieteen ja taiteen alueilla. Euroopan Yhdysvalloistakin puhuttiin, mutta tällä kertaa tyydyttiin lähtemään liikkeelle jostain sellaisesta, sopivan pienestä ja käytännöllisestä, joka todella voisi onnistua ja niin syntyi Saksan ja Ranskan hiiliunioni, josta pikkuhiljaa kehittyi nykyinen EU.

Voisi ajatella, että toinen maailmansota purki etniset jännitteet Keski-Euroopan osalta. Ne olivat syntyneet kuningaskunnissa, jotka olivat hallinnoltaan hyvin autoritäärisiä. Balkanilla ja Itä-Euroopassa kommunismi esti purkautumiskehityksen omalla autoritäärisuudellaan ja niinpä ensimmäisen maailmansodan tuloksena syntynyt monietninen valtio Jugoslavia hajosi sisäiseen sotaan vasta kommunismin hajotessa. Entisen neuvostoliiton alueella suuremmilta sodilta näytettiin aluksi vältyttävän, mutta nyt Ukrainan kriisi näyttää aika selkeästi olevan tyypillinen etninen konflikti, jollaisia Euroopassa on nähty aina Tsekkoslovakian kriisistä 1938 alkaen. No, jos tarkkoja ollaan, niin hieman vastaavastahan ensimmäinen maailmansotakin alkoi, joskin siinä ei ollut kyse suurvallan masinoimasta etnisen vähemmistön kapinoinnista. Minusta vaikuttaa, en asiaa lähemmin tunne enkä tiedä, että Venäjän keisarikunnassa ihmiset eivät kuitenkaan muuttaneet niinkään paljon etnisiltä alueilta toisille, vaan että entisen Neuvostoliiton alueen jännitteet ovat muodostuneet pääosin nimenomaan neuvostovallan aikana. Saatan olla väärässä. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomeen ei kai muodostunut merkittävää venäläisvähemmistöä Venäjän vallan aikana. Tosin Suomi poikkesi autonomisen ja muutenkin syrjäisen asemansa takia monesta muusta Venäjän keisarikunnan alueesta. Ja lisäksi 1918 kansalaissodan jälkimainingeissa harrastettiin etnisiä puhdistuksia, joissa selkeästi kapinallisia vastaan tai heihin täysin puolueettomasti suhtautuneita Suomessa pitkäänkin asuneita venäläisiä teloitettiin kylmästi ja heidän omaisuutensa ryöstettiin valkoisten toimesta.

Tosin täytyy muistaa että francon espanja oli fasistinen vielä pitkälle 70-luvulle. Sehän jätettiin rauhaan koska oli ollut toisessa rähinässä puolueeton, joten sille ei asetettu samanlaisia pakotteita kuin Saksalle, jonka pakotteet olivat osin myös talouspoliittiset. Se ei sitten poista stigmaa joukkomurhista. Mutta on totta että historiassa on tärkeintä nähdä ne isot linjat jotka kietoutuvat yhteen. Kuten paleografian proffani sanoi: "yksityiskohdat voi katsoa kirjoista". Mielenkiintoista on ,että monet Suomalaiset jotka tunnustivat ortodoksista uskoa muuttivat Venäjälle jo silloin kun Suomi oli osa Ruotsia. He kokivat sikäläisen kulttuurin paremmin omakseen.

tyy nousta huomennakin siksi, ttä saisimme leipää voin alle itselleme ja lapsillemme.

Aloitus on kyllä hyvin älykäs. Ilman muuta näin jälkikäteen on katsottava, että ainoa oikea ratkaisu olisi ollu abortoida Hitler-sikiö. Elämä kuitenkin on vain semmoista - niin kuin ketjussa esitetyistä näkemyksistäkin on pääteltävissä -, että historiassa tapahtuu se, mikä on tapahtuakseen, eli yksilän merkitys on vähäinen ellei peräti mitätön. Jos ei Hitler olisi saanut tätä kaikkea tunnettua tuhoa aikaan, joku toinen olisi sen tehnyt.