... löytää voidaan.
Yllä oleva paikka on Raamatussa.
Kautta historian on ollut ihmisiä, jotka ovat halunneet löytää Jumalan. Myös on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet tärkeänä elää joka hetkeä - käyttäen sitä huvitteluun ja hauskanpitoon ilman vähäisintäkään kiinnostusta Jumalan puoleen.
Niin on ollut aina... Jälkimmäiset ovat tunteneet suurta halua käännyttää Jumalaa etsivätkin oman ajattelumaailmansa mukaan. Vastavuoroisesti ne, jotka ovat kokeneet jotain tärkeätä Jumala tuntemisessa, ovat olleet vastaavalla asialla etsien jumalankieltäjiä omaan käsitykseensä vedoten.
Kissanhännän vetoa puoleen jos toiseen. (-Älä vedä kissaa hännästä! -Enhän minä vedäkään. Minä pidän kiinni ja kissa vetää!)
Koko uskonto palsta perustuu tälle eipäs juupas lähes "ikuiselle" väittelylle.
Ainoa keino päästä tästä pattitilanteesta on mikä?
Minulla on vakaa käsitys, että Jumala kaikkinensa kasvattaa "ihmistä" ja ihmissukuja erilaisin kokemuksin kohti yhteistä päämäärää. Olkoon se sitten vaikka Taivas maan päällä tai jokin muu tulevaisuuden näky tai kuvitelma.
Kuvitelmia on kautta historian ollut tukkupäin. Pitää valita niistä vain paras ja pyrkiä toteuttamaan tavoitteen toteutumista.
Mielestäni Raamatussa on Jeesuksen suusta tullut parhaat ja ideakelpoisimmat oivallukset ja ne sanat ovat pudonneet kautta vuosituhansien otolliseen maaperään.
Sananjulistajia on riittänyt...
Pakana(M) on kritisoinut lähes jokaista Raamatun tutkijaa, joka on uskaltanut ilmoittaa kantansa uskonasioihin tällä palstalla. Kysynkin Sinulta mitä sanomaa Sinä Pakana(M) olet tuomassa yhteiseksi siunaukseksi ja tulevaisuuden näyksi?
Onko Sinulla Pakana(M) jokin visio, jota apunakäyttäen pyrit luomaan tulevaisuuden uskoa kannattajillesi?
Vai onko kritisointisi perustunut vatsahapoista johtuvaan närästykseen ja yleiseen närkästykseen ihmisten ynseydestä havaita "tieteellisiä" tosiasioita, joita Sinä Pakana(M) julkituot lähes faktoina, joita ne lähemmin tarkastettuina eivät kuitenkaan useinkaan ole?
Lyhyesti: Mikä on se "idea" joka mielestäsi voittaa jopa ihmisessä olevan Jumala kaipuun?
Yllä oleva paikka on Raamatussa.
Kautta historian on ollut ihmisiä, jotka ovat halunneet löytää Jumalan. Myös on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet tärkeänä elää joka hetkeä - käyttäen sitä huvitteluun ja hauskanpitoon ilman vähäisintäkään kiinnostusta Jumalan puoleen.
Niin on ollut aina... Jälkimmäiset ovat tunteneet suurta halua käännyttää Jumalaa etsivätkin oman ajattelumaailmansa mukaan. Vastavuoroisesti ne, jotka ovat kokeneet jotain tärkeätä Jumala tuntemisessa, ovat olleet vastaavalla asialla etsien jumalankieltäjiä omaan käsitykseensä vedoten.
Kissanhännän vetoa puoleen jos toiseen. (-Älä vedä kissaa hännästä! -Enhän minä vedäkään. Minä pidän kiinni ja kissa vetää!)
Koko uskonto palsta perustuu tälle eipäs juupas lähes "ikuiselle" väittelylle.
Ainoa keino päästä tästä pattitilanteesta on mikä?
Minulla on vakaa käsitys, että Jumala kaikkinensa kasvattaa "ihmistä" ja ihmissukuja erilaisin kokemuksin kohti yhteistä päämäärää. Olkoon se sitten vaikka Taivas maan päällä tai jokin muu tulevaisuuden näky tai kuvitelma.
Kuvitelmia on kautta historian ollut tukkupäin. Pitää valita niistä vain paras ja pyrkiä toteuttamaan tavoitteen toteutumista.
Mielestäni Raamatussa on Jeesuksen suusta tullut parhaat ja ideakelpoisimmat oivallukset ja ne sanat ovat pudonneet kautta vuosituhansien otolliseen maaperään.
Sananjulistajia on riittänyt...
Pakana(M) on kritisoinut lähes jokaista Raamatun tutkijaa, joka on uskaltanut ilmoittaa kantansa uskonasioihin tällä palstalla. Kysynkin Sinulta mitä sanomaa Sinä Pakana(M) olet tuomassa yhteiseksi siunaukseksi ja tulevaisuuden näyksi?
