Merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevista vaikuttajista valtaenemmistö kuuluu kirkkoon, kaikissa länsimaissa. Ateistit ovat marginaalia.
Neuvostoliitossa yritettiin tehdä ateismista valtionuskonto, mutta heti kommunistidiktatuurin romahdettua kansa palasi takaisin ortodoksikirkon helmaan.
Näyttää siltä, että ateismin yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan ylläpitää vain sorron ja pakon keinoin.
Neuvostoliitossa yritettiin tehdä ateismista valtionuskonto, mutta heti kommunistidiktatuurin romahdettua kansa palasi takaisin ortodoksikirkon helmaan.
Näyttää siltä, että ateismin yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan ylläpitää vain sorron ja pakon keinoin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulepas valopää: mene lukemaan uskontojen uhrit-palstaa.
Suurin osa länsimaisista ihmisistä alkaa olla käytännössä lähes uskonnottomia, vaikka kirkkoon kuuluvatkin. Perinne taitaa olla siinä suurempana tekijänä kuin uskonnollinen usko.
Jos "merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa" olevia päättäjiä vertaa palstan uskiksiin, niin taitaa useimpien uskonnollisuus olla ihan muuta kuin Mark5:n ja kumppaneiden yksisilmäinen julistus. Soini ja Sipiläkin pitävät uskonnon erillään politiikasta, vaikka ovatkin tunnetusti kristittyjä. Taitaa Räsänen olla lähihistoriassa ainoa ministeri, jolla on Suomessa mennyt sen suhteen välillä puurot ja vellit sekaisin.
Ja uskonnottomuus ja Jumalasta luopuminen alkaa jo tuottaa hedelmää. On yhä enemmän ahdinkoa: taloudellisia, poliittisia ja terveydellisiä ja moraalisia ongelmia maassamme ja Euroopassa.
Pitkässä juoksussa ja laajemmin maailmaa katsellen sitä ahdistusta, taloudellista- ja terveydellistä huolta on ollut paljon enemmän niinä aikoina kun uskonto oli yhteiskunnassa hallitsevassa asemassa. Nykyäänkin uskonnollisuus ja yhteiskunnan kehittymättömyys korreloivat melkoisen selvästi.
1 kysymys: Jos noin on, miksi Kristillisdemokraattinen puolue on pieni ja liki merkityksetön marginaalipuolue?
Eikö Merkkeli olekkaan CDU/CSU:n tyttö? Aika pitkään on ollut vallassa.