Onko Sinulla Pakana(M) jokin visio, jota apunakäyttäen pyrit luomaan tulevaisuuden uskoa kannattajillesi?
Vai onko kritisointisi perustunut vatsahapoista johtuvaan närästykseen ja yleiseen närkästykseen ihmisten ynseydestä havaita "tieteellisiä" tosiasioita, joita Sinä Pakana(M) julkituot lähes faktoina, joita ne lähemmin tarkastettuina eivät kuitenkaan useinkaan ole?
Lyhyesti: Mikä on se "idea" joka mielestäsi voittaa jopa ihmisessä olevan Jumala kaipuun?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yleisesti on ihan väärä kuva meistä uskovaisista.Kyllä me tiedämme, ettei todellisuudessa mitään kuoleman jälkeen ole.Kyllä me tiedämme, että avaruus on leviävä elementti ja joskus tulevaisuudessa se painuu pieneksi pisteeksi.Kyllä me tiedämme, ettei meitä enää ole sen jälkeen, kun viimeinen hengähdys on ruumiista kaikonnut.Kyllä me sen kaiken tiedämme ja tiedostamme.Uskossa onkin kysymys siitä, millaisessa hengessä ja tunteessa elämme kun vielä olemme elossa.Se on rauhan tunne, ei pelkoa.Ei sillä niin väliä, mihin uskoo, kunhan uskoo ja elää, koska tämän jälkeen emme sitä enää koskaan tee, emme fyysisesti emmekä henkisesti.
Mitään varsinaista uskonnollista tarvetta ei ole. Uskon taustalla on halu uskoa, jolla taas on syvät psykologiset syynsä; ihmisen turvallisuuden, varmuuden ja lohdutuksen tarpeet. Ne ovat ensisijaisia tarpeita, joita uskonto ja uskonnollinen usko voivatkin ehkä tyydyttää. Moni ihminen toivoo, että meidän kohtaloamme ohjaisi jokin suurempi voima, joka pitäisi huolta meistä ja rakkaimmistamme (jumala huolenpitäjänä). Suurin toive on saada elää ikuisesti rakkaittensa kanssa (jumala kuolemattomuuden takaajana). Lisäksi moni pelkää kuolemaa ja kammoksuu olemattomuuden ajatusta. Vapaa-ajattelijat elävät tätä ainutkertaista elämäänsä, hyväksyen sen ajallisuuden ja rajallisuuden ja etsivät onnea, iloa ja tyydytystä siitä, tietäen ettei muualta sitä voi löytyä.
... tulevaisuuden näkyä - visiota?
"Minulla on vakaa käsitys, että Jumala kaikkinensa kasvattaa "ihmistä" ja ihmissukuja erilaisin kokemuksin kohti yhteistä päämäärää. Olkoon se sitten vaikka Taivas maan päällä tai jokin muu tulevaisuuden näky tai kuvitelma."
Olen samaa mieltä kanssasi. Ja se voi tapahtua vain siten, että tänne tullaan niin monta kertaa, että oppi menee perille. Siis jälleensynnytään. Vain siten on ymmärrettävissä maailman näennäinen järjettömyys. Emme voi tietää, milloin sovitettiin entisten elämien tekoja, milloin luotiin uutta sovittavaa (karmaa, kuten idän uskonnoissa sanotaan). Tähän liittyy uudestisyntyminen. Eli kun homma jossakin elämässä kirkastuu, ihminen tajuaa, ettei täältä omin avuin koskaan pääse pois, vaan täytyy nöyrtyä ja tulla armon istuimen eteen, pyytää anteeksi syntejään. Kääntyminen Jumalan puoleen nöyränä, anteeksipyytävänä, sitä se tarkoittaa.
Kaikkien kuuluu pelastua "Niidenkin, jotka ovat palaneet vihasta Häntä kohtaan". En ole ehkä vihannut, ihmetellyt kuitenkin epäoikeudenmukaisuutta. Samalla kuitenkin etsinyt totuutta ja sen löydettyäni saanut rauhan sydämeeni. Jokainen päivä on ilon päivä, eivätkä edes vastoinkäymiset lannista sitä onnellisuutta, joka pulppuaa totuuden lähteestä. Ihmiselle, joka ei vielä ole löytänyt etsimäänsä, sitä tunnetta ei voi kuvata, se ei ole maallista iloa. Uskovat ihmiset, jotka ovat löytäneet, tietävät mitä se on, eikä heille tarvitse selittää.
Jokaisella on tiensä. Joku löytää sen pelkän uskon kautta. Jollekin kovakalloiselle, kuten minulle, pitää selittää, miksi asiat ovat näin. Ja hänkin löytää tien ja totuuden. Sanotaanhan, että etsikää niin te löydätte.
Yksi tie ei ole arvokkaampi kuin toinen, edes maailman niiden uskontojen piirissä, jotka hyvään pyrkivät, saati sitten niistä pursuavien lukemattomien lahkojen piirissä. Jokaiselle löytyy polkunsa. Edellytys on vain, että pyrkii kohden valoa myönteisessä, ymmärtävässä ja suvaitsevassa hengessä. Tietenkään vääryyttä ja pahuutta ei pidä suvaita, mutta senkin voi ymmärtää, kun tietää, että kyse on hyvän ja pahan välisestä taistelusta meissä jokaisessa ja joka hetki.
Pahuus on ihmisen vapauteen liittyvä seuraus. Ei Jumala tuomitse ketään tekemään pahaa, vaan päin vastoin jo Vanhan Testamentin puolella kehotti ja kannusti ihmisiä hyvyteen lakiensa ja profeettojensa kautta. Hänen pitkämielisyytensä ja rakkautensa on ollut rajaton. Vai voitteko muuta sanoa, jos katsotte ihmiskunnan historiaa tai nykypäivää. Ihminen on käyttänyt ahneudessaan, itsekkyydessään, vihassaan väärin Jumalan antamaa vapautta. Siitä johtuvat kärsimykset.
Ei olematonta Jumalaa tarvitse korvata millään. Tyhjän jättämää aukkoa ei ole tarvis täyttää. En ymmärrä kysymystä.
Ei minun tarvitse "luoda" mitään "tulevaisuudenuskoa". Jos kritisoin kristinuskoa, niin se riittää minulle, ei minulla ole aikomusta tyrkyttää tilalle toista satua.
Hypatia Aleksandrialainen on sanonut:
"Itseään kunnioittavan yksilön ei tule koskaan hyväksyä lopullisesti mitään kaavamaista dogmaattista uskontoa."
... kokonaisuudessaan = ei mitään ideaa tulevaisuudesta.
Kysynkin:
- mistä kiskot itsellesi elämäsi tavoitteet?
>tyhjän jättämää aukkoa ei ole tarvis täyttää<
Luonnon lait osottavat, että näin ei ole, mitä kirjoitit. Sinä olet täyttänyt Jumalan kokoisen aukon aivoistasi "tieteellä" ja kokeellisesti todistettavilla tutkimustuloksilla. Se ei valitettavasti ole kuin matematiikkaa ja mekaniikan alalajeja.
Joku filosofian taitaja (matemaatikko) on tosin maininnut, että mitä hän ymmärtää "Jumalalla" niin matematiikka selkeydellään ja lainalaisuuksineen on lähinnä sitä.
Aika hieno "sattuman" muodostama järjestelmä (maailmankaikkeus = tähdet ja avaruus) on kuitenkin.
Kaikkeen se puhdas sattuma pystyykin. Aika oireellisesti olen eräässä tutkimuksessa nimittänyt "sattumaa" Jumalaksi. Sattumalta Sinun isäsi ja äitisi kohtasivat. Sattumalta he Sinut tekivät. Sattumalta kouluttivat Sinut ja sattumalta vastaat kirjoitukseeni - omalla sattumalta muodostunein - omalaatuisin kommentein, jos haluat. Ja sattumalta olet avaruusaikajatkumossa tietokoneesi ääressä ja ymmärrät kirjoittamani tekstin omalla ainutlaatuisella tavallasi.
Sattumalta lopetan kirjoitukseni tähän, kun Jumalan täyttämä peräkammarini aivoissa kokee asioiden saaneen oikeat mittasuhteet ja arvomaailman...
Dogmit sinänsä eivät ole kuin organisoituneen yhteiskunnan (uskonnon) tapa pitää jo vakiintuneet asemmat. Aikansa radikaalina Jeesus oli kaikkea järjestelmässä luutunutta vastaan. Oikea elämä syntyy Jumalan kuulemisesta ja oikein ymmärtämisestä. Mot.
Kirjoituksellisin terveisin ja hymyillään jos tavataan - sattumalta!
Puhut puppua! Vain hihhuli voi väittää tuollaista. Luulette, että ihmisen olisi pakko uskoa johonkin yliluonnolliseen. Mikäli ajatellaan kehittymätöntä ihmistä, niin toki voidaan ajatella niin, että nykyajan ihmisellä tieteellinen tieto antaa saman kuin tuolle tietämättömälle luulo (lue: uskonto).
Mutta, on naurettavaa puhua tieteestä uskontona.
Miksi elämälle pitäisi kiskoa mitään tavoitteita henkimaailmasta? En käsitä alkuunkaan.
Itseasiassa, vastaukseni oli tarpeeton, koska mainitsemani Hypatia Aleksandrialaisen sanat olivat paras vastaus.
"Miksi elämälle pitäisi kiskoa mitään tavoitteita henkimaailmasta? En käsitä alkuunkaan."
Näin puhuu mies, joka laittelee pakana uskosta linkkejä, ja ennustaa Suomeen skandi-jumalien seurakuntaa. Älä sitten tuputa henkimaailman juttuja, jos et käsitä.
kaikesta huolimatta, pakanausko on kuitenkin edelleen yhdyssana